torstai 9. huhtikuuta 2015

Aiheista ja niistä kirjoittamisesta


Eilen oli Kaisa-talossa ensimmäinen Pirjo Hiidenmaan emännöimä tietokirjallisuuden kirjaklubi. Aiheena Miksi historia kiinnostaa ja vieraana Teemu Keskisarja, joten tietenkin ilmoittauduin ja osallistuin. Samaa paria kuuntelin vuoden alussa Tieteen päivillä ja pientä toistoa oli ohjelmassa. Ei kuitenkaan liikaa.

Itseäni kiinnostava keskustelun teema oli se, mistä kirjoitetaan. Keskisarja on kirjoittanut suurimman osan tuotannostaan tilaustöinä eli ei ole päässyt varsinaisesti valitsemaan aihettaan. Eikä "joutunut kerjäämään apurahoja".

Hän kutsuu viime vuosisadan sotahistoriaa "hömpäksi", jossa ei luoda uutta merkittävää tietoa. Mutta kuitenkin kirjoittaa sitä ja paljasti tulevan syksyn kirjan käsittelevän kirvesmurhaa Huittisissa 1943. Kuten Keskisarja pariin kertaan totesi, 1900-luvun lähteet ovat helppokäyttöisiä. Voisimmepa sanoa kustannustehokkaita.

Rivien välistä ymmärsin, että Keskisarjan viimeinen aikaisempaa aikaa käsittelevä kirja, Kyynelten kallio, ei ollut myynyt kovin hyvin. Turha siis odottaa hänen tuotantonsa paluuta "muinaisuuden" pariin? Jos Keskisarja saisi ilman taloudellisia rajoitteita tehdä kirjan, hän kirjoittaisi Ruotsin ajan sodista, esimerkiksi Isosta vihasta. Mikä vaatisi sanojensa mukaan tutkimusryhmän ja vuosien työn. (Itse en m.m. Kustaa H. J. Vilkunan tekemän työn jälkeen sanoisi, että isoviha on merkittävimpiä aukkoja 1700-luvun "muinaisuudessamme".)

Keskisarjalle on ensiarvoisen tärkeää, että kirjalla on lukija. On siis tärkeämpää, että aihe kiinnostaa muita kuin kirjoittajaa itseään. Tämä on minulle täysin vieras lähtökohta, minkä todentaa kirjojeni myyntiluvut. Itselleni kun kirjoittaminen on minua kiinnostavan asian selventämistä itselleni ja vasta toissijaisesti sen dokumentoimista ja jakamista eteenpäin. Ymmärrän kyllä luettavuuden arvon, mutta mielummin luen kirjoja, joiden teksti ei muistuta leipäpapin saarnaa.

Jollaiseksi Keskisarjan esiintymistä ei voi kutsua. Kysyttäessä yksinäisestä kirjoitustyöstä hän totesi kiertävänsä paljon puhumassa ja pitävänsä tätä tärkeänä. Alkuvuodesta julkaistussa jutussakin Keskisarja hehkutti "Kun esimerkiksi käyn jossain pienessä kirjastossa puhumassa, siellä saattaa olla 50 kuulijaa!”

1 kommentti:

Olli Bäckström kirjoitti...

"Keskisarjalle on ensiarvoisen tärkeää, että kirjalla on lukija. On siis tärkeämpää, että aihe kiinnostaa muita kuin kirjoittajaa itseään."

En minäkään tätä allekirjoita. Jos suomalainen historioitsija ryhtyy pelaamaan varmaan päälle ja kirjoittamaan vain Top Ten -teoksia, ei potentiaalisiksi tutkimusaiheiksi jää muuta kuin Mannerheim ja Katri Helena.
Historiantutkimuksen todellinen lisäarvo on siinä, että löytyy niitäkin, jotka kirjoittavat 1500-luvulla eläneistä vouti esi-isistään!