perjantai 9. tammikuuta 2015

Onko tietomme menneisyydestä sattuman sanelemaa?

Eilen illalla oli Helsingissä Tieteiden yö ja ohjelmaa moninkertaisesti verrattuna siihen mitä pystyi kokemaan. Mieluusti olisin ollut viidessäkin paikassa yhtä aikaa.

Aloitin Yliopioston päärakennuksesta, jossa oli neljän esityksen sessio otsikolla Arkeologiset löydöt - onko tietomme menneisyydestä sattuman sanelemaa? Puheenjohtajana toiminut Mika Lavento aloitti vastaamalla sekä kyllä että ei. Sattumaa on se, mikä on säilynyt, mutta on mahdollista vaikuttaa siihen, mitä siitä saadaan esille kehittyvillä menetelmillä ja tiedolla.

Petri Halinen laajensi tätä käymällä läpi säilymiseen ja löytämiseen vaikuttavia tekijöitä. Yhtenä esimerkkinä ei-sattumanvaraisesta kaivauksesta hän mainitsi suuren rantatien soisen kohdan, josta viime vuoden lopulla on löytynyt puisia siltarakenteita. Näistä kuullaan ilmeisesti lisää kaivausten esittelytilaisuudessa, johon työssäkäyvällä harrastajalla ei ole asiaa. Tiedottamista verkossa, pliis.

Kristiina Mannermaa käsitteli kivikauden luulöytöjä, joiden olemassaoloon ja informatiivisuuteen liittyy monia tekijöitä. Esimerkkitutkimuksessa oli radiohiiliajoitettu vähäisiä sianluita ja huomattu virheelliseksi luulo, ettei Suomessa koskaan ollut ollut villisikoja. Muualla kun luita on löydetty huomattavasti enemmän. Mannermaa esitti Suomen vähäisten löytöjen selityksenä sen, ettei eläin ollut täällä missään vaiheessa yleinen. Itselleni tuli mieleen toisena selityksenä, että paikallinen kulttuuri olisi voinut vierastaa sikojen syöntiä?

Mannermaan toisessa esimerkissä suomalaisen maidontuotannon alkuvaiheista saatiin kiinni saviastioiden rasvoista. Se, että nautaeläimien luita ei ole löytynyt on sattumaa?

Väitöskirjaansa tekevä Sonja Hukantaival kertoi historiallisen ajan arkeologisissa kaivauksissa löytyneistä rakennusta suojaavista taikakaluista kuten eläinten kalloista, jäniksenkäpälistä ja kolikoista. Ne on siis asetettu paikalleen tarkoituksella, josta löytyy tietoa sadoista kansanrunousarkiston tallenteista, mutta säilyminen, löytyminen ja tunnistaminen vaatii jonkin verran sattumia.

Viimeisenä puhui viime vuonna väitellyt Tarja Sundell, joka on simuloinut Suomen alueen väestönkehitystä perustuen sekä arkeologian että genetiikan antamilla reunaehdoilla. Kiinnostavaa, mutta olisi ehkä vaatinut hieman pidemmän esitysajan.

Ei kommentteja: