keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Lain lukemisesta

Korkeakoulussa en saanut Oikeustieteen perusteita suoritettua, mutta sittemmin on tullut luettua lakikirjoja yllättävän paljon. Viimeksi Talonpojan lakia eli Kuningas Kristofferin maanlain (1442) suomennosta Caloniuksen kopion mukaisena (2005). Lainasin uteliaisuudesta ja oli yllättävän mielenkiintoinen.

Perintökaaressa oli erillinen luku kattamaan tapaukset, joissa ei tiedetä missä järjestyksessä ihmiset ovat kuolleet kun
a) koko perhe hukkuu sulaan ajaneessa reessä
b) koko perhe kuolee tulipalossa
c) maan yli on käynyt sota
d) miehet katoavat ja uskotaan kuolleiksi
e) kaksi kuolemansairasta on samassa huoneessa (toinen voi periä toisen jos todistetaan eläneen tämän jälkeen joko kahden miehen todistuksella tai ehtoollisen nauttimisella)

Tapaturman tapon kaaren mukaan, jos puusta putoaa mies ja alle jäänyt vahingoittuu tai kuolee niin ei tarvita korvausta. Olisi pitänyt väistää?

Varkauden kaaren ensimmäinen luku alkaa hieman nykyaikaistaen ”Paras tavara tai kalu joka talonpojan tarpeissa on, on hänen laillisesti naitu emäntänsä. Joka sen varastaa häneltä on korkein ja pahin varas”. Seuraava luku käsittelee karjan varkautta. Tulee kymmenen käskyä mieleen, samoin kuin Kuninkaan kaaren toisesta luvusta ”Ylitse kaiken Ruotsin ei pidä oleman muuta kuin yksi kuninkaallinen kruunu ja yksi kuningas.”

(Äitini katsoi jonkun Ruotsin kuninkaallisia esitelleen tv-ohjelman, jossa todettiin että Ruotsin nykyisestä laista ei tarvitsisi poistaa kuin yksi lause monarkian hävittämiseksi. Ei taida enää olla tuo edellinen.)

Ei kommentteja: