Oceanic-laiva toi New Yorkiin Kokemäeltä 4.4.1913 21-vuotiaan Juho Järvisen, jota jäi kaipaamaan äiti Hilda Järvinen Villiöön, sekä 21-vuotiaan Väinö Ivar Suojasen, jonka lähiomainen oli täti Hilda Peltonen Krootilassa. Vastaanottajakseen molemmat merkitsivän Juhon siskon Hilda Rahkolan Minnesotan Duluthissa.
Väinö Ivar Suojanen, joka oli syntynyt Hämeenkyrössä 25.10.1892, asui vuonna 1920 Massachusettsin Maynardissa ja päätyi vuoteen 1930 mennessä viljelemään maata Vermontin Andoveriin. Perheeseen kuului tuolloin Hilma-vaimon lisäksi 10-vuotias Wäinö W, 7-vuotias Olavi T, 4-vuotias Lily T ja 2-vuotias Helia. Vanhimman pojan muistokirjoituksen mukaan perheessä oli kaikkiaan 11 lasta, joista 5 oli edelleen elossa vuoden 2009 lopulla.
Lähteet:
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1913; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2043; Line: 22; .)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Andover, Windsor, Vermont; Roll 2431; Page: 1B; Enumeration District: 1; Image: 894.0.)
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942 (Roll WW2_2368872; Local board: Windsor , Vermont)
Obituary for Waino W. Suojanen
lauantai 11. syyskuuta 2010
Suosituksia
Kirjaston uutuusluettelosta osui silmiini Kari Selénin Madame. Minna Craucherin levoton elämä. (Uudistettu versio vuonna 1991 julkaistusta painoksesta.) Kirjasta tuli mieleen oma Tavarantasaajani, oli esitetty jokseenkin kronologisesti tapahtumia perustelematta miksi Minna Craucher oli merkittävä henkilö. Ja lopussa selvisi, ettei niin kovin merkittävä ollutkaan. Mutta mielenkiintoinen.
Fiktion puolella tartuin Tuula Levon romaaniin Neiti Soldan, joka kuvasi Juhani Ahon perhe-elämää. Ilmiselvästi lähteisiin, m.m. kirjeisiin nojautuen. Arvostan Ahoa kirjailijana, joten mielelläni en lukenut yksityiselämän heikkouksista. Luin toki loppuun, kirja oli hyvä. (Tosin haluan huomauttaa, että Armfeltintie ei ole Kaivopuistossa!) HS:n arvostelu löytyi vielä verkkosivuiltaan.
Arvi Arjatsalon Siperian kutsu oli täydentävä kertauskurssi Matias Castrenin retkiin, joihin tutustuin tammikuussa sarjakuvan muodossa. Ehkä pitää joku päivä tarttua Castrenin omiinkin teksteihin matkoista, mutta Arjatsalo tarjosi - samoin kuin sarjakuva - episodien kautta elävää kuvausta. Mutta tuskin löytyy tekstiä, jonka kautta ymmärtäisin, mikä ajaa keuhkotautisen miehen Siperian jäisille aroille.
Tuure Vierroksen Majesteettirikos on katsaus Anders Chydeniuksen elämään. Sisälsi tarpeeksi herättääkseen kiinnostusta mieheen, mutta toisaalta oli selvää, että paremmilla pohjatiedoilla 1700-luvun politiikasta olisin ymmärtänyt sisällöstä huomattavasti enemmän.
Fiktion puolella tartuin Tuula Levon romaaniin Neiti Soldan, joka kuvasi Juhani Ahon perhe-elämää. Ilmiselvästi lähteisiin, m.m. kirjeisiin nojautuen. Arvostan Ahoa kirjailijana, joten mielelläni en lukenut yksityiselämän heikkouksista. Luin toki loppuun, kirja oli hyvä. (Tosin haluan huomauttaa, että Armfeltintie ei ole Kaivopuistossa!) HS:n arvostelu löytyi vielä verkkosivuiltaan.
Arvi Arjatsalon Siperian kutsu oli täydentävä kertauskurssi Matias Castrenin retkiin, joihin tutustuin tammikuussa sarjakuvan muodossa. Ehkä pitää joku päivä tarttua Castrenin omiinkin teksteihin matkoista, mutta Arjatsalo tarjosi - samoin kuin sarjakuva - episodien kautta elävää kuvausta. Mutta tuskin löytyy tekstiä, jonka kautta ymmärtäisin, mikä ajaa keuhkotautisen miehen Siperian jäisille aroille.
Tuure Vierroksen Majesteettirikos on katsaus Anders Chydeniuksen elämään. Sisälsi tarpeeksi herättääkseen kiinnostusta mieheen, mutta toisaalta oli selvää, että paremmilla pohjatiedoilla 1700-luvun politiikasta olisin ymmärtänyt sisällöstä huomattavasti enemmän.
perjantai 10. syyskuuta 2010
Orientoiduin historian opiskeluun?
Vaikka sanoin "Ei sitten", ilmoittauduin kuitenkin Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston Historian perusopintoihin. Eilen tuli suoritetttua ensimmäinen opintojakso eli Orientaatio historian opintoihin (0 op). Omaksuin sen tärkeimmän opetuksen jo ennen saliin pääsyä: luentosalin ja -ajan lisäksi kalenteriin on hyvä merkitä myös mistä rakennuksesta on kyse. Kiitokset Porthanian vakseille avusta, ulkomuistini ei ollut tilanteen tasalla.
Oikeaan paikkaan päästyäni tunsin olevani lähempänä vanhuuseläkettä kuin koskaan. Sali oli täynnä lapsukaisia. Ikäjakauman homogeenisuuden lisäksi yllätti määrä - kyse ei tule olemaan mistään yksityisopetuksesta.
Massaluentotyyliin saimme perehtyä sitten jo tässä ensimmäisessä sessiossa. Mimmi n:o 1 kävi läpi yleisasiaa, jonka olin lukenut jo verkosta. Hyödyllisin tieto (jota olisin muuten kysynyt) oli, että tenteissä saa vastauspaperitkin valvojilta. Meikäläisen korkeakoulupäivinä tentteihin vietiin omat konseptit.
Mimmi n:o 2 edusti historian laitosta (joka ei ole enää historian laitos, mutta työpaikkani organisaatiomuutoksiin rutinoituneena en viitsi moisesta välittää). Hän oli kopioinut kalvojensa materiaalin myös internet-sivuilta ja toivomani kosketus elämän realiteetteihin ei välittynyt. Ihan kiva, että hän esitteli proffien ja muutaman muun tutkimusalueet, mutta eikö olisi voinut sanoa myös, että mitä merkitystä tällä on? "Jos haluatte menestyä, valitkaa samat aiheet" / "Näillä aiheilla on jo tutkijoita, suunnatkaa kiinnostuksenne toisaalle" / "Älkää kysykö ihmisiltä asioista, joista he eivät ole kiinnostuneita"?
Olisin voinut tuota kysyä, mutta keskittymistäni haittasi se, että minua nauratti koko tunnin ajan. Ei mikään erityinen, vaan ihan koko juttu. Kysyin yhden kysymyksen, siitä kronologiatentistä. Vastauksesta sain vain sen uuden tiedon, että se on mahdollista uusia, mikä oli positiivista. Esitysten lisäksi noteerasin, että suurimmalla osalla paikallaolijoista ei ollut esillä minkäänlaisia muistiinpanovälineitä eli ehkä he tiesivät jo valmiiksi, ettei sessiossa tulla sanomaan mitään oleellista. Jos tiesivät, miksi tulivat paikalle?
Oikeaan paikkaan päästyäni tunsin olevani lähempänä vanhuuseläkettä kuin koskaan. Sali oli täynnä lapsukaisia. Ikäjakauman homogeenisuuden lisäksi yllätti määrä - kyse ei tule olemaan mistään yksityisopetuksesta.
Massaluentotyyliin saimme perehtyä sitten jo tässä ensimmäisessä sessiossa. Mimmi n:o 1 kävi läpi yleisasiaa, jonka olin lukenut jo verkosta. Hyödyllisin tieto (jota olisin muuten kysynyt) oli, että tenteissä saa vastauspaperitkin valvojilta. Meikäläisen korkeakoulupäivinä tentteihin vietiin omat konseptit.
Mimmi n:o 2 edusti historian laitosta (joka ei ole enää historian laitos, mutta työpaikkani organisaatiomuutoksiin rutinoituneena en viitsi moisesta välittää). Hän oli kopioinut kalvojensa materiaalin myös internet-sivuilta ja toivomani kosketus elämän realiteetteihin ei välittynyt. Ihan kiva, että hän esitteli proffien ja muutaman muun tutkimusalueet, mutta eikö olisi voinut sanoa myös, että mitä merkitystä tällä on? "Jos haluatte menestyä, valitkaa samat aiheet" / "Näillä aiheilla on jo tutkijoita, suunnatkaa kiinnostuksenne toisaalle" / "Älkää kysykö ihmisiltä asioista, joista he eivät ole kiinnostuneita"?
Olisin voinut tuota kysyä, mutta keskittymistäni haittasi se, että minua nauratti koko tunnin ajan. Ei mikään erityinen, vaan ihan koko juttu. Kysyin yhden kysymyksen, siitä kronologiatentistä. Vastauksesta sain vain sen uuden tiedon, että se on mahdollista uusia, mikä oli positiivista. Esitysten lisäksi noteerasin, että suurimmalla osalla paikallaolijoista ei ollut esillä minkäänlaisia muistiinpanovälineitä eli ehkä he tiesivät jo valmiiksi, ettei sessiossa tulla sanomaan mitään oleellista. Jos tiesivät, miksi tulivat paikalle?
Sattumuksia SKS:llä
Anna Kuisminin salonki aloitti kautensa tiistaina ja minulla oli tilaisuus osallistua.
Sattuma 1: Samaan aikaan oli alkamassa sukututkimuksen juhlaviikon kiertokäynti SKS:n talossa. Muutama sille suunnannut päätyi salonkipöytään ja lähti pois erehdyksensä havaittuaan. En itse ole käynyt SKS:ssä kuin alakerrassa, joten en osaa sanoa tekivätkö oikean valinnan. Salongin alustuksessa olisi ollut tarjolla erinomainen esimerkki siitä, miten monipuoliseen henkilöhistorialliseen tutkimukseen sukututkimus voi viedä.
Sattuma 2: Selailin muutama viikko sitten ITE-taiteeseen liittyviä kirjoja. Joukossa oli artikkelikokoelma Kansanestetiikka, josta jäi mieleen laulun En voi sua unhoittaa poies tekstin tekijää koskeva juttu. Sen kirjoittaja, Esa Palletvuori, oli salongin alustaja ja aiheenaan esi-isänsä Johan Granqvist, runoilija(kin).
Sattumia 3-n: Palletvuori oli tehnyt huolellista työtä monipuolisten lähteiden kanssa ja kuuntelin kiinnostuneena. Hitaasti heräsin huomaamaan mitä samankaltaisuuksia Granqvistin ja isoäitini isoisän J. A. Hohenthalin välillä oli.
Sattuma 1: Samaan aikaan oli alkamassa sukututkimuksen juhlaviikon kiertokäynti SKS:n talossa. Muutama sille suunnannut päätyi salonkipöytään ja lähti pois erehdyksensä havaittuaan. En itse ole käynyt SKS:ssä kuin alakerrassa, joten en osaa sanoa tekivätkö oikean valinnan. Salongin alustuksessa olisi ollut tarjolla erinomainen esimerkki siitä, miten monipuoliseen henkilöhistorialliseen tutkimukseen sukututkimus voi viedä.
Sattuma 2: Selailin muutama viikko sitten ITE-taiteeseen liittyviä kirjoja. Joukossa oli artikkelikokoelma Kansanestetiikka, josta jäi mieleen laulun En voi sua unhoittaa poies tekstin tekijää koskeva juttu. Sen kirjoittaja, Esa Palletvuori, oli salongin alustaja ja aiheenaan esi-isänsä Johan Granqvist, runoilija(kin).
Sattumia 3-n: Palletvuori oli tehnyt huolellista työtä monipuolisten lähteiden kanssa ja kuuntelin kiinnostuneena. Hitaasti heräsin huomaamaan mitä samankaltaisuuksia Granqvistin ja isoäitini isoisän J. A. Hohenthalin välillä oli.
- Molemmat torpparien poikia
- Granqvist aloitti työnteon lukkarin apulaisena, Hohenthal vehtarina
- Granqvist olisi halunnut naimisiin lukkarin tyttären kanssa, Hohenthal meni naimisiin lukkarin tyttären kanssa
- Granqvist oli siltavoutina, Hohenthal tienjakolahkon puheenjohtajana
- Granqvist toimi kirjurina ja valittiin kunnansihteeriksi, Hohenthal toimi asianajajana ja valittiin kunnallislautakunnan esimieheksi
- Molemmat tekivät konkurssin
- Granqvist kirjoitti runoja paperille ja paikalliskatsauksia sanomalehtiin, Hohenthalin tiedetään olleen mukana ainakin yhden runon kirjoittamisessa, lausui runon nuorisoseuran iltamissa ja kirjoitti sanomalehtiin.
Tämmöisissä oloissa luulisi kohtalon käskeneen kaikkein nuorten ja vanhain istumaan säkissä ja tuhvassa itkemässä, mutta ei laita ollut sinnepäinkään varsinkin nuorison, joka onkin aina herkempi tyytymään kohtaloonsa. Aivan toisin oli kuin luullaan, sillä melkein joka ilta kökättiin ja tanssiittiin, ja silloin olikin nuorisoseuran talo joka talossa, sai pitää iloa ja lystiä jokaisen kotona. Ja sitä tarvittiinkin sillä nuoret tahtovat huvitella, niin on kohtalo senkin määrännyt.
torstai 9. syyskuuta 2010
Mitä Brahe sanoi Suomesta englantilaiselle diplomaatille?
Gutenbergin kirjasivustolla on tekstinä Bulstrode Whitelocken päiväkirja otsikollaA Journal of the Swedish Embassy in the Years 1653 and 1654, Vol II. Siitä voisi epäilemättä oppia mielenkiintoisia asioita Ruotsin ulkopolitiikasta, mutta mitä moisesta. Oleellista on, että Englannin lähettiläs tapasi Brahen ja keskustelussa mainittiin Suomi.
He told Whitelocke that he had been Governor of Finland ten years together, which province he affirmed to be greater than France, and that the Queen's dominions were larger than France, Spain, Italy, all together. Whitelocke asked him if those countries were well peopled, and flourished with corn and good towns. He
answered that Finland was well peopled, and had store of corn, and good towns; but that it was not so with Lapland and other countries further off. But he said that no part of Sweden had such towns as were in England, where he had been when he was a young man, which country he much praised; and Whitelocke had no cause to gainsay it.
Kansallisuuden määritelmistä kiinnostuneille suomalaiseksi määritellystä herrasta tekstiä:General Grave Wirtenberg visited Whitelocke. He is a Finlander by birth, of an ancient family, who had applied himself wholly to the military profession, wherein he became so eminent, and had done so great service for this Crown, that he was had in great esteem, especially with the soldiery. He was a Ricks-Senator, and one of the College of War, and at present had the charge of General of the Ordnance, which is of higher account here than in England, being next in command to the Generalissimo, and over the soldiery which belong not to the train, and is often employed as a general. This gentleman seemed worthy of his honour; he was of a low stature, somewhat corpulent, of a good mien, and plain behaviour, more in the military than courtly way. His discourse declared his reason and judgement to be very good, and his mention of anything relating to himself was full of modesty. He took great notice of the English navy and soldiery, and of the people's inclinations and violent desires of liberty. He spake only Swedish and High Dutch, which caused Whitelocke to make use of an interpreter, his kinsman Andrew Potley.Kreivi Wirtenberg oli Porvoossa syntynyt kreivi Arvid Wittenberg (Wirtenberg von Debern), kolmikymmenvuotisen sodan sankari.
Whitelocken ja Wittenbergin muotokuvat poimittu Wikipediasta, linkitetyiltä sivuilta.
Ruotsin diplomatiasta ja ulkopolitiikasta enemmälti kiinnostuneet voivat verkossa tutustua myös kokonaisuuksiin
- Sveriges och Hollands diplomatiska förbindelser 1621-1630, belysta genom aktstycken ur svenska riksarkivet af D:r M. G. Schybergson (Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk; 36)
- Sveriges politik i förhållande till de federativa rörelserna i Tyskland 1650-58. II. Af Hjalmar Crohns (Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk; 61) Aikaisempi osa sarjajulkaisun osassa 57, jota ei ole verkosta paikallistettu.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Kuuntelen (taas) ulkomaista radio-ohjelmaa
Syksyn myötä on Sveriges Radio alkanut jälleen lähettämään lemppareitani: Vetenskapsradion Forum ja Vetenskapsradion Historia. Molemmissa on sama tunnusmusiikki, joka saa minut heti hyvälle tuulelle. (Ja se on aika paljon sanottu, se.)
Ensiksimainittu sanoo keskittyvänsä humanistisiin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin, mutta näihin mahtuu paljon historiallista. Esimerkiksi viime viikon jaksossa oli aiheena henkilömuseot ja 1800-luvun puurakennusten väritys. Vetenskapsradion Historia käsittelee nimensä mukaisesti historiaa ja arkeologiaa. Yleismaailmallisesti, mutta erityisesti ruotsalaista tutkimusta esitellen.
Ilouutinen on, että Ruotsin radio on päättänyt esittää myös uuden kauden sukututkimusohjelma Släktbandia. Teemana on tällä kertaa oikeuslaitoksen kouriin joutuneet ihmiset. Ensimmäinen jakso 20.9.2010.
BBC:n Making History lähti myös lyhyen kesäkauden jälkeen käyntiin. Viimeksi kuuntelemassani jaksossa mielestäni sanottiin, että loput osat sarjasta A History of the World in 100 Objects ovat tulossa syyskuussa. Ensimmäiset 70 ovat edelleen verkossa kuunneltavissa samoin kuin kaikkien edellä mainittujen ohjelmien vanhoja jaksoja. Tuoreet saan itselleni Nokian pari vuotta vanhan puhelimen podcast-sovelluksella ja ennen sen käyttöön ottoa latailin mp3:t käsin soittimeen.
Ensiksimainittu sanoo keskittyvänsä humanistisiin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin, mutta näihin mahtuu paljon historiallista. Esimerkiksi viime viikon jaksossa oli aiheena henkilömuseot ja 1800-luvun puurakennusten väritys. Vetenskapsradion Historia käsittelee nimensä mukaisesti historiaa ja arkeologiaa. Yleismaailmallisesti, mutta erityisesti ruotsalaista tutkimusta esitellen.
Ilouutinen on, että Ruotsin radio on päättänyt esittää myös uuden kauden sukututkimusohjelma Släktbandia. Teemana on tällä kertaa oikeuslaitoksen kouriin joutuneet ihmiset. Ensimmäinen jakso 20.9.2010.
BBC:n Making History lähti myös lyhyen kesäkauden jälkeen käyntiin. Viimeksi kuuntelemassani jaksossa mielestäni sanottiin, että loput osat sarjasta A History of the World in 100 Objects ovat tulossa syyskuussa. Ensimmäiset 70 ovat edelleen verkossa kuunneltavissa samoin kuin kaikkien edellä mainittujen ohjelmien vanhoja jaksoja. Tuoreet saan itselleni Nokian pari vuotta vanhan puhelimen podcast-sovelluksella ja ennen sen käyttöön ottoa latailin mp3:t käsin soittimeen.
Kauppiaiden ajolähtöjä
Selailin ajankuluksi kirjastossa paikallishistorioista paikannimihakemistoja. Harmittavan harvassa nämä olivat ja järkyttävän monesta kirjasta näytti myös puuttuvan henkilöhakemisto. Anneli Mäkelän Vaasan historia III (1985) tarjosi molemmat ja näin löysin sivulta 190 pätkän tekstiä Kokemäellä vuonna 1828 syntyneestä kirjakauppaoppilaasta Berndt Victor Carlsson, joka oli vuonna 1850 töissä Turussa J. C. Frenckellin kaupassa ja halusi itsenäiseksi kauppiaaksi Vaasaan.
Tarpeeksi tietoja vanhempien selvittämiseksi, minkälaisesta kokemäkeläisestä perheestä päädytään kirjakauppa-alalle? Hiski-haravointi kertoo ettei ihan tavallisesta. Berndt Victorin syntyessä Sonnilassa isä Berndt Otto Carlsson on ammatiltaan kauppias, vuonna 1833 asutaan Paistilassa ja perheenpää on perämies, 1834 Äimälässä ja entinen kauppias, 1838&1839 Kokemäenkartanossa pehtoorina. Ja juuri ennen kuolemaansa asui Tulkkilassa ja oli jahtivouti.
Vaimonsa nimi oli Edla Lovisa von Delvig. Tämä asui Kiettareessa, kun häitä vietettiin Kokemäellä 1.4.1828. Berndt Otto Carlsson puolestaan oli kotoisin Porista ja näin päätyi kauppias maaseudulle ennen maakaupan vapauttamista. Poika Berndt Victor muuten syntyi 8.11.1828 eli häiden ja esikoisen syntymän väliin ei mahdu täyttä yhdeksää kuukautta. Verkkosivun perusteella hän luopui kirjakauppiaan urasta ja siirtyi armeijaan, jossa menestyi hienosti.
Kokemäeltä löytyi toinenkin varhainen kauppias-isä. Laikossa syntyi kauppiasporvari Carl Daniel Morenin ja 25-vuotiaan vaimonsa Maria Michelsdotterin tytär 28.7.1821. Ajolähdöllä oli porilaisen porvarin ja Laikon Käyrän talontyttären häitä vietetty 24.4.1821. Käyrästä muutettiin näemmä melko pian Poriin. Ulvilasta löytyy 8.2.1867 Harjunpäässä kuollut 69-vuotias "f: Brofogden gift Karl Daniel Morén", joka vaikuttaisi tältä entiseltä kauppiaalta. Täydellisemmin hänet esitellään Genos-artikkelissa.
Tarpeeksi tietoja vanhempien selvittämiseksi, minkälaisesta kokemäkeläisestä perheestä päädytään kirjakauppa-alalle? Hiski-haravointi kertoo ettei ihan tavallisesta. Berndt Victorin syntyessä Sonnilassa isä Berndt Otto Carlsson on ammatiltaan kauppias, vuonna 1833 asutaan Paistilassa ja perheenpää on perämies, 1834 Äimälässä ja entinen kauppias, 1838&1839 Kokemäenkartanossa pehtoorina. Ja juuri ennen kuolemaansa asui Tulkkilassa ja oli jahtivouti.
Vaimonsa nimi oli Edla Lovisa von Delvig. Tämä asui Kiettareessa, kun häitä vietettiin Kokemäellä 1.4.1828. Berndt Otto Carlsson puolestaan oli kotoisin Porista ja näin päätyi kauppias maaseudulle ennen maakaupan vapauttamista. Poika Berndt Victor muuten syntyi 8.11.1828 eli häiden ja esikoisen syntymän väliin ei mahdu täyttä yhdeksää kuukautta. Verkkosivun perusteella hän luopui kirjakauppiaan urasta ja siirtyi armeijaan, jossa menestyi hienosti.
Kokemäeltä löytyi toinenkin varhainen kauppias-isä. Laikossa syntyi kauppiasporvari Carl Daniel Morenin ja 25-vuotiaan vaimonsa Maria Michelsdotterin tytär 28.7.1821. Ajolähdöllä oli porilaisen porvarin ja Laikon Käyrän talontyttären häitä vietetty 24.4.1821. Käyrästä muutettiin näemmä melko pian Poriin. Ulvilasta löytyy 8.2.1867 Harjunpäässä kuollut 69-vuotias "f: Brofogden gift Karl Daniel Morén", joka vaikuttaisi tältä entiseltä kauppiaalta. Täydellisemmin hänet esitellään Genos-artikkelissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)