torstai 28. toukokuuta 2020

Metallinlöytäjät Laihialla 1766

Väikkäriä varten läpikäymissäni sanomalehdissä oli tullut 1760-luvulla jo vastaan muutamia muinaislöytöjä. Ruotsin puolella hautakummuista kaivettiin soraa tietyöhön ja paljastettiin esineitä. Kirkkomaan kaivuutyössä löytyneen brakteaattiläjän kirkkoherra nappasi ripeästi työmiesten kädestä ja sanomalehtikirjoituksessa painotettiin historiallista arvoa hopean sijaan.

Ensimmäinen vastaava Suomen puolelta oli Inrikes Tidningarissa 2.3.1767. Laihialta oli tammikuun lopussa lehteen kirjoitettu lokakuussa 1766 pidetyillä käräjillä Thomas Israelsson Penssonin kertoneen löydöstään. Kuvauksesta ei käy ilmi miksi Thomas oli käsitellyt Torstilan kylän jokirannassa olevaa kiviröykkiötä, mutta kun sanomalehdissä samaan aikaan ilmoitetaan kivirakentamisesta kuninkaalta saaduista palkinnoista, voi arvata, että kyse oli kivien uusiokäytöstä.

Luumurskan joukosta Thomas oli poiminut talteen ja tuonut käräjille useamman isomman kappaleen, joista oli vaikea päätellä olivatko ne kultaa, messinkiä vai muuta metallia. Sormus ei ollut aivan sileä, sillä sitä kutsuttiin sanalla krusig, mutta kiilsi siinä määrin, että sen arveltiin mahdollisesti olevan kultaa. Muissa esineissä oli nupillinen neula ("en Nål med knapp och hål uppå ändan"), kolme lyhyttä ja pyöreää metallikappaletta (3:ne korta runda Metall stycken), kolme vastaavaa, mutta isompaa, joissa oli jotain muotoa (3 st. dito större, hwilka hade någon Facon), valettu metallikappale (et stycke Metall gutit) sekä pienempiä.

Lisäksi varapastori, jota ei nimetä, oli tuonut käräjille kokoelman, jotka Mats Nyste oli Isokylän mäestä kaivanut edellisenä kesänä:
2:ne mycket rostiga gamla Wärje-Klingor af hwilka den ena war afbruten, 2:ne stycken af någon likhet med de fordom tid brukade Hufwud-Skjölder, som åfwantil woro öpne, 2 Järn-Ringar, en afbruten Järn-Pihl, en Sprut-ända, 2:ne Mässings Wärje-knappar, och några til en skjut-Båga hörande Ringar 
Sotainen kokoelma vaikuttaa amatöörin silmin vaikeasti ajoitettavalta. Voisi olla historialliseltakin ajalta?

Kulttuuriympäristön palveluikkunassa Laihian Torstilan ainoa kohde on Palometsä 1: "Aiempien tietojen (Esko Luoma 1985) mukaan "Torstilan kylän metsämaalla ns. Palometsässä on Isonevan eteläpuolella Torstilan-Kylänpään kylien rajalla pienehkö,matala kiviröykkiö." Kohde tarkastettiin vuoden 2012 inventoinnissa, mutta röykkiötä ei havaittu." Neva ei ole joki, mutta röykkiö on röykkiö? Paikallistuntijat ja paremmat kartanlukijat voivat miettiä vaihtoehtoja.

Isokylästä muinaismuistohallintomme ei tunne yhtään arkeologista kohdetta.

Ei kommentteja: