Arkeologian uutta sukupolvea kuulemassa

Olin eilen kuokkimassa arkeologian opiskelijoiden Varjopäivillä. Erinomaiset esitykset ja tarjoilu!

Ensimmäisenä puhui Annukka Debenjak, joka oli yrittänyt hakea muinaisjäännösrekisteristä yksinkertaisella haulla tietyn alueen rautakautisia asuinpaikkoja. Hakutuloksia hän oli toki saanut, mutta ei parhaita mahdollisia. Ensinnäkin kaikelle kansalle avoimesta versiosta puutuu "poistetut kiinteät muinaisjäännökset", jotka voivat olla esimerkiksi täydellisesti eli loppuun asti kaivettuja kohteita.

Toiseksi luokittelu muinaisjäännöksen tyypistä ja ajoituksesta on (aina) tulkinta ja pitkään sai antaa vain yhden arvon kohteen luokaksi. Luokittelun tekijöillä on vuosien varrella voinut olla myös erilaisia käytäntöjä ja osaamista. Rekisterin ensisijainen tarkoitus on suojelun hallinnointi, jolle tarkalla ajoituksella tai määrittelyllä ei ole suurta merkitystä. Tätä en ole tullut siellä surffatessani ajatelleeksi.

Debenjak mainitsi rekisterin palautenapin, mistä muistui mieleeni, että painoin siitä keväällä 2013 havaittuani Kokemäen Villiön koordinaattien olevan viturallaan. Ovat muuten edelleen. Yläkulmasta ympäröimäni Villiö kuuluu alempana ympäröidyn Villiön Näpin läheisyyteen. Sillä kuten rekisterissäkin todetaan "Kokemäenjoen koillisrannalla Isoluotoa vastapäätä on sijainnut Villiön historiallinen kylätontti"

Toisena puhui Julius Eerola T:n muotoisista liuskekiviesineistä kampakeraamiselta kaudelta. Ruotsin pohjoisosista ja Suomen rannikolta löytyneille esineille ei ole keksitty yhteistä uskottavaa käyttötarkoitusta. Eerolan pitkähkö lista mahdollisuuksista ei edes sisältänyt kaikkia ruotsalaisessa keskustelussa 2010 mainittuja. Eerolan selostamasta luokittelusta en tehnyt muistiinpanoja, mutta joku tämännäköinenkin oli joukossa.

Sara Kusmin SHMM CC-BY

Kolmantena esiintyi Sinikka Kärkkäinen ja kertoi Joskärin hylky 1:n esinelöydöistä, joista hän on tekemässä gradua. Hollantilaistyyppisen aluksen varhaisimmat dendrokronologiset ajoitukset ovat 1620-luvulta ja viimeiset vuodelta 1730. Aika pitkäaikainen paatti ja Petter Sundin aikalainen, joten katselin kuvia mielenkiinnolla.

Viimeisenä puhui Laura Tuomisalo Kaarinan Ravattulan Ristimäen arkkurakenteista. Avattujen hautojen rautanaulojen paikat oli tallennettu huolellisesti ja nykyaikaisella tekniikalla Tuomisalo oli ilmeisesti melko helposti tehnyt mittauksista 3D-mallin, joka paljasti joidenkin arkkujen muodon hämmästyttävän selvästi. Vastaavaa ei saa aikaiseksi, jos naulat on kaivanut esiin metallipaljastinharrastaja.

Itselleni oli uutta tietoa, että kristinuskon alkuvaiheissa/kynnyksellä erityisesti naisia haudattiin Varsinais-Suomessa ja Ruotsissa ainakin Birkassa ruuhiarkkuihin. Ravattulasta näitä on kolmessa avatusta 27 haudasta.