Eilistä hiustekstiä varten tein testihaun Kansalliskirjaston digitointeihin ja osuin muutamaan hiustenostoon liittyvään tekstiin. Ne olivat ajallisesti lähekkäin ja lisäksi samanaikaisia Johanna Wassholmin ja Anna Sundelinin blogitekstissä Det hängde på håret mainittujen tilastojen kanssa; Suomesta myytiin Ruotsiin 140 kiloa naisten hiuksia vuosina 1871-72 ja vuonna 1872 Helsingistä lähti Pietariin 170 kiloa hiuksia. Vuosi 1871 esiintyy myös Wassholmin ja Sundelinin toisessa blogitekstissä ”Ett nytt slags röfweri”. Handel med hår i Finland under slutet av 1800-talet. Heidän tieteellisessä artikkelissaan ”Det hänger på ett hår” Praktiker och moral i handeln med människohår Finland 1870–1900 (HTF 2/2018) on varmasti kaikki olennainen, ja tiivistys Miksi 1800-luvulla käytiin hiuskauppaa? on luettavissa Mene ja tiedä -sivustolla.
Mutta julkaisen löydökseni silti.
.jpg) |
| Hämäläinen 9.7.1868 |
— Jo mennä kesänä osteli täällä eräs nainen, kotoisin Ruotsinmaalta, hiuksia vaimonpuolilta. Nyt sanotaan noita hiusten ostajia olevan kaupungissamme usiampia ja maksavan pitkistä hiuksista 40 sekä lyhyemmistä 30 penniä luodilta. (Oulun Wiikko-Sanomia 15.4.1871)
Tuusniemeltä... Vielä mainiten nuista hyvin tunnetuista laukku-ryssistä, jotka viekkaalla ja livakoilla puheillansa ja käytöksillänsä, houkuttelevat vaimo-väeltä viimeiset pennit, vaan eipä nämä veinarit vielä siihen tyydy; kuin raha on loppunut niin vievät neitojen paraan kaunistuksen, nimittäin: hiukset. Kuin näkevät kellä on pitkä letti, niin sitäkös näiden mieli alkaa tehdä. Monelta ovatkin jo saaneet letin leikata laukkuunsa. Tästä näet kuinka vaimot ja neitoset ovat jo laukku-ryssän vallassa, kuin eivät pidä häpiänäkään, että leikata lettinsä, vaikka siitä jo apostoli Paavali Korinttiläisille sanoo näin: "vaan että se on ruma että vaimon pitäisi keritty eli ajeltu oleman; niin peittäkään päänsä." Ja toisessa paikassa "Eikö luontokaan sitä teille opeta, että se on miehelle häpiäksi, jos hänellä on pitkät hiukset, mutta vaimolle se on kunniaksi!" (Tapio 5.3.1870)
Hiusten ostajien kerrotaan tehneen kaupungissa sukkelaa kauppaa. vaan heidän, kahden ruotsalaisen naisen, sanotaan myöskin maalla harjoittaneen samaa kauppaa. Niinpä esim. oli ainoastaan Pihkalajärven piirikuntaan kuuluvissa kylissä 56 naista kerittäneen päänsä ja myöneen hiuksensa heille, saaden kukin vaan 40—50 pennin huivin palmikostaan. Muistakaatte tyttöparat, mitä Paavali sanoo: "vaimolle on se kunniaksi, että hänellä ovat pitkät hiukset" (1 Korint. 11: 15). (Suomenlehti 23.1.1872)
Leppävirroilta huhtikuun 8 päivänä 1872. Täältä on mainittava mieltä painava asia. Melkein joka kylässä kulkee meillä nuot niin kutsutut hivuksenostajat, jotka muutaman markan hinnalla leikkelevät tytärten ja vaimoin tukat ja panevat helppoluontoisen vaimoväen niin ahtaalle viekoituksillaan, ett'eivät paljon lupaakaan pyydä ennen kuin jo on tukka poikki leikattu. Monikin vaimo on miehensä pois ollessa myynyt hivuksensa, josta on ollut hyvinkin suuri torun alku, vieläpä pahat mielet ja paksut huulet. Ja monetkin neitsyparat ovat itkulla kaivanneet hiuksiansa kun ovat vähänkään asiata tarkemmin miettineet, mutta eipä tukka sillä takasin tule, se on jo mennyt. —
Olisipa minulla mutama sanainen sinulle, Suomen nuoriso, sanottava: Eläpä anna tuota taivaan Herran antamata kaunistusta muiden koristukseksi. Johan tuon luontokin opettaa, että se on sinulle annettu peitteeksi eikä kaupaksi. vielä pyydän teitä, vaimot, katsomaan tuon jalon apostoli Paavalin neuvoa 1 Kor. 11 luv. 15 v. jossa hän sanoo „Mutta vaimolle on se kunniaksi, että hänellä on pitkät hiukset, sillä hiukset ovat hänelle peitteeksi annetut." (Tapio 27.4.1872)
Ja vuosikymmen myöhemmin:
Simsonin vahinko kostettu. Eräs tunnettu juoppo leikkasi tämän vuoden alulla nukkuvan vaimonsa komean tukan pois, möi sen ja joi hinnan suuhunsa. (Savonlinna 10.4.1880)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti