Erik Kustaa Saarinen ilmiantajana

Tampereen Sanomat raportoi 21.8.1891:

Pyhäpäivän rikos joka ei hevillä päättyne. Viime vuonna Maaliskuussa nosti asianomainen kruunun nimismies Valkealan piirissä, kirjainkaupitsia E. K. Saarisen kehoituksesta, kanteen Kymin puuhiomo y m tehtaan isännöitsiää vastaan, pyhäpäivän rikkomisesta.

Asiaa käsiteltiin sittemmin sikäläisessä kihlakunnanoikeudessa, ja kanne aiheettomana hyljättiin, sekä tuomittiin asian alkuun panija E. K. Saarinen sakkoihin väärästä ilmiannosta, kuten tavallista.

Asia oli näet siten, että sanotulla tehtaalla E. K. Saarisen ilmiannon mukaan oli harjoitettu työntekoa läpi sunnuntaipäivät, muuttamalla väkeä työhön uuteen löysiin, kello 12 sunnuntaipäivänä. Tätä katsoi kantaja Saarinen kerrassaan sopimattomaksi, että köyhältä työkansalta riistetään tilaisuus saada sunnuntaina käydä kuulemassa Herran sanaa, kuten on kristikunnassa tapana, ja vaati sentähden, kuten jo edellä viittasimme, asianomaista kruununpalveliaa nostamaan siitä kanteen.

Kun asiaa sittemmin käsiteltiin, jätti tehtaan isännöitsijä oikeudelle pitkän selityksen, jossa kielsi sunnuntaityön olevan kellekään pakollista, vaan toisessa paikassa kuitenkin huomautti, että se työ, jota suununtaina tehdään ei siedä viivytystä, ja lupasi näyttää sen todeksi, jolla perusteella sitten, kuten sanottu, kihlakunnanoikeus hylkäsikin kanteen.

Tähän tietysti ei tyytynyt kantaja Saarinen ja valitti siis viipurin läänin hra kuvernöörille, syyttäen asianomaista nimismiestä levätperäisessä menettelystä virkatoimissaan, siinä, että ei tahtonut kuulustuttaa todistajia, joita ilmiantoja Saarisen kehoituksesta oli saapunut paikalle, ja joilla hän oli tahtonut toteen näyttää väitöksensä, ja että tehtaan isännöitsijän selvitys ei pitänyt paikkaansa.

Kuvernööri tämän valituksen johdosta vaati sitten välipäätöksellään nimismiehen selitystä, joka lähetettiin. Tähän selvitykseen vaati kuvernööri taasen välipäätöksellään kantajan lausuntoa, joka jokseenkin laajana alkoi matkansa täältä viipuria kohden. Kummankin selityksen, niin Saarisen kun kruununpalveliankin mukana oli arkkiveisu. Saa nähdä kumman eduksi asia päättynee.

Muita kirjoittajia ja lehtiä kyseinen tapaus ei näytä kiinnostaneen. Mutta melko monessa sanomalehdessä toistettiin kymmenen vuotta myöhemmin uutinen Erik Kustaa Saarisen kuolemasta. Siinä häntä kutsutaan entiseksi maakauppiaaksi, vaikka Saarinen selvästikin oli tunnetumpi arkkiveisujen tekijänä ja -kauppiaana.

Kotkan Sanomat 17.1.1901