Syksyllä 1913 Turku otti merkittävän kehitysaskeleen. Th. Eklund oli saanut luvan myydä yöllä kärryistä makkaroita kolmella paikalla: kauppatorilla, alasatamassa ja yläsatamassa (Västra Finland 27.9.1913). Malli oli saatu ulkomaisista kaupungeista kuten Tukholmasta ja Göteborgista (ÅU 20.1.1910). Vuotta myöhemmin Turussa
joutui pari yömakkarakärryjen luona kiistelevää nuorukaista käsikähmään toistensa kanssa. Asiasta ei kuitenkaan koitunut sen vaarallisempaa kuin että toisen hattu tuli pahan näköiseksi ja että herrat pääsivät poliisikamariin. (Uusi Aura 29.10.1914)
Seitsemän vuoden kuluttua on tarjolla kuvausta Tampereelta:
Rautatieaseman ravintolasta saa kuumaa kahvia maukkaita voileipiä melkein mihin aikaan tahansa. Ja "knakkimakkaroata tarjoillaan vielä joka yö", vaikka se Helsingissä onkin "sota-ajan takia estynn’.“ Klo 6 aamulla aukeaa jo muutamien kahviloiden ovet ja kuuma kahvi höyryää viekoitelevana vastaan, vaikka huoneissa onkin jokin aivastuttava sivutuoksu höyryä lisäämässä.
Kaikkein mieluummin pysähtyy kuitenkin tuonne makkararattaiden luokse. Allekirjoittanut on myös usein pysähtynyt sinne ei sentakia, että ne "yömakkarat" olisivat jotakin suuta ja suolia hivelevää herkkua. Ei, vaan seuratakseni tuota rattaiden luona tapahtuvaa lakoonista kaupankäyntiä. Ei siinä tavaroita valikoida eikä hintoja tingitä, kuka maksaa, maksakoon, pääasia, että saa.
-Viidellä markalla.
Pari koneellista haarukanpiston höyryävään kattilaan.
-Pannaanko sinappia?
-Kyllä.
Rahat maksetaan. Välimatka rattaiden ja ostajan välillä pitenee ja makkarain luku nälkäisen kädessä samassa suhteessa vähenee. (Maaseudut Sanomat 15.1.1921)
Helsingissä makkaroita ei tosiaankaan ollut tarjolla.
Ihan valtuustoa myöten ratkaistavaksi näyttää lähiaikoina tulevan yksi kaikkein pienimpiä kunnallisia kysymyksiä, mutta kuitenkin kysymys, josta luultavasti aiheutuu paljon erimielisyyttä. Se on kysymys "yömakkaroista”, s. o. keitettyjen ja kuumain makkarain myymisestä kaupungin kaduilla pitkin iltaa aina klo 1 asti yöllä. Muutaman vuoden kuluessa ennen maailmansotaa myytiin tällaisia makkaroita, kuten tietty, kaduillamme, joten helsinkiläiset kylläkin muistanevat mistä on kysymys. Samaa kauppaa harjoitetaan nykyisin Viipurissa, Turussa ja Tampereella.
Täälläkin on rahatoimikamarille usein tehty tätä kauppaa tarkoittavia anomuksia, mutta on se näihin asti ne hylännyt. Nyt kuuluu rahatoimikamari kuitenkin kallistuneen myöteisemmäksi, koska poliisillakaan ei ole mitään tätä yökauppaa vastaan, vaan on kamari kuitenkin tahtonut alistaa asian valtuuston päätettäväksi, varsinkin kun se kuuluu niihin myöhäisempään myyntiaikaa koskeviin kysymyksiin, joihin nähden laki kauppa- ja konttoriliikkeiden työoloista myöntää kunnille ratkaisuvallan.
Kysymys on mielestäni ensiksikin; Onko sellaisesta kaupasta haittaa? Tuskin. Poliisi luulee vaikeudetta voivansa valvoa tuota kauppaa, eikä terveydenhoitolautakuntakaan, vaikka se luvanantoa vastustaakin, tee sitä suorastaan terveydellisistä syistä.
Mutta toisaalta: Onko se kauppa tarpeellinen? Tuskin. Ani harvat lienevät ne ihmiset, jotka nälkäänsä tyydyttääkseen tulisivat noita yömakkaroita ostamaan. Melkein yksinomaan tulisivat kai näitä makkaroita ostamaan ja pureskelemaan ne yökuikijat, jotka tulevat iltamyöhällä ulos kapakoista ja joille se tuottaisi jotakin huvia. Entä olisiko siitä kaupasta kaupungille tuloa? Luullakseni perin vähäistä, vaikka rahatoimikamari onkin suunnitellut, että se myisi huutokaupalla määrätyt yömakkarain myyntipaikat.
Ratkaisevin näkökohta tässä on mielestäni se, että Helsingin kaupunki on yleensä asettunut sangen ankaralle kannalle kaikkea liikkeille säädetyn myyntiajan jälkeen ulkosalla tapahtuvaa kauppaa kohtaan. Noissa toisissa Suomen kaupungeissa on esim. kioskikauppa, tupakan, namusten, leivosten. hedelmäin y. m. sellaisen tavaran kauppa ulkosalla, sallittu iltamyöhäiseen asti. mutta Helsingissä ei. Tämä muutamia vuosia sitten päätetty kioskikaupan kielto ei tosin ole voinut käydä oikein tehokkaaksi, koska se ulkosalla on siirtynyt eläväinkuvain teatterien, kahvilain y. m. rappukäytäviin ja eteisiin. Mutta se kielto on sittenkin voimassa, ja sitä aiotaan uudistetuista hakemuksista huolimatta pitääkin voimassa. Ei ole oikein johdonmukaista silloin sallia ruokatavarain, vaikkapa vain makkarain, kauppaa ulkosalla klo l:teen asti yöllä. Jälkimmäinen kauppa on kuitenkin ymmärtääkseni yleisön kannalta vähemmän tarpeellinen kuin edellinen. (HS 14.3.1925)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti