Tapani Kärkönen lähetti Tampereelta 9.5.1864 paikalliskirjeen osana, mutta saatesanoitta ilmeisesti tuoretta tapausta käsittelevän runon:
Muuan vaimo vainolainen,
Puoliso pahan-tapainen,
Keksi keinon kelvollisen,
Opin oikean osaisi;
Vaikk' ei oppi auttanunna,
Tarkotusta täyttänynnä,
Otti roisto rohtotolasta,
Lurjus lääkitykselästä
Myrkkyruokia rumia,
Tautisia, tappavia;
Sitte viinalla valeli,
Kahvillaki kaunisteli.
Joita juotti kullallensa,
Puolisollensa piteli
Aivan aamulla varahin,
Ennen muuta murkinata.
Aikoi päästä puolisosta,
Aviostansa erota,
Myrkkyruuan ruokinnalla,
Ketunleipien levyillä;
Mutta lääkäri lähetti,
Parantaja paiskaeli
Kuollon toiselle tolalle,
Tielle tarpehelliselle. —
Saa nähä näkevät silmät,
Kuulla korvat vanhenevat,
Kuinka käynehe asian
Oikeuen istunnoissa:
Annetaanko uusi miesi,
Uusi miesi mielusempi,
Jota toivonee toella
Syämellä sykkivällä;
Vaiko parka päätetähän,
Kaakku kaunis säätetähän
Kaakinpuussa parkumahan,
Kahlehissa karjumahan.
Arkkiveisujen aika ei ollut vielä ohi, joten ehkä runoja edelleen käytettiin ajankohtaisasioiden käsittelyyn?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti