Kissat turkiseläiminä

Pohtiessani Kauanko turkiseläimet ovat olleet tarhoissa? mieleen ei tullut, että entisaikoina kissojenkin nahat käytettiin hyödyksi. Otto Latva sen sijaan mainitsi sekä kissat että koirat artikkelissaan Tuote vai elävä olento? – Näkökulmia turkiseläinten historialliseen rooliin Suomessa 1900-luvulla, mutta ne eivät olleet aikarajauksellaan keskeisiä. Eli täydennyksen paikka.

Vuosien 1822 ja 1859 tullitaksoituksessa sekä koiran- että kissannahat nähtiin mahdollisina Suomen vientituotteina (FAT 12.11.1822; Wiborg 12.3.1859). Mutta tänne myytiin siperialaista kissannahkaa valmiina kauluksina (ÅT 11.1.1826). Takin kauluksina ne olivat tarjolla myöhemminkin (ÅT 21.11.1848). Kadonneena tavarana mainitaan naisten ulkotohvelit, joissa oli vuori kissannahasta (Vasabladet 8.8.1863). Kissan turkki oli turkiksisista halvin ja sitä yritettiin esittää muuna.

Eräänä päivänä viime viikolla kaupiteltiin täkäläisellä kauppatorilla kahta nahkaa, jotka ilmoitettiin olevan ketunnahkoja. Muuan henkilö osti ne viidestä markasta, vaan nahkoja tarkastettaessa huomattiin ne olevan vaan ruskeita kissannahkoja. (ST 29.11.1887) 

Hyvän hinnan kissannahkalla sai muuan metsästäjä Säämingistä Savonlinnan markkinoilla. Hänellä oli kolme näädän nahkaa, kaksi ketun nahkaa ja niiden joukossa yksi punasen kissan nahka, jota hän myös näädän nahkaksi sanoi ja kun se oli hyvin laitettu ja viruteltu kuin toisetkin näädän nahkat, niin meni se toisten mukana kaupaksi ja mies sai siitäkin 5 mrk. Onhan siinä jo kissannahkalle hintaa, sanoo kirjeenvaihtajamme. Mutta oliko se rehellistä? (Savonlinna 30.3.1897) 

Hämeenlinnan markkinoilla viime lauantaina oli myöskin liikkeellä joukko huijareita. Muuan Hattulan mies osti markkinoilta ketunnahkoja, mutta lähemmin tarkastettuaan huomasikin hän ne kissannahkoiksi. (HS 21.01.1913)

Paavo Korhosen runossa Savon ukko sanoo "Heti kukkaron kuristin, Kissannahan keärin kiinni" ja kissannahka esiintyy toisinaan rahakukkaron synonyyminä (OWS 24.4.1830). Toinen kissannahan erityiskäyttö oli koulujen sähködemonstraatioissa. Hämeenlinnan lukion opettajan tahattomasti tai tahallisesti antama vinkki 1890-luvun alussa johti teurastukseen, jonka Eino Leino tallensi muistelmaansa  Elämäni kuvakirja : erään aikansa lapsen muistoja, mielialoja ja mietelmiä.

Omasta puolestani olisin taipuvainen tämän nyt kyseenalaisen yön tapahtumia Hämeenlinnan kissannaukujaisiksi nimittämään. Naukui silloin todellakin monen mamman kissa ja monen vanhanpiian ainoa turva tunsi sisuksensa vavahtavan kuolemanpelosta. 

Ei säälitty silloin Ammonin pakanain pyhää karjaa. Suuri parku kuultiin, kuten kerran Egyptin esikoisten keskuudessa. 

Tulos oli kokonaan tyrmistyttävä, yli oivallisen. 

Kun seuraava fysiikantunti tuli, oli opettajan pöydällä useamman kuin yhden kämmenenmitan korkuinen kasa tuoreita, kiiltäviä kissanvuotia, joihin lehtorin alati valpas katse heti silminnähtävällä mielihyvällä kiintyi. 

Käsitys, että kissannahka auttaa kihdin oireisiin ilmaantuu sanomalehtiin varsin myöhään (Finland 25.7.1891). Vuonna 1908 mainostettiin "Reumatismia vastaan Kissannahkoja" ja "Kylmiä jalkoja varten Kissannahka pohjallisia" ja seuraavan vuoden ilmoitustekstissä "Peitottuja kissannahkoja suosittelevat lääkärit erinomaisena parannuskeinona luuvaloa ja reumatismia vastaan" (HS 3.12.1908; Suomalainen kansa 13.11.1909). Tämä arvo johdatti yhden kirjoittajan ajatukset eläinjalostuksen mahdollisuuksiin.

Kissannahka on nyt jo varsin kallisarvoinen sen takia, että se on pettämätön varustus reumatismia vastaan. Mutta vielä arvokkaamumaksi se tulisi jalostuttamalla kissa jollain kallisarvoisella turkiseläimellä, esim. sopulilla. Varsin kaunis tulos olisi siitä, että sininen kettu ja valkea kissa jalostettaisiin toisillaan. Sinisenvalkea kettukissan nahka olisi kerrassaan ihana nähdä. (Uusi Aura 1.6.1911 )

Hämäläinen 23.1.1868

Kajaanin lehti 23.10.1901

Lieneekö oravain vähyys syynä siihen, kun kissannahkat kuuluvat rupeavan käymään kaupaksi. Eräs Miehikkälän mies myi tuonottain eräälle kauppahuoneelle Haminassa mirrin nahkan. Hinta oli 5 markkaa siitä. Onpa siis huomioon otettava tämäkin kauppatavara. (Haminan Sanomat 8.12.1893)

Nahkojen ostajat ovat sanomalehdissä enimmäkseen näkymättömiä, mikä selittyy joko olemattomalla kaupalla tai kaupanteon sujuvuudella. Todennäköisesti jälkimmäisellä. Ilmoitukset lisääntyivät 1900-luvun puolella, jolloin "Maailman turkiskauppa käyttää vuosittain 1 milj. kissannahkaa." (Uudenkaupungin Sanomat 12.04.1910). 

Mikkelin markkinoilla 1907

Pienempiä turkiksia ostettiin myöskin korkeilla hinnoilla, esim. kärpännahkoja 6 markalla, oravannahkain arvo oli parhaasta päästä 60 p. Harvinaisena ilmiönä tavattiin kaupassa koko runsaasti kissannahkoja, ehkäpä juuri tuotteina niiltä seuduilta, joista metsänhaaskauksen tähden ovat jalommat turkiseläimet kadonneet. Muuksi ei tätä "mirrien" nylke mistä voi ajatella sillä hintain hyvyyden ei tähän luulisi kehoittavan, "vuodista" kun maksettiin parhaasta päästä ainoastaan 25 p. (Mikkelin Sanomat 21.3.1907)

Alhainen hinta osaltaan selittää, miksi Suomessa ei ainakaan julkisuuteen tuotu kissojen kasvatusta nahkojensa tähden. Sellaisesta oli sanomalehdissä kyllä juttuja Siperiasta ja Amerikasta.

Kun kallisarvoisemmat turkislajit ovat ruvenneet loppumaan, korvataan niitä halvemmilla, kuten kissan- ja koirannahoilla, jotka silloin tavallisesti värjätään. Pensan ja Simbirskin kuvernementeissä on syntynyt oikea suurenmoinen kissaviljelys. Noin 50 vuotta sitten sai kissannahan ostaa 2 kopeekalla; nyt siitä täytyy maksaa 25 —30 kopeekkaa. Nahat lähetetään suuriin kaupunkeihin, joissa ne muodostuvat „ketunnahoiksi". Koira saa kuoltuaan kunnian olla „skunkkina". (Päivälehti 17.2.1893)

Muuan farmari Ameriikassa, jonka tuon tuostakin täytyi ottaa velkaa taloonsa ja jolla vuosi vuodelta oli huono onni viljankoorjuussa, kun samaan aikaan sikojen ja voin hinta lakkaamatta laski, ei lopuksi nähnyt muuta neuvoa kuin antaa velkojainsa tapella maasta ja mannusta ja itse ryhtyä kerjuusauvaan.

Mutta ennenkuin hän oli varsin näin pitkälle joutunut, näki hän sattumalta eräässä sanomalessä, että suuret määrät kissannahkoja joka vuosi lähetetään Euroopasta ameriikkalaisiin lakkitehtaisiin. Kun hän luki tämän, teki hän ripeän päätöksen. Hän muuttikin farminsa kissatarhaksi. Tämä loistava tuuma on tehnyt miehestä miljoonanomistajan.

Hän alkoi liikkeensä hankkimalla 1,000 mustaa kissaa, 5,000 rottaa ja jokseenkin yhtämonta hiirtä. Estääkseen eläinten karkuunpääsemistä, aitasi hän maansa mitä huolellisimmin. Kissat söivät rottia, rotat söivät hiiriä, ja hiiret elivät niistä kissoista joita joka päivä tapettiin.

Näin ei farmarilla ollut mitään kunnossapitokustannuksia liikkeestään. Se oli alituinen kiertokulku, toinen eläin söi toisen ja saivat kuitenkin aikaa loma-aikoina lisääntyä. Ja sillä välin istuskeli farmarimme tyytyväisenä ja kokoili rahoja kissannahoistaan, joista lakkitehtailijat maksavat dollarin kappaleelta. Itsestään selvää on että kissat tapettiin sähköllä — 50 kerrallaan.

Ja kuitenkin lisääntyivät nämä eläimet niin erinomaisen nopeasti, ettei kuolevaisuutta voi ollenkaan huomata. Mies väittää että hänellä nyt on noin 15,000 kissaa, 25,000 rottaa ja ainakin yhtä monta hiirtä tilallaan. Ja kun kissannahkojen tarve yhä kasvaa, voipi hän ajatella vanhuutensa päiviä turvallisesti. (Tampereen Sanomat 10.7.1898)