Toisen luokan matkustajana Fredrik Thure Wessman pääsi New Yorkiin saapuessaan suoraan maihin, mutta hän oli tutustunut kolmannen luokan matkustajiin ja luvannut mennä saapumista seuranneena päivänä heidän avukseen Castle Gardeniin, Ellis Islandin edeltäjään (US 26.9.1883). Wessman viipyi tämänkin jälkeen vielä joitakin päiviä New Yorkissa ja teki havaintoja matkakirjeeseensä.
Aamiaisen syötyämme menemme jälleen ulos ihmistulvaan. Leveä katu on edessämme, sen keskustaa pitkin kulkee rautatie-juna, loppumattoman pitkä, hiljaisella vauhdilla eteenpäin; veturin päällä helähtelee tavallisen ruokakellon suuruinen kello, ilmoittaen ihmisille junan liikkeessä oloa. Sen kummallakin puolen kulkee ratavaunut, toista puolta ylöspäin, toista alaspäin, ja niiden välissä ajurinvaunuja ja kuorma-ajuria lukemattomia, yksi sinne toinen tännepäin, ja katujen vierustoilla jalkaväkeä kaiken-värisiä ja kaiken ikäisiä molemmista sukupuolista. Mutta ei siinä vielä kaikki: yllämme tuolla, ei huoneiden katoilla, mutta 5 6 kerroksisten huoneiden kattoin korkeudella, kulkee edestakaisin paljous ihmisiä, milt'ei linnun nopeudella, ilmarautateitä myöten, mitkä on rakettu katujen ylitse. (US 1.10.1883)
Noin runsaan puolen tuntia kuljettuamme saavumme lähelle suuren suurta „Central Parken'ia". Täällä astumme ulos junasta ja menemme korkeassa kiviaidassa olevasta, suuresta rautaportista sisälle puistoon. Portin ulkopuolella on hevostalleja, joista saamme, jos haluamme, vuokrata itsellemme ratsuhevosen, tahi jos mieluummin istumme ajopelissä, saatamme vuokrata joko yksi, kaksi tahi nelivaljakon, avonaisen tahi katetun ajopelin kanssa. Portin sisäpuolella on valmiiksi satuloittuna pienen pieniä, säyseviä „ponny"-hevosia, joilla ratsastaen lapset saavat huvitella. Puistossa on erittäin ratsutiet, erittäin ajotiet ja erittäin kävelytiet; tiepuolessa olevat ilmoitukset ilmoittavat millä tiellä kävelijä saapi kulkea, ja myöskin mihin suuntaan on meneminen, kun sinne tai sinne haluaa. Oudolle ovat nämät hyväksi osviitaksi, sillä puisto on äärettömän suuri. Järjestystä ylläpitää vahdit, joita kulkee ristiin rastiin varsin tiheässä ja jotka ovat helposti tunnettavat sinisenharmaasta puvustaan ja sotilas-lakistaan.(US 3.10.1883)
Seuraavana päivänä päätimme käydä katsomassa juuri valmistumaisillaan olevaa siltaa „East -River"-virran ylitse. Nyt se jo on valmis, mutta silloin vielä oli suuri työväen paljous sitä valmistamassa; pääasiallisesti olivat maalarit siinä toimessa, istuen tahi seisten vipusilloissaan, mitkä rippuivat siltaa kannattavista, sivurautoihin kiinni liitetyistä rautalangoista, ja maasta heitä katsellen näyttivät nämät pieniltä, kärpäisten kokoisilta, tuohon suureen siltaan, maailman kahdeksanteen ihmeesen verrattuna. Nev York'in puolelta ei sitä oikein hyvin sopinut katsella, jonka vuoksi me, 2 centillä piletin lunastettuamme, menimme höyrylautalla eli lossilla Brooklyn puolelle, jolloin tulimme kulkemaan sillan ohitse ja saimme ihmetellä sen suuruutta ja somaa rakennusmuotoa ihan läheltä. (US 12.10.1883, 22.10.1883)
Brooklyn Bridge avattiin toukokuun lopussa 1883.
 |
| Wikipedia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti