Ammon olima kuulleet mainittaman Hiiden linnasta ja lukimaki Gananderin Mythologiassa tästä asiasta, jotta voima päättää, tämän muka jossaki Sotkamon ja Ristijärven kirkkokuntiin rajamailla löytyvän. Kun ei tästä merkillisestä paikasta mitänä vissiä tietty, eikä kukaan häntä ollu nykyjään käyny kahtelemassa, niin tuumasimaki asianalkain lähtiä hakemaan.
Jo alko pimittää kun, tiistaina 26:tena päimänä Heinäkuuta v. 1836, kolmen miehen läksimä Kajanista astua teppomaan. Ilta oli sateisen päivän perästä raitis, vaan kun myöhemmin alko kolkostua, päättimä, keskiyön kostuttavalta unelta virkistäytäksemme, eräässä torpassa muutaman tiiman levätä. Tultua kartanolle, eikä tahtoen talonväkiä makiasta unestansa herättää, pöhkäsimä yliselle kussa, lehtikerpuilla peittäytyneet, Unosen kalliita antimia nautitsima.
Aamulla, päivän kanssa liikkeellä, kulkima elävän Salmijärven kylätse Jormualahden etelärannalle. Tämä lahti pistää, Oulujärven koillisrannalta, penikourman pituudelta itään päin. Tässä nakkausima heinävän ja korkian vaaran kupeella oleman ahon laialle levähtämään. Yksi matkakumppaleista kiipesi korkeimmalle kukkulalle, josta hän palattua kerto nähneensä ison osan Oulujärvestä, kaikkine saarine, niemine, lahtine ja ympärillä olemme taloine. Hyvin oli häntä tämä näkö vaikuttanut.
Vähän edeskäsin käytyämme tulima ihanaan Hillerin torppaan ja yhtä kaunoseen Loikkalaan, Paltamon pitäjätä, eteläpuolella Jormualahtia. Sihen asti olivat tiet välttäviä ja olimaki sinä päivänä kulkeneet 7 neljännestä. Vieläpä oli mieli, ennen yötä, päästä 5 neljännestä eteenpäin, Paakinmäkeen joka jo on Sotkamoa. Niinpä saattauttimaki veneellä sormualahden nenätse ja läksimä neuottua tietä astumaan, koilliseen päin. Voi kuitenki näitä maailmoita kulettavia! — Tervatynnyrien vyöryttämällä sydänmaalta lahden rannalle, oli tie kulunu syvälle kuopalle, jossa sateella kokoutunu vesi jokena juoksi. Mehtäänkänä ei kaatuneilta puilta ollu menemistä. Kuitenki, jos paljollaki vaivalla, pujottausima tästä ja tulima, oikialta tieltä jo eksyttyä ja tiettömiäki samottua, summia suunnan mukaan aivotulle yösialle. Loppumatkalla kasteli sadetti jo korvamme.
Syötyä, panima maata pirtinlattialla levitetylle vuoteelle. Aamulla nostua, maksoma yösiasta ja ruuasta, minkä vähän soveliaksi katsoma; sillä näillä seuduin eivät millonkaan määrää ruuan hintaa, vaan heittävät matkustavaisen suosioon, paljostuvat jos vähänki maksaa, ja välistä vaan pakkaamalla saapi heidät mitänä ottamaan.
Lähettyä liikkeelle, kulkima 6:den neljänneksen taipalen, kaunisten ja lehteviin kunnasten ja mehtiin kautta, Härmämäkeen. Tällä talottomallla taipalella sattu eteemmä sauna, jossa kotvan lepäsimäki. Semmosia mehtäsaunoja laittaa tämän maan kansa itselleen työpaikoille sydänmaassa, asuen niissä talvellaki työaikansa niillä tienoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti