perjantai 7. helmikuuta 2020

Muurahaisten nauttimisesta


Matthew Consettin vuonna 1789 ilmestyneessä ja kolme vuotta aiemmin tehtyä matkaa kuvaamassa kirjassa A Tour through Sweden, Swedish-Lapland, Finland and Denmark on joitakin ilmeisiä väärinkäsityksiä, joten epäilin sellaiseksi myös väitettä ruotsalaisten muurahaisista keittämästä viinasta.
The low priced Brandies are made from Rye and Ants, a species of Insect very plentiful in this country. Upon enquiry I find, that "Ants supply a Resin, an Oil and an Acid, which have been deemed of considerable service in the art of Physic." The Ant used upon these occasions is a remarkably large black Infect, commonly found in small round hills at the bottom of the fir-tree.
Kevyt googlaus kuitenkin todisti, että jutussa oli vain osittain väärinkäsitystä. Muurahaisia on nimittäin käytetty viinan mausteena. SAOBin esimerkkilause kertoo, että vuonna 1698 muurahaisviina oli lääkeaine iholle. Tai siis, suoran suomennoksen sijaan oikea nimi on kai kusijaislinimentti, jonka moderni tekijä on tiukasti sitä mieltä, ettei neste käy juomiseen. Ruotsissa verkkosivut kertovat toista ja samaa todistaa
Kenneth M. Perssonin artikkeli Akvavitens historia i Norden, jossa muurahaiset ovat sulassa sovussa muiden makuaineiden kanssa.

Mutta tämä ei ollut ainoa Consettin juttu muurahaisista. Hänen matkaseuruettaan hyysäsi Göteborgissa perhe, (josta sukunimestä ja paikasta päätellen tuli aviomies yhdelle Schildt-tutkimukseni mimmille, sillä pieni maailma), joka vei heidät kaupungin ulkopuolella olleeseen residenssiin. Arvatenkin perheen poika oli metsässä englantilaisen yllätykseksi istahtanut muurahaispesään.
As I was walking with a young Gentleman in a wood near Gottenburg, I observed him sit down upon one of these living hills, which from the nature of its inhabitants I should rather have avoided, and begin with some degree of keenness to devour these Insects, first nipping off their heads and wings. The flavour he declared was of the finest acid, rather resembling that of a Lemon. My young friend intreated me much to follow his example, but I could not overcome the antipathy which I felt to such a kind of food.
Muurahaispesässä istuminen oli ennen vanhaan ja ehkä vieläkin Suomessa kesäkisalaji. Mutta muurahaisten syönti on minulle tullut mieleen vain elämäni ainoalla Australian reissulla, jossa se oli osa alkuperäisasukkaiden luona vierailua. Ja olin ryhmästämme ainoa, joka käytti mahdollisuuden. Ruotsalainen geeniperimä pyrki pintaan?

Kuva kirjasta Oravan kertomuksia / suomen lapsille laatinut Tohtori-Eno (1910),

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Joskus 1950-luvun alkupuolella minua vanhempi kaverini näytti, miten muurahaisia syödään. Hän työnsi kepin kekoon, odotti hetken ja lipoi sitten kusiaiset suuhunsa. Tarjosi minullekin, mutta en innostunut.

Juha Lindy kirjoitti...

Muurahaisenmunat ovat tunnettua hätäruokaa tietääkseni.