Sairaalan perustaja

Vuosia sitten kirjoitin Elämänmäen tohtori Lybeckistä. Äitinsä Sofia Lovisa syntyi 15.6.1840 Georg Magnus Järnefeltin ja Amalia Renata Stenbäckin tyttäreksi.

Lehdessä Nutid 6-7/1900 kerrotun mukaan Sofia Lovisa oppi kehräämään lankaa 6-vuotiaana. Vanhempansa eivät nähneet omaa opetustaan riittäväksi vaan Sofia Lovisalla oli kotiopettaja, hän kävi neitien Stråhlmanien yksityiskoulua ja lopulta oli Haminassa Forsblomin pensionaatissa.

Sofia Lovisa Järnefelt menetti äitinsä 9-vuotiaana ja Luumäen kappalaisena kuolleen isänsä ollessaan 15-vuotias. Naisten äänessä 10/1908 julkaistun muistokirjoituksen mukaan hän

sai hän vanhempiensa kuoltua koko nuoruutensa päivät taistella toimeentulonsa puolesta ja sama taistelu alkoi jälleen, vieläkin ankarammassa muodossa, kun hän v. 1868 puolisonsa, tri Frans Edvard Lybeck'in, kuoltua jäi pienen poikansa kera puille paljaille.

Frans Edvard Lybeckin toimista Ikaalisten seudun nälkävuosien uhrien auttamiseksi on Veikko Huuska kerännyt tietoa, johon sisältyy sanomalehtiotteet Lybeckin kuolinpesän hakemisesta konkurssiin. Avunpyyntö valtiolta ei tuottanut tulosta (SWL 19.3.1869).

Mutta hän ponnisteli lakkaamatta, kävi käsiksi mihin työhön tahansa, matkusti jonkun vuoden kuluttua Helsinkiin käydäkseen kätilökurssin ja johti siinä sivussa leipomoa toimeentullakseen.

Tampereen Sanomat 23.12.1871

Ehkä juuri työhön pystyväisyytensä takia Sofia Lybeck ei saanut myöhempäänkään avuanomukseensa positiivista vastausta keisarilta (FAT 2.12.1875). Vuonna 1876 hän muutti 10-vuotiaan poikansa kanssa kirjat Tampereelta Helsinkiin (RK 1870-81 s. 180).

Helsingfors Dagblad 22.6.1880

Vuoteen 1880 mennessä Sofi Lybeck oli ilmoituksessaan käyttämänsä tittelin perusteella koulutettu kätilö. Seitsemän vuotta myöhemmin hän antaa Nya Pressenissä 15.5.1887 selvityksen Helsingin yksityissairaalan toiminnasta. Naisten äänen muistokirjoituksen sanoin, Lybeckin havaittua

mitenkä kipeän tarpeen vaatima koti hermosairaita varten oli, teki hän sellaisen perustamisen elämänsä päämääräksi. Monet raskaat askeleet astuttuaan ja monen yksityisen luo turhaan käännyttyään, sai hän vihdoinkin valtiolta pienen kannatuksen ja vuokrasi sairaalaansa varten Leppäsuon huvilan. Se näyttäytyi tuota pikaa riittämättömäksi, jonkatähden hän hankki valtiolainan ja osti Töölöössä sijaitsevan Kammio nimisen huvilan, jonka maalle hän rakennutti ajanmukaisen hermosairaalan v. 1892, ensimäisen laatuaan meidän maassamme.

Kammion alueen rajasivat myöhemmin kaavoitetut Sibeliuksenkatu (aik. Kammionkatu), Töölönkatu, Runeberginkatu ja Mannerheimintie. Y. Weilinin kirjoitusta Muistelmia Helsingistä vuosilta 1885-1888 (Finlandia 1924) jälleen ja lopuksi lainaten

Rouva Lybeck, joka oli yhtä kuulu tarmostaan kuin Alli Trygg, vuokrasi sitten koko Kammion alueen rakkaita hullujaan varten. Siellä hän vaali heitä kuin kana poikiaan, apunaan tohtori Lybeck, kunnes edellinen kuoli ja jälkimmäinen perusti jonnekin Hämeeseen puol'uskonnollisen lahkonsa, jonka jäsenet kävelivät alasti. Hän luuli heidän siten parantuvan hulluudesta ja muista taudeista.