Ensinnäkin istuminen surkeilla penkeillä katsomassa harrastelijateatteria on elämys, jolla on Suomessa jo reilusti yli 100 vuoden historia. (On kai joku selvittänyt mikä nuorisoseura tms. poppoo on maaseudulla ensimmäisenä yleisön eteen astunut?) Neljänkymmenen minuutin sekoilu oli melko ennalta-arvattava eli hienosti genren mukainen. (Seisoin käsiohjelmien vieressä, mutta en ottanut sellaista, joten en voi kiittää kirjoittajaa nimeltä.)
Talon emäntä oli stereotyyppinen omaa arvoansa nostava ja hienosteleva hahmo. Puheen lisäksi tämä tuotiin esiin tyttären nimellä, jonka kuulin jatkuvasti Pendoliinona, mutta kai se oli Wendeliina tms. Tuli mieleen herraskaisia nimiä haukkuva Toimelan emäntä jatkokertomuksessa Kuinka nuoresta vaimosta tuli kelpo ihminen.
Puheessa emäntä korosti yhteyksiään säätyläisiin ja ylpeili pappilasta saadulla pikkuleipäreseptillä. Nykyajan runsaudessa ei tule ajateltua reseptien arvoa. Hieno pikkuleipä ei vaatinut ainoastaan kalliit ainekset ja taidon vaan myös ohjeen, jonka harvinaisuudella oli arvoa.
Nykyaikaiselle ihmiselle vieraampia yksityiskohtia oli ehkä se, että pitäjään tullut lääkäri majoitettiin ensin isoon taloon vieraaksi. Itselleni konsepti on tuttu ainakin Hilja Valtosen kirjoista 1900-luvun puolelta. (Myös emännän kaltainen hahmo löytyy melkein kaikista Valtosen kirjoista.)
Lääkärin rooli oli pienmpi kuin mitä näytelmän nimestä ja julisteesta olisi voinut ajatella. Mutta saimme kuulla liioiteltua, mutta uskottavan oloista terveydenhoitoajattelua ajalta, joilloin koulutetut lääkärit olivat vasta tulossa maaseudulle. Ehkä näytelmä on turhan pitkä museopedaan, mutta toimisi kyllä hyvin keskustelun virittäjänä.
Käsikirjoituksen ulkopuolella, ennen näytelmän alkua, kuulin, kun emäntää esittänyt houkutteli lastaan esiintymään. Poika pisti vastaan, mutta pyöri loppujen lopuksi koko näytelmän ajan äänettömänä sivuhahmona. Kun varsinaiset roolit oli annettu jokseenkin samanikäisille nuorille aikuisille, lapsi toi ripauksen realismia pihapiiriin. Muistuttaen, että ennen kouluja ja kodin ulkopuolisia työpaikkoja lapsia oli aikuisten joukossa melkein koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti