Seminaarin avasi Hannu Takala hienosti neljän pointin esityksellä, josta päällimmäiseksi jäi mieleen ilmakuvien käyttö 1970-luvun lopulla Hollolan Kirkkailanmäen tutkimuksissa. Varsin edistyksellistä. Tuolloin moiseen vaadittiin lentokone ja nyt homma hoituisi lennokilla ja kaikilla on mahdollisuus tiirailla LIDAR-kuvia.
Ensimmäisen session aloitti Minerva Piha, joka oli gradussaan tarkastellut rautakauden aikana (todennäköisesti Skandinaviassa) puhutusta germaanisesta kielestä saameen lainattuja sanoja. Jännittävästi niistä puuttuu kokonaan kaupantekoon liittyvät sanat, mutta mukana on paljon työntekoon kuuluvaa. Silmiinpistävästi jälkimmäisiin kuuluvat rauta, ahjo ja palkeet.
Pihan väitöstutkimukselle, joka pyrkii yhdistämään kielitieteen ja arkeologian, tämä on merkityksellistä, sillä raudan teknologia materiallisten jäänteiden mukaan tuli idästä. Miten selittää kaksi suuntaa? Minusta oli puolestaan mielenkiintoista, että itselleni ja yleisökysymyksen esittäjälle tuli mieleen, että rauta-sana olisi voinut tulla saameen suomen kautta. Sinänsä ihan asiallinen kysymys, johon kielitieteellinen vastaus oli, ettei tullut. Mutta kysymys saattoi myös sisältää ajatuskuvion, että suomea puhuvat olivat jotenkin etulinjassa, jonka taakse saamea puhuvat jäivät.
Mirva Pääkkönen kävi läpi miten keramiikka-astioista tutkitaan niihin imeytyneitä orgaanisia jäänteitä. Maidosta ja kuumennetusta kalasta jää selvät jäljet, mutta keramiikan säilytys muovipussissa voi pilata koko jutun.
Joni Karjalainen selosti graduaan The Spell of Iron : Iron smelting experiments with stone box furnaces of the Finnish Early Iron Age varten tekemäänsä kokeellista tutkimusta kivilaatikkouunilla. Tämä raudanvalmistuksen tekniikka oli minulle aiemmin tuntematon, vaikka Karjalaisen mukaan yksi uuneista oli Kansallismuseon aiemmassa esihistorianäyttelyssä. (Ehkä on ihan hyvä, että uuteen tulee vähemmän tavaraa havaittavaksi?)
Monet pitivät esitystä päivän parhaana ja se herätti kommentteja itse tekemisen tärkeydestä (varsinkin yhdistettynä myöhempään lautanauharekonstruktioon). Mihin liittyen suosittelen tällä viikolla löytämääni YouTube-kanavaa How to make everything. Vaikka siis on tosiaan tärkeää tehdä ITSE, mistä puhuttiin juuri toisen kanavan videolla I'm Torn about Youtube and Living History.
Jussi Moision esitys Hetearkia ja yhteisöjen itseorganisoituminen roomalaisajan Suomessa oli niin täynnä asiaa, että en pystynyt omaksumaan kuin murto-osan. Ajatus pysyvistä ja yksiselitteisistä hierarkkioista pitää hylätä? (Jos sen on erehtynyt omaksumaan.)
Markku Oinonen esitteli tutkimusryhmän tekemää puulustojen hiili-isotooppianalyysiä, jonka perusteella isotooppien suhteella on kosteilla kasvualueilla yhteys valon määrään, josta puolestaan riippuu yhteyttäminen. Eli isotooppisuhteesta puulustoissa voi päätellä valon määrän. Lapin puulustoaineistosta oli näin saatu selville, että yleisemmin tunnetun vuoden 536 lisäksi valottomuutta oli vuosina 541-546, erityisesti 542-544. Toisaalla tutkittujen sulfaattien perusteella on todennäköisesti tapahtunut kaksi tulivuoren purkausta. (Blogissani tähän liittyen aiemmin: Vuonna 536, Tulivuorten vaikutus Suomessa ja Kun Krakataun purkaus näkyi Suomeen.)
Auli Bläuer käsitteli kotieläimiä rautakauden luuaineistossa. Rautakauden kuluessa luuaineisto kasvaa ja monipuolistuu, mutta kertooko tämä karjanhoidon tasaisesta kehittymisestä vai onko mukana luiden säilymisen/löytymisen vaikutusta? Tämän kysymyksen esittämisen lisäksi Bläuer korosti luiden ajoituksen ongelmallisuutta. Samasta kontekstista löytyvien luiden ikä voi olla kaukana toisistaan.
Sonja Hukantaival kertoi Bläuerin kanssa uudelleen tarkastelluista Raision Ihalan Mullin luulöydöistä. Aiemmin tunkioksi katsottu alue olikin joukko lampaiden rituaalisia hautauksia kotipiiriin. Jännää.
Ville Hakamäki tutkii myöhäisrautakautisia hautoja Sisä- ja Pohjois-Suomessa. Hänestä aiempi tulkinta eränkävijöiden haudoiksi ei stemmaa esineistön runsauteen ja luonteeseen. Eli voisivatkin olla pyytäjäväestön edustajille kaivettuja. Paljon hautoja on todennäköisesti löytämättä, sillä niistä ei päällepäin näy usein mitään.
Maikki Karisto ja Mervi Pasanen kertoivat mitä vaati Ravattulan Ristimäen lautanautalöydön rekonstruktio. Ei mitenkään suoraviivaista, mutta minun on turha mielenkiintoista esitystä referoida, kun sisällön voi lukea Pasasen bloitekstistä.
Lopuksi Aleksandr Saksa yhdisteli Novgorodista löytyneitä koruja, niihin Karjalan alueisiin, joilta on vastaavia löytöjä.
(Kuvakollaasin aiheet tarjosi Flickr Commons: tässä, tässä ja tässä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti