maanantai 29. toukokuuta 2017

CSI Saarijärvi


Sanomalehdestä Satakunta 29.9.1877:
Kolme vuotta sitten kuoli Saarijärvellä kaksi veljestä samalla viikolla, toinen veteen ja toinen viinaan ja viluun. Kun viimeksimainittu oli kuolemansa edellisenä päivänä tapella natistellut toisten ryyppykumppaniensa kanssa, alkoivat sukulaiset luulla sitä murhatuksi. Tohtorin tarkastus pidettiin, oikeus tutki, vaan ei saatu toteen, että kuolemassa olisi ollut väkivalta vaikuttamassa. 
Vaan eivätpä sittekään sukulaiset voineet luulostaan luopua, sillä tänä suvena jätettiin Vaasan läänin kuvernöörille 62 värssyisessä runossa kertomus murhatapauksesta ja niistä sivusyistä, miksi ei se edellisessä tutkinnossa valkeuteen tullut. Murhatun ruumis oli muka tohtorin tutkinnossa vaihdettu veljen veteen tukehtuneen ruumiin kanssa ja pantu sen ylle murhatun vaatteetkin. Näin tavoin tohtori petettiin. 
Tänä suvena kaivettiin molemmat ruumiit haudoistansa ja yksi murhatuksi luulleen sukulaisista, uusien petosten estämiseksi, yöt päivät vartioi ruumista sillä aikaa, kun toiset etsivät kuvernöörin määräystä tohtorin tutkintoon uudestaan. Asia tulee toistamiseen oikeuden tutkittavaksi.
Käsitykset ruumiinavauksesta ovat aika alkeelliset, kun ajatellaan, ettei lääkäri huomaisi kahden eri tavalla kuolleen vaihtumista.

Silmäilin Saarijärven haudatut vuodelta 1874, mutta en löytänyt sopivaa paria. (Sen sijaan monia heikkouteen kuolleita ja erikoisen tavan alleviivata ja sanalla nedlades erottaa kastamattomien (?) lasten hautaukset.)

Runo tapahtumista olisi hauska lukea, mutta en taida sitä varten lähteä Vaasaan.

Kuva matkailuesitteestä Keski-Suomi kutsuu! (1937)

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Opiksi ja varoitukseksi kesäksi maalle muuttaville

Kesäasuntojen vuokrailmoitukset sanomalehdissä ja todellisuudessa








Tuulispää 13-14/1912
Ja mitä kesällä maalla tehdään? Herra Viherlaakso näyttää mallia.






Tuulispää 31/1911

lauantai 27. toukokuuta 2017

"oikean käden nimitöin sormi on vähä väärä"

Olivatkohan ihmiset ennen valokuvan yleistymistä tottuneempia ja parempia kuvaamaan ihmisten ulkonäköä sanoin? Tämä ajatus tuli mieleen kun hakuun osui tämä ilmoitus


Tarkoituksellisesti hakien löysin varhaisemman esimerkin (Sanomia Turusta 26.11.1869)
Useimmitenhan tämän tyyppiset kuulutukset julkaistiin kertomatta puoliso ulkonäöstä mitään. Ehkä siksikin pilalehti Matti Meikäläisessä 23/1897 vastaava ulkonäkökuvaus Uuden Auran ilmoituksessa nähtiin kierrättämisen arvoiseksi sisällöksi.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kuuntelin historiaa ruotsiksi

Elämäntavan ja puhelimen vaihdoksen takia minulta oli jäänyt melkein vuoden Vetenskapsradio historiat kuuntelematta. Onneksi oli kevään Ruotsin risteilyt...

Jotta sain oppia, että "ruotsalaiset" muokkasivat venäläisen Alaskan. Sillä, jos Etholen oli syntynyt Suomessa, joka oli edelleen osa Ruotsia, mitä muuta hän olisi kuin ruotsalainen?

Jotta sain tuoreita kirjoja markkinoivilta katsaukset painovapaudesta, historian käyttämisestä markkinoinnissa, Stolbovan rauhan ajasta ja merkityksestä (ja Inkerinmaan "kaukaisuudesta"), Tukholman verilöydystä eli Kristina Gyllenstiernasta ja Kristian tyrannista,  Sture-suvuista, Slussenin kaivauksista ja musiikista sodankäynnissä. Myös kierros Drottningholmin linnan teatterissa oli hyvää peruskuunneltavaa.

Vendel-ajasta kertovan kirjan Krigarna från Valsgärde pätkästä tarttui hieman tietoakin päähäni. Yhtäkkiä, 500-luvun tulivuorenpurkauksien jälkeen tietyillä alueilla Ruotsissa siirryttiin ruumishautauksiin. Mieleen tuli Luistari.

Kirjasta Att döda en människa selvisi, että se jättää ratkaisun sodan alkuperästä lukijalle. Vähän sitä epäilinkin, kun kirja kädessäni oli. Jousiammunnan naisellisuus ei ollut tullut mieleen, kun virityksen vaatimasta voimasta puhutaan niin paljon. Samassa jaksossa käsiteltiin kirjaa Kvinnorna i strid. Naisten pääsy taisteluun estettiin (ainakin Ranskan vallankumouksessa), koska heitä ei haluttu miesten veroisiksi kansalaisiksi? Kirjassa on mukana myös ne poikkeustapaukset, joista kirjoitin otsikolla naisia sotilaina.

Valloonisukuja käsittelevä pätkä oli sukututkijalle kiinnostava (ja mainosti kirjaa Vallonska rötter). Aika kiltisti tuotiin esiin se, ettei vallooniesi-isä 1600-luvulla ole Ruotsissa varsinaisesti harvinaisuus. Mutta huomautettiin myös, että se, mikä juurissa on tärkeää on henkilökohtainen kokemus. Belgian Valloniassa ruotsalaisten vallooni-innostusta käytetään paikallisen ylpeyden nostoon. (Kyllä, Suomessakin on valloonien jälkeläisiä, mutta se ei tietenkään tullut ohjelmassa esiin. Omasta vallooniesi-isässäni ei ole ylpeilyn aihetta, sillä hän ei ollut raudanvalmistuksen ammattilainen vaan jonkinlainen uskonnollinen opettaja.)

Saman jäkson lopun uutisissa mainittiin kielitieteellinen väitöskirja, jonka mukaan 'brun' tarkoitti 500 vuotta sitten violettia?! Kyllä, tämä on nostettu ingressiin myös Susanne Vejdemon väitöksen Triangulating perspectives on lexical replacement: from predictive statistical models to descriptive color linguistics tiedotuksessa.

Lääkehistoriaa käsittelevästä jaksosta selvisi, että entisajan apteekissa piti tuoksua - päinvastoin kuin nyt. Ja että 1600-luvulta asti käytetty joka vaivan lääke Hjärnes testamente poistui myynnistä vasta 1960-luvulla! Suomessa se ei ainakaan 1800-luvun lopulla ollut kovin tunnettu, sllä sai Finlands Allmänna Tidningissä esittelytekstin 26.8.1880. (Kuva Sörmlands museum, CC BY-SA)

Historiallisen ruuan suosiosta kerrottaessa selvisi, että Gamla stanissa on viikinki- ja keskiaikaravintola (Aifur & Sjätte tunnan). Tietysti. Ensiksi mainittu ei menestynyt taloudellisesti, kun kieltäytyi tarjoamasta kahvia. Lienee kehittynyt vähemmän autenttiseksi.

torstai 25. toukokuuta 2017

Kuolleeksi julistettujen määrä

Digitoitujen sanomalehtien hakuihin osuu helposti Suomen Wirallisen lehden ilmoituksia, joissa kuulutetaan ulkomaille tai muuten näköpiirin ulkopuolelle hävinneitä, jotta heidät voidaan julistaa oikeudellisesti kuolleiksi.
Kun näitä oli yhdessä tuloslistassani (ihan järkeenkäyvästä syystä) runsaasti, heräsi mieleen kysymys "paljonko ihmisiä julistettiin kuolleeksi?" Vastauksen löytääkseni palasin vanhaan blogitekstiini, johon linkittämäni Portti-sivu kertoi, että
Ennen kuin kuolleeksi julistamisesta säädettiin vuonna 1901 lailla, perustui kuolleeksi julistaminen vuoden 1734 lain naima- ja perintökaariin myöhempine muutoksineen. Vuoden 1734 lain naimakaaren 13. luvussa säädettiin, että yli kuusi vuotta kadoksissa olleen miehen puoliso saattoi saada luvan uuteen avioliittoon. Lain perintökaaren 15. luvussa puolestaan määrättiin, että vainajan kadoksissa ollut perillinen menetti oikeuden perintöön oltuaan poissa 20 vuotta.
Siis varsinainen kuolleeksi julistaminen alkoi 1901, jolloin väestötilastoinnilla oli Suomessa jo reilusti yli vuosisatainen perinne. Hämmästyksekseni en digitoiduista tilastojulkaisuista kuitenkaan löytänyt lukuja ennen vuotta 1938. Ilmeisesti vasta sotavuodet olivat tehneet luvuista kiinnostavia.

Vaikka jätin sotaan liittyvät rivit huomiotta, sota näkyy määrissä niin selvästi, että on vaikea arvioida aikaisempaa tasoa.

Palkkeissa on mukana viime vuonna selvittelemäni Kristiina Hyvönen, joka julistettiin kuolleeksi vuonna 1950 ikänsä perusteella. Nyt kun digitoituja lehtiä on kotosalla saatavilla enemmän tein uudet haut nimellään. Liikenneonnettomuus Hufvudstadsbladetissa 20.9.1918
sopisi sokeaan 62-vuotiaaseen naiseen. Mutta onnettomuus ei ole välttämättä aiheuttanut kuolemaansa. Eikä selittäsisi sen kirjaamattomuutta.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Täydennysosia

1) Helsingin kaupunginarkistosta tammikuussa kuultu on nyt osittain totta. Eilisen tiedotteen mukaan
Helsingin kaupunginarkisto on julkistanut laajan kokonaisuuden kaupunginhallinnon asiakirjoja 1700- ja 1800-luvuilta digitoituna kenen tahansa vapaaseen käyttöön. Nyt avattuun kokonaisuuteen kuuluvat kaupungin maistraatin pöytäkirjat vuosilta 1721–1829, kämnerinoikeuden pöytäkirjat liitteineen vuosilta 1741–1868 sekä raastuvanoikeuden tuomiotaltiot vuosilta 1813–1860. [...]
Myöhemmin julkaistaan digitoituna SINETTI-arkistotietojärjestelmässä vielä FamilySearch-yhteistyön myötä myös yli 100 vuotta vanhoja henkilöaineistoja, kuten perukirjoja ja kunnallisveroluetteloita, merimieshuoneen aineistoa sekä huutokauppakamarin asiakirjat ja loput maistraatin aineistot 1700-luvun alusta 1870-luvulle.
Pöytäkirjat ovat pitkähkönä pätkänä yhtenä pdf:nä eli digitoinnin edut helppokäyttöisyydessä eivät ole samat kuin esim. Arkistolaitoksella, josta voi laittaa talteen yksittäisen sivun osoitteen ja hypätä suoraan siihen. Tiedostojen nimiin on laitettu jotain viitteitä rekistereihin ja erillisiin lainhuutojen osuuteen, mutta vain osalle vuosista. Tästä suorituksesta ei voi antaa täysiä pisteitä vuonna 2017.

Samat aineistot tulevat olemaan osa familysearch.orgia. Ovatkohan siellä helpommin käytettävässä muodossa?

2) Constance Ullnerista Fyrenissä julkaistut pilakuvat olivat ilkeitä, mutta ainakin näköisiä. Eläinsuojeluskalenterissa 1/1912 oli Ullnerista tämä muotokuva.
3) Saatuani katsauksen 1700-luvun sanomalehtien olemattomista levikkitiedoista julkaistua, satuin lainaamaan Visa Heinosen ja Hannu Konttisen kirjan Nyt uutta Suomessa! Suomalaisen mainonnan historia. Se ei tietenkään maininnut mahdollisia suomalaisia ilmoituksia ruotsalaisissa lehdissä (joissa mainosilmoituksia oli jo 1700-luvun alussa) tai vaasalaisen rukiin brändi-imagoa 1700-luvulla. Mutta todettiin, että Suomessa julkaistu ensimmäinen myynti-ilmoitus koski lehtien vanhoja vuosikertoja. Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo 15.5.1771:

4) Kun esitin Aksel Gallen-Kallelan vaimostaan maalaaman taulun nanoserkkuni muotokuvana, olisin voinut linkittää samaista taulua esittelevään taideavaimeen, joka "on verkkosovellus, jossa teoskuviin lisätään muistiinpanopisteitä kertomaan yksityiskohdista rikkaasti ja tarkasti. " Äskettäin Gallen-Kallelan museo on julkaissut vastaavan myös Lemminkäisen äidistä.

5) Blogitekstissäni Kalevalasta ja väreistä mainittu Reijo Vallan artikkeli Kalevalan sininen on nykyään verkossa.

6) Pari vuotta sitten yllättäneestä Lontoon ruotsalaisesta seurakunnasta löysin äskettäin lisätietoa Merimiehen ystävästä 15.10.1887:
Vuoteen 1709 saakka olivat ruotsalaiset Lontoossa viettäneet jumalanpalvelustansa 1696 rakennetussa tanskalais-norjalaisessa kirkossa. Mutta mainittuna vuonna kärsi Ruotsin silloinen Kuningas Kaarlo XII Pultavan tappion. Tanskalaiset, joita ennen oli pakoitettu rauhaan, rupesivat nyt varustautumaan sotaan Ruotsia vastaan ja Lontoon tanskalaisen kirkon pappi alkoi lukea rukouksia Tanskan menestymisen edestä sodassa. Nyt ei ruotsalaisia enään voitu saada käymään niiden kirkossa, vaan he rupesivat tositeolla keskustelemaan oman seurakunnan perustamisesta Lontoosen. [j.n.e]
7) Kirjamessuilla esitelty artikkelikokoelma Työväki ja sivistys on nyt verkossa.

8) Helsingin venäläisen arkkitehtuurin katsaukseen sain linkkivinkin Kaartin maneesin rakennushistorialliseen selvitykseen (pdf). Miksi, oi miksi näille rakennus-, alue- ja maisemaselvityksille ei ole mitään valtakunnallista hakemistoa? Tai olisi edes paikallinen.

9) Suvi Aholan tammikuussa ihmettelemälläni tavalla mainitsemat kaksi tutkimusta naisista sisällissodassamme tosiaan ilmestyivät ja arvosteltiin Agricolassa yhdessä.

10) Ärsyynnyttyäni Helsingin kaupunginmuseon kummitusjuttukeräyksestä ei museon kevään lopussa aloittamat kummitusjuttukierrokset tulleet yllätyksenä. Mietin hetken lehdistölle järjestettyyn näytteeseen osallistumista, mutta oli totisesti jotain parempaa tekemistä. Promojutussa todetaan, että "Kummituskävelyt ovat jo herättäneet kiinnostusta, mutta kritiikkiä ei museon uusi konsepti ole vielä saanut", mikä todistaa jälleen kerran, että blogiani ei todellakaan lueta eikä tunneta kotikaupunkini muistiorganisaatiossa. Mitäpä he faktoilla Helsingin sataa vuotta vanhemmasta ja valokuvaamattomasta menneisyydestä tekisivätkään.

11) Cadiz kuvakatsaukseen löytyi jatke Maiden ja merien takaa numerosta 10/1865.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Kun suku ei hyväksynyt sulhasta

Senaattori Carl August Ramsay vaimoineen järjesti isot tanssiaiset Bulevardi 7:ssä Helsingissä vuonna 1835. Mukaan oli päässyt ensimmäistä kertaa heidän vanhin tyttärensä Marie, joka nyt oli 12-vuotias. Kun 20-vuotias Casten Wallenius näki neidon pudotti hän ihastuksesta kalliin teekupin kädestään.

Ihastus ei jäänyt tähän vaan johti salaisten kirjelappusten vaihtoon. Näiden välitykseen osallistunut 18-vuotias J. A. Heribert Reuterskjöld tunnusti kuolinvuoteellaan huhtikuussa 1836 äidilleen tekonsa. Tämä ilmoitti asiasta luonnollisesti Marien äidille.

Tästä varmasti seurasi jotain, mutta ei nuoren rakkauden hiipumista. Vuonna 1840 Marie ja Casten menivät omin päin salakihloihin ja silloin Marien vanhemmat ainakin toimivat. Aateliton sulhanen oli mahdoton ajatus, joten asia otettiin puheeksi Marien sedän kanssa. Tämä oli henkikaartin suomalaisen tarkk'ampujapataljoonan päällikkö, joten valtuutensa ylettyivät Walleniukseen, joka oli samassa yksikössä aliluutnantti.

Ja kas, 23.2.1840 annetulla päiväkäskyllä Wallenius määrättiin Kaukaasiaan, jossa käytiin sotaa. Hän kuoli 4.11.1840.

Marie Ramsay meni sukunsa hyväksynnällä 10.9.1842 naimisiin Victor Aminoffin kanssa. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1847 Aminoffin sairastuttua henkisesti pari vuotta aiemmin. Hän kuoli jo vuonna 1848, Maria Ramsay eli vuoteen 1905.

Lähteet:
E. Nervander: Marie Ramsay. Ett minne från den stora världen i Helsingfors på 1840- och 1850-talet. Åbo Underrättelser 13., 14. ja 17.7.1910. Julkaistu myös kirjassa Strödda uppsatser (1911) ja suomeksi Helsingin Kaiun numeroissa 44 & 45 & 46/1910
Kurt Antell: Casten Wallenius. Ett krigaröde. Finsk Tidskrift 1916:2 s. 31-61

P. S. Marie Ramsaysta on kirjoittanut myös Caius Kajanti kirjassaan Koskettavia naiskohtaloita Suomen historiasta.