perjantai 19. joulukuuta 2014

Uusimaa keskiajalla, essee

En tiedä mitä kurssin esseen piti olla. Mutta kirjoitin määrätyn määrän sivuja Uudestamaasta keskiajalla ja palautin tänä aamuna: 42 päivää ja 16 tuntia ennen määräaikaa.

Huomenna kilokaupalla kirjastokirjoja kannettavana takaisin.

Kuvat jälleen Charles Harrisonin kirjoittamasta ja kuvittamasta kirjasta A Humorous History of England.

Kosmorama?

Turun ulkomaalaisten kortiston minulle vieraiden/uusien sanojen joukossa oli kosmorama. Kosmoraman omistaja Joseph Scarselli tuli Turkuun Uudestakaupungista 27.3.1839 ja lähti Viipuriin 7.5.1839. Hän oli uudelleen Suomessa vaimonsa Christinan kanssa kahdeksan vuotta myöhemmin. Tuolloin mainitaan hänen syntyneen Parmassa 51 vuotta aiemmin. Pari vuotta tämän jälkeen oli kosmoraman kanssa liikkeellä 64-vuotias tanskalainen Ludvig Rehne.

Sanomalehdistä löytyy lisätietoa molemmista. Saksan ja Ruotsin kaupungit kiertänessä Scarsellin kosmoramassa oli 23 näkymää m.m. Pietarin talvipalatsista, Madridista, Berliinistä, Kaananin häistä ja mytologisista kuvaelmista (Åbo Underrättelser 6.4.1839). Kun valikoimaa oli tarpeeksi moni jo käynyt katsomassa, siihen lisättiin jotain uutta (Åbo Underrättelser 20.4.1839).

Kesällä Viipurissa ja Porvoossa oli taas esillä ensin vain 23 näkymää (Wiborgs Annonce Blad 22.6.1839, Borgå Tidning 3.8.1839). Mutta ainakin Porvoossa valikoima täydentyi ensimmäisen viikon jälkeen (Borgå Tidning 10.8.1839). Paikalliset eivät olleet täysin ihastuneita: "Bland många obetydliga stycken som af honom förevisas, finnas äfven åtskilliga af utmärkt skönhet." (Borgå Tidning 17.8.1839 ). Syyskuussa kiertue pysähtyi Helsinkiin ja pysyi siellä ainakin lokakuun alkuun (Helsingfors Tidningar 14.9.1839, 2.10.1839 ).

Kosmoramassa oli siis kyse maisemista. Mutta esitettiinkö ne suunnattomilla kankailla, kuten englanninkielinen Wikipedia antaa ymmärtää, vai laiteessa, johon kurkittiin sisälle? Scarsellin toisen tulemisen ilmoituksissa puhutaan kabinetista, mikä viittaisi jälkimmäiseen, joka sopisi myös paremmin kiertävään esittämiseen. Siis ehkä jotain tällaistä? (Lähde: George Cruikshank's Omnibus)
Sanomalehti-ilmoitusten lisäksi esityksiä markkinoitiin julistein/lehtisin, joita Åbo Akademi on digitoinut kokoelmaksi Offentliga nöjen i Åbo under 1800-talet. Joukossa on Scarsellin vuonna 1839 Vaasassa painattama mainos, jonka kuvauksesta on selvää, että kyse oli pienistä maalauksista, joita tavalla tai toisella katsottiin. Ja saatiin käsitys Liverpoolin ja Manchesterin välillä kulkevasta junasta, Berliinin teatterin sisäänkäynnin tunnelmasta, Amsterdamin katunäkymistä...

Erittäin vaikea on kuvitella miltä kokemus on kuviin tottumattomasta tuntunut ja mitä kuvista on ymmärretty. Ainakin se, että maailmassa oli muutakin kuin Suomen maisemat.

Kuva "A steam train on the Manchester and Liverpool Railway Wellcome L0012267 (digital overlay)" by Wellcome Library, London - Derived from PD works as linked below and restored by Fæ.. Licensed under Creative Commons Attribution 4.0 via Wikimedia Commons

torstai 18. joulukuuta 2014

Joulukuun alkua

29.11.
  • Anneli mietti entisajan joululahjoja ja haki niitä digitoiduista sanomalehdistä
30.11.
1.12.
2.12.
  • Revontulihavainnot Suomessa, 1748 - 2009  
  • Amazonin mainospostia kannattaa lukea. Tuotti tusinan @HelMet_kirjasto varausta.
  • Selailin eilen uutta pyhiinvaelluskirjaa ja nyt löytyi gradu Pyhän Henrikin tiestä. Jotain ilmassa?
  • Tilasin Isoviha (traileri) ja Napuen taistelun DVD:t. Suomalaista elokuvatuotantoa tuettu 50 eurolla + postitus.
  • Kun opiskelija pitää heil-tyylisesti kättä pystyssä lähes minuutin, on täysin selvää, ettei luennoitsija katso yleisöään.
3.12.
4.12.
  • FB:ssä tiedotettua. Vuoden kunniamerkeistä 2,6% naisille. Kuvaako merkityksettömyyttämme?
5.12.
7.12.
  • Ja taas on aineisto "pölyttynyt arkistossa" (HS C5). Ei odottanut, ei säilynyt...
  • Vanhaan blogitekstiin tuli (asiallinen!) kommentti "Parapsykologiselta instituutilta". Elää ja näkee.
8.12.
  • Ajattelin testata @kungbib tarjoushintaista digitointia. Rekisteröitymisessä tittelivaihtoehdot Hr. ja Fr. Jälkimmäinen Fru vai Fröken? [Testaus ei onnistunut. 10 euroa piti maksaa, mutta sain laskelman 144 euron hinnasta.]
  • Argumentit vai akateeminen asema?
 9.12.
10.12.
  • Haatasen haastattelussa Sisätölle Vasa-laiva on "heidän" projektinsa ja voimme hymähdellä "länsinaapurille". Heh vaan
11.12.
  • Pomo selittää pääsevänsä mukaan ilvesjahtiin. Elävää kulttuuriperintöä tämäkin.
  • Hei te artikkelikokoelmien julkaisijat! Verkkosivuille mahtuu mainiosti koko sisällysluettelo (tai linkki siihen). Ei tarvi pantata tietoa.
  • Kasvisruokaa kaikille. Vuonna 1913.
12.12.
13.12.
 17.12.
18.12.
  • Venny Soldan-Brofeldtin piirros Uudesta kuvalehdestä 12/1894 lumen puuttesta kärsiville. 

Pitkin ja poikin Helsinkiä

a) Helsingin kaupunginarkisto on uusinut Sinetti-arkistotietojärjestelmänsä. En ole testannut uutta käyttöliittymää paljoa, mutta ensi vaikutelma oli positiivinen: kadunnimellä haku tuotti suoraan relevantteja tuloksia.

b) Juuso Lehtisen sivusto Helsinki ennen "esittelee Helsingin historiaa kuvien, videoiden ja karttojen muodossa"


 c) Arcada AMK:n video Kampin ja Narinkkatorin historiasta on YouTubessa. Yleisradio on kartoittanut Helsingin yleisiä saunoja. Helsingin rakennusviraston julkaisuista kaupunkihistoriaa sisältävät
  • Vanhan piilipuun alla, Lasipalatsin isoriippapajun muistokirja 
  • Sibeliuksen ja Topeliuksen puistojen historiaselvitys ja suunnitelma
  • Villa Jyränkö 
  • Torikorttelit – katu- ja torialueiden päällysteet – rakennushistorian selvitys
d) Applen tai Androidin käyttäjät voivat ladata puhelimeensa OpenHouseHelsingin arkkitehtuurioppaan. Samoilla tuotteilla voi käyttää Helsingin kaupunginmuseon Kävellen Helsingin historiaan sovellusta.

e) Rakennusvirasto on saanut keskustan patsaat puhumaan. QR-linkit avautunevat useimmilla älykännyköillä. Hieman hooposti patsaat puhuvat suomea ja englantia, vaikka monet olivat eläessään ruotsinkielisiä. Tätä kommentoi Svenska Yle.


f) Helsingin kaupunginosien kotikaupunkipolkuja on 26. Kaupungin sivuilla on kotiseutupyöräilyreittejä. Avoimen yliopiston sivuilla on Virtuaalinen arkkitehtuurikävely Helsingin keskustaan.

Paljon on siis paikkoihin liittyvää tietoa. Edelleen haikailen yleisempää käyttöliittymää, jolla kaupungilla liikkuessa pääsisi hetkeksi ympäristön historiaan. Mutta kaikki haluavat tehdä omaa ja "kiinnostavaa". Ylen Kultakuumeen jaksossa kuulin ensikerran rahoitusta parhaillaan keräävästä Antroposeeni-monitodellisuuspelistä. Sen verkkosivun mukaan
"Dynaamisen äänimaiseman ja lisätyn todellisuuden avulla kaupunkilegendat, kummitusjutut, todelliset ja kuvitellut tapahtumat heräävät eloon aidoilla tapahtumapaikoilla."  
Todellisuus ei riitä? Mistä saankin aasinsillan opinnäytteeseen... Seppälä, Milla: Från Alexandersgatan till arbetarstadsdelarna – gator och stadsdelar i Kjell Westös roman Där vi en gång gått


Kuvat

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Perinteisiä käsityksiä ruuasta

Pari vuotta sitten lueskelin läpi sananlaskuja etsien ruokalajien mainintoja ja niiden välisiä arvoeroja. (Tulokset löytyvät kirjastani Suomen naisellista historiaa.) Äskettäin huomasin, että Pekka Hakamies oli tehnyt samaa tieteellisemmin ja laajemmin artikkelissa Ruisleipä ja muut ruokasymbolit (Kirjassa Suulla ja kielellä. Tulkintoja ruuasta. 2004 s. 79-91).

Sananlaskuista tulee selväksi, että hyvällä ravinnolla on yhteys työntekokykyyn. "Joka ei paljo syö, niin ei se paljo tee." Työ tuo siis toimeentulon. Ja koska syöminen on hyvästä, ei syömällä voi köyhtyä kuin hullu, joka "syö enemmän kuin tienaa".

"Nälkä ja uni ovat köyhän herkkuja." Ei työtä, ei ruokaa, mutta aikaa nukkumiseen, joka ei ole työntekoa.

Useat sananlaskut yhdistävät ripeän syömisen ja saman tahdin työnteon. Ei siis suosittu vetelehdintää ruokapöydässä.

Ruisleipä on mukana monessa sananlaskussa ja ilmiselvästi parasta mahdollista leipää. "Joka kauraleipää kiittää, se ei ruisleipee ole maistanakkaa."

Muun ruuan laadukkuuden merkki oli rasvaisuus ja suolaisuus. Silakassa oli usein suolaa, mutta sitä ei arvostettu ruokana. Alhainen status oli myös puurolla ja vielä heikompi vellillä.

Liha on sananlaskuissa sekä elävää että syötävää ja Hakamiehen mukaan näitä on vaikea erottaa toisistaan. Molemmat koettiin myönteisinä.

Kuva kirjasta The New Book of Nonsense

tiistai 16. joulukuuta 2014

10 (tosi) outoa asiaa Suomen historiasta

BBC History Magazine, joka podcasteissaan toistetun väitteen mukaan on Ison-Britannian myydyin historialehti, julkaisi lokakuussa verkkosivullaan artikkelin 10 strange historical facts about Finland. Se on tekstimainontaa syksyllä ilmestyneelle Jonathan Clementsin kirjalle An Armchair Traveller's History of Finland, joka toivottavasti päätyy jossain vaiheessa käsiini.

Kymmenen "faktan" listassa ensimmäinen on poimittu Heimskringla-saagasta eli tositiedoksi luokittelu on kyseenalaistettavissa. Kakkosena on oravannahkojen käyttö rahana. En muista koskaan kuulleeni tämän tiedon lähdettä, mutta usein se on kyllä toistettu totuutena.

Kolmanneksi on poimittu Suomen oma Eeva&Aatami-tarina. Jotain kautta Clements on kuullut, että kansanperinteen mukaan Espoossa oli mustan surman jälkeen enää yksi tyttö ja munkki, jotka "joutuivat" uudelleenkansoittamaan pitäjän. En voi sanoa kuin, että syksyllä kuuntelemillani Uusimaa keskiajalla -luennoilla tällaista ei kerrottu ja väitettiin ettei suoria todisteita mustan surman tulosta Suomen puolelle ole.

Neljäntenä listalla on aselaiva John Grafton, jonka olemassaolosta minulla on havaintoja toisistakin medioista. Kuten esimerkiksi Wikipediasta. Viides fakta on, että suomalaiset keksivät Molotovin cocktailin. Kuudes, että 10% maa-alastamme on "hukassa". Seitsemäs, että Kalevala oli inspriraationa Tolkienille. Kahdeksantena kieltolakimme. Yhdeksäs nosto attribuoi teollisuutemme synnyn skottilaiselle eli James Finlaysonille. Tästä voisi varmaan kirjoittaa kokonaisen esseen. Mikä on teollisuutta, mikä ratkaiseva käänne.

Kuuden aidon faktan jälkeen kymmenes kohta palaa keskiajan hämärämpiin osiin toteamalla, että suojeluspyhimyksemme Henkka on englantilainen.

Aika outo kuva näistä Suomen historiasta muodostuu. Muuten loistammekin näkymättömyydellämme lehden verkkosivuilla. British princess who scandalised the royal family päätyy hetkeksi Suomeen ja Wikipedia tarkentaa Haikon kartanoon

Hämmästymistä ja outoutta tavoitellut kuva kirjasta 'The Brownies at Home'. Digitointi British Library, jakelu Flickr Commons.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Helsingin kamaluutta valitettu jo ainakin 100 vuotta

Kaikuja Kajaanista julkaisi 10.6.1909 tekstin Maalainen hyvässä Helsingissämme, joka sisältää monia tuttavieni esittämiä näkemyksiä kotikaupungistani. Seuraava marisija saa linkin tähän tekstiin ja pyynnön keksiä jotain uutta valitettavaa.
Minulla ei tavallisesti ole ollut kunnia asuskella kaupunkipaikoissa, vielä vähemmän tässä päältä siloisessa, mutta sisältä haisevassa Helsingissä. Mutta kun kohtalo sattui tänne viskaamaan vähäksi aikaa, on tähän täytynyt tutustella tahtoipa taikka ei.
Kun maanukko pistäytyy vaunustaan ulos Helsingin asemahuoneen edustalla, niin kylläpä on vähänkuin puulla päähän lyötynä. Rautatievaunujen hyrinä, voimavaunujen toitotus, ajurirattaiden ratina kivikatuja vastaan ja kelloa kalisteleva omnibus eli raitiovaunu surinallaan sen tekee. Tähän tulee mustanaan tulvivan jalkaväen muurahaismainen kihinä. Ei täällä sanota päivää jokaiselle vastaantulijalle, sillä kyllä siinä urakkaa riittäisi. Taitaisi pian siihen suivautua. Paras onkin sen vuoksi, että jättää ne hommat ja heittäytyy kylmäverisenä ihmisvirtaan.

Mutta ei ilman päämäärää. Sillä jos hakemalla häätyy hankkimaan kattoa päänsä päälle, niin siinä voi olla suuria vaikeuksia täällä. Sillä siltä näyttää, että kuta useampi katto on ja kuta parempia, peltiä taikka paperia ne ovat, sitä vaikeampi niiden alla on tilaa saada. Siellä maalla on asia aivan päinvastainen. Missä kerran vaan katon löytää, siellä kyllä saa myöskin sadetta pitää.

Mutta eivät vaikeudet vielä siihen lopu että saa asunnon. Sen käyttäminen, siinä asuminen vaatii erityisen taitonsa. Sietääpaä kokolailla harjoitella ennenkuin siinä saa jonkunmoisen kätevyyden. Ensinnäkään että ei eksyisi omassa talossaan, sillä siksi monimutkaisia portaita, käytäviä, kammioita ja lokeroita se sisältää.

Ja kaikki lukossa. Ellei sinulla ole avaimia taskussasi, saat soittaa ja kolistella aika lailla ennenkuin ovi avautuu. Päiväsaikaan se vielä käy päinsä, mutta jos yö tavoittaa, et avaimetta pääse minnekkään. Silloin ei auta muu kuin yöksi majataloon jos sellaisen satut löytämään.

Muita pikku merkillisyyksiä siellä myös on aikalailla. Saman katon alla paitsi keittiöitä ja kamareita (pirttejä ei täällä ole) aitat, saunat ja nollakamarit joissa "kuivikkeena" on — vesi.

Sanoin että ei ole pirttejä eikä siis pirtin orsiakaan, minne ripustaa sukkansa ja saappaansa kuivamaan. Minä olen kuivannut sukat jalassani, mutta saappaat saavat olla sinänsä.

Syödä täytyy myös täälläkin. Selvin tietysti on, että on omassa kontissa komua, silloin ei tule hätää. Tämä on sangen hyvä jo välilläkin, sillä sääli sen kukkaroa joka joutuu asemillamme syömään taikka juomaan. Puolen kämmenen laajuisesta voileivästä saat maksaa halvimmassa, siinä huonomman kansan tarjoilussa 20—30 penniä ja jos maitolasin tahot, on siitä eri maksu, joka tekisi litralle hintaa jonkun markan. Kurssi on sama Helsingissäkin. Markan ja puolitoista maksaa päivällinen.  Kaikki muu sitä mukaa. Ja kun menet ruokapaikkaan, niin ei siellä syömämiehet tunne toisiaan eivätkä kysele toistensa aloista. Eihän siellä edes rehdisti pöydässä istuta. Suurella pöydällä
keskellä huonetta on eväät (mene tiedä mitä kaikkia nimeltään lienevätkään) ja siitä sitten kukin konkkii kuppiinsa (ei ne ole niitä kotoisia pahkateoksia) mitä mielensä tekee ja syö sen oman pikkupöytänsä ääressä. Kotoista tunnelmaa puuttuu täydelleen.

Kyllä muutenkin ihmiset omat ventovieraita toisilleen. Saman talon asukkaat eivät tunne toisia eivät nimeksikään. Et tiedä kuka seinäsi takana on, et kuka kerrosessa pääsi päällä, et kuka jalkaisi alla. Mahdottomuus se olisikin, sillä talot omat suurelta osalta 5-6 kerroksisia ja sitä mukaa laajojakin. Siten yhdessä ainoassa talossa voipi asua satamääriä henkilöitä.
Suurena vitsauksena, jonkunlaisena välttämättömänä pahana näkyy täällä, kuten kaupungissa yleensä, olevan usein uudistuvat majanmuutot. Näinä päivinä on juuri parhaillaan ollut yleinen majanmuutto. Sehän tulee siitä, että asukkaat enimmältä osalta omat vuokralaisia. Muutosta parempaan päin on nykyvuosina jonkun verran tapahtunut, kun on ruvettu muodostamaan asunto osakeyhtiöitä. Tällainen yhtiö rakentaa talon ja siihen yhtynyt saa sitten talosta oman huoneuston. Kyllä se luonnollisesti maksaa, mutta se etu yhtiöön kuulumisesta on, että majanmuutosta saa olla huoleti.
Velikullan 24-25/1904 kuvassa helsinkiläiset ryntäävät katsomaan kahden koiran tappelua. Rakennuskuvan lähde Helsingin kaiku : kuvallinen viikkolehti no 51-52/1904