maanantai 27. huhtikuuta 2015

Historian huumorintajuttomuudesta ja nimettömästä kirjasta

Siperian sotavankeuden työstö on edennyt tässä kuussa niin, että alan olla lähellä loppua. Mikä aiempien kokemusten perusteella tarkoittaa, että vielä on tekemättä enemmän kuin arvaankaan.

Mutta olen nyt saanut siivottua "käsittelemättömistä" materiaaleista runokokoelman Sånger af en svensk fånge i Simbirsk. En lopultakaan lukenut siitä kuin ensimmäisen runon, mutta se kyllä kannattikin lukea. Runoilija (ilmeisesti Georg Henrik von Borneman) selittää olettaneensa sodan vievän hänet Saksaan ja Ranskanmaalle:
Till Tyskland hade väl vår förta resa gått,
Hvar wij mångt ärligt glas af bruna öhlet fått.
Seen hade wij besedt Franckrijkes stålta städer,
Sant hufwudsta'en Paris; hwarsom man uti kläder
Hwar månad skifftar om; thet ena modet haar
Knapt början fått, förr än thet åter ända taar
Venäjällä sotavankina ja miettii Pariisin muuttuvaa muotia. Tyyli ei ole minusta erityisen valittava, joten tulkitsin säkeet huumorintajun osoitukseksi. Mistä tuli mieleen se, kuinka usein menneisyyden ihmiset tulee nähtyä lainkuuliaisuuden ja uskonnollisuuden lisäksi vakavina ja huumorintajuttomina.

Käsikirjoitukseni vakavin (toistaiseksi huomattu) puute on otsikko. Kirjan lähtökohtana on kuvata esi-isäni Gabriel Sareenin sotavankikokemusta. Osittain se on samaa kuin muilla Viipurissa 1710 vangituilla ja loppujen lopuksi työstin siellä vangituista upseereista ja virkamiehistä kirjaan liiteluettelonkin. Kirjan nimessä olisi siis hyvä olla mainittuna Viipuri, sotavankeus, joku vuosiluku ja ehkäpä myös Siperia.
Viipurista 1710 sotavankeuteen Siperiaan
Sotavankina Viipurista Siperiaan ja takaisin 1710-1722
Viipurista Siperiaan ja takaisin 1710-1722
???
Kommentteja ja hyviä ehdotuksia otetaan mielellään vastaan.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

... coco yhteiselle Cansalle minun nöyrän anomuxen...

SukuForumin taannoisesta sortumisesta pelastin syyskuussa 2012 postatun tekstin. Valitettavasti niin huolimattomasti, etten voi tunnistaa lähettäjää, joka ei ilmeisesti kertonut missä oli tekstin nähnyt. On kuitenkin niin makeaa tekstiä ettei voi jättää uudelleen julkaisematta. Jossain kopioi+liitä -toiminnossa on tainnut sanoja liimautua yhteen, mutta näkemättä alkuperäistä en uskalla/viitsi lisäillä välilyöntejä.

Kyseessä on Henric Brandtin hakemus pitäjänkirjurin ja Tornion käräjäoikeuden tulkin virkaan vuonna 1755.
Cunnialliset ja toimeliset miehet, Lautamiehet ja yhteinen Cansa Ala-Tornion pitäjäsä

Caikella sillä Kitolisuden muodolla, cuin yxi sidottu sydän taita ylös ajatella, tahdon minä miös vellvolisesti tuta ja ylistä, sitä hyvyttä ja rackautta, jollatämä culuisa Tornion Seuracunda jo yli colmekymmendä vuotta ontahtonut erinomaisella mielisuosiolla, cohdata minun racasta ennentätä Herrasa edesmennyttä Isä Wajnajatanin ja minun surelle jiälejuotunutta äitiäni nin myös minua sijtä osalisexi tehdä; toivotan sydämmellisesti teile ja teidän lapsilen sen edest sen corceiman, Isän runsasta Siunausta Ja nijncuin nyt, minun edesmennen Isä vainajani cuoleman cautta, sekä pitäjän Skrifwarin, että cäräjän Tulkin virca ja toimitus on tullut avoimexi ja juotilaxi, täsä culuisas Seuracunnas ja sen cautta myös minun päleni sitä rascambi murhe ja kuorma langenut, minun rackahan muorini ja sisareni edescatsomises ja pallveluxes kyllä nöyräsä warattomasa tilasa, kuin caicille tietävä on, sen tähden edesannan minä tämän cansa tälle cunnioitettavalle oikeuden istuimelle ja coco yhteiselle Cansalle minun nöyrän anomuxen, että heidän tavalisen mielisuosions ja cutzumuisens cautta tulla ylösasetetuxi sihen nyt joutilasna olevaisen pitäjän Skrifwarin ja käräjätulkin toimituxen ja wirkan. Sen wacutuxen cansa minun puolestanin, että minä parahauden jälkin minun Jumalalda suodun mitan ja leviskän jälken, tahdon, viriäst, ja uskolisest, tehdä ja toimitta ,caicki, mitä eriomaisexi ette yhtesexi palveluxexi vaditan. Josa uscaluxesa yhteisen=kansan mielisuision päle minä edesmenen.

sen cunnioitettavan Lautamiehen viran ja yhteisen cansan

Palveluxen culiainen pallvelia

Hen: Brandt

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Katsaus Juustilaan ja Juustilanjokeen

Jostain on aloitettava. Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin viitteissä on puhtaaksikirjoitettu pätkät Viipurin pitäjän käräjiltä 20.–21.6.1643 (f. 196, 197). Ensimmäisessä Anna Juustenin perillisten jaettavana oli "eet Jorda godz under half skatt i Justilajåki såm Samptlighen hustro Annas barn till arffz fallit är". Eli puolikkaan veroyksikön osuus Juustilanjoesta. (Samasta oikeusjutusta G. Sarva: Tietoja Anna Juustenin jälkeläisistä. SSV 12 (1928))

Erikseen käsiteltiin Jorda godz under een heel skatt i Justilajåki. Tämä kokonaisen veroyksikön tila oli aiemmin kuulunut Johan Cröellin sukulaiselle (tarkemmin sanottuna serkulle) Anna Persdotterille ja tämän miehelle Olof Philipssonille. Kotivuorella myös viite "KA valtakunnanregistratuura 10.4.1647 f. 103", jossa Johan Cröellille vahvistetaan hans egen halfwa arfweiordh uthi Justilaiockiby och Wijborgz Sochn, Justilaiockiby Skattehemman ett uthi hwilket framledne Oluf Philipsson hafwer åboet.

Katsahdus maakirjoihin kertoo, että vuosina 1626-1642 yhden yksikön tila on merkitty Olof Philippsonille ja 1/2 yksikön tila Anna Juustenin aviomiehelle Hans Cröellille  (KA 6106:212v8567:2).

Ajassa taaksepäin mennen vuoden 1622 tilissä (KA 6077:3) yhden yksikön tila on merkitty Per Pålssonin leskelle eli Anna Persdotterin äidille. Oletettavasti siirtynyt siis perintönä.

Samassa listassa 1/2 yksikön tilan kohdalla on nimi Töns Bröijer. Joku ihana vapaaehtoinen on tehnyt Digihakemistoon yksityiskohtaisen listan Viipurin raastuvanoikeuden pöytäkirjoihin. Sen mukaan 7.6.1630 ajoi asiaansa "Bårgmestaren Tönnes Bröijer, sin swärmoders hustru Annas S: Hans Cröels skrifter". Kyseessä on siis Anna Juustenin vävy. Ilmeisesti Viipurin pitäjänhistorian kirjoittaja (s. 190-191) on sekoittanut jotain tuomiokirjoista poimimassaan Juustilanjoen kaupassa: "Hans Kroil myy apelleen Tönne Brolle 3.10.1623 puolen manttaalin tilan." Sillä Tönnes Bröijer on maakirjassa 1/2 yksikön tilan kohdalla maakirjoissa 1615, 1618 ja 1620 (KA 5997:106038:5v, 6056:3). (Jully Ramsay käyttää nimestään muotoa Antoni Bröijer.)

Kustaa II Adolfin 7.6.1614 antamasta verovapauskirjeestä (J. E. Waarasen toimittamassa kokoelmassa Handlingar upplysande Finlands historia under Gustaf II Adolfs tid I 1611-1614. Del IV. 1874 sivuilla 304-305) näkyy, että Piispa Juustenin ja Anna-vaimonsa perinnöstä Ilola Äyräpäästä (2 veroyksikköä) ja Juustila Viipurista (puolikas veroyksikkö) olivat siirtyneet Paavalin tyttärelle Annalle ja Per-pojan leskelle Anna Mattsdotter. Missä tämä puolikas on maakirjoissa? 

Per Pålssonin hallinnan alun ja kulun hahmottamista haittaa hänen kuolemantuomionsa nuijasodan jälkeen sekä (aloittelijan silmissä) sekavasti vaihtelevat veroluvut Juustilan(joen) tiloilla. Wilhelm Gabriel Laguksen kirjassa Undersökningar om finska adelns gods och ätter eller Jesper Matsson Krus’ förteckning öfwer nye och gamble frelsis landhböndher uthi Finlandh a. 1618 med biografiska, genealogiska, heraldiska, topografiska och kameralistiska anteckningar (1860) on sivulla 548 lainattu Kaarle-herttuan 4.10.1599 päivättyä kirjettä, jossa mainitaan yksiselitteisesti hans gård Justila, joka nuijasodan loppuvaiheissa piti siirtymän kruunulle. Mutta Lagus on kopioinut samalle sivulle myös Perin lesken 7.6.1614 saamaa verovapauskirjettä, jossa gården Juustala, som hennes framl. man Peder Påulsson under skatt hafwer bekommit och hon härtill innehaft och besutit.

Ramsayn mukaan Per Påvelsson "Enligt kongl, bref af 4 sept. 1587 fick han till en behaglig tid njuta, bruka och behålla de 5 1/4 skattmark jord, som han besitter uti Wiborgs län i Juustila joki, Naulasaari och Lihaniemi byar, fri för alla årliga utskylder och rättighet, som af dem bör utgå." (KA 5671:61). Tätä vastaa maakirjassa 1588 (KA 5599:8v-9) varhaisin löytämäni Per Påvelsson esiintymä.

Usein on esitetty, että hän sai tilan isältään, joka olisi saanut sen Jöns Justeenilta. En näe tälle mitään todistetta selaamissani tileissä, joku osaavampi voi korjata tietojani kommenttilaatikkoon. Juusteen-nimiset tai sukuun kuuluvat esiintyvät nimittäin tileissä tavalla, joka tarjoaa paljon tulkintamahdollisuuksia ja vähän varmuutta. Ottaen huomioon alkuperäisen lähteen lisäksi omat luku- ja tulkintavirheeni.

Juusteneista en siis saanut täyttä tolkkua, mutta sittemmin Juustilassa...
 ... Topeliuksen kirjan En resa i Finland. : Första serien.(1873) kuvituksessa Juustilan sulku.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Äidinperinnöstä kiinnipitäneet

Inrikes tidningar julkaisi 18.12.1798 mielenkiintoisen näköisen otteen kihlakunnanoikeuden pöytäkirjasta. Jos oikein ymmärrän, oli käyty oikeutta Johan Henrik Bröijerin vaimon jättämästä perinnöstä ja voitolle olivat päässeet tyttäret rouva Strömborg ja Catharina Bröijer.
Kiitos sukunimien henkilöiden jäljille on helppo päästä. Jully Ramsayn tutkimuksen perusteella Johan Henrik Bröijer oli syntynyt avioliiton ulkopuolella 24.3.1747 Asikkalassa. Hiskiin kirjastussa kasteessa ei aviottomuudesta jälkeä ja pojan äitinä on Johanna Catarina Gestrin. Avioparilta he näyttävät myös Asikkalan rippikirjan 1770-76 sivulla 21, jossa perheessä on kolme poikaa.

Johan Henrikin nimellä kasteita hakien vaikuttaa selvältä, että hänen vaimonsa oli Ulrica Lang. (Lapset: Johanna Florentina s. 29.9.1772, Sophia Albertina s. 22.4.1774, Hendrica Charlotta s. 18.6.1777 ja Maria Cathar. s. 23.4.1785) Avioliitto oli solmittu Asikkalassa 28.12.1771 ja Ulrica kuollut 49-vuotiaana 7.3.1794. (Rippikirjassa yhdessä Kurhilassa 1780-1789 s. 7 ja 1790-1797 s. 7,  jossa myös Strömborgin nainut tytär.)

Sukunimi 
Gestrin  liittyy myös Ulricaan. Tämä selvisi Terttu Sainion Genos-artikkelista, jossa Ulrika Langin (s. 20.12.1744) äidiksi kerrotaan Florentina Sofia Gestrin ja isäksi luutnantti Carl Henrik Lang. Lang omisti artikkelin mukaan Orimattilan Mallusjoen Terriniemestä edellisen puolisonsa perintönä. Tämä tuskin oli "halfwa Kartano Krono Berustade Säteri", joka ilmoituksessa mainitaan?

Mutta "Hoimela tredjedels Rusthåll, Rosnäs kalladt" on selvästi Kurhilan osa, jossa tytöt viettivät lapsuutensa. Se jäi isän hallintaan eliniäkseen, mutta hän katoaa rippikirjan sivuilta jo 1797. Rippikirjoissa Kurhilan kylässä on erikseen "Kartano", jota isännöi 1700-luvulla Lang (esim 1780-89 s. 5), ja Hoimela, jossa säätyläisiä ei näy ollenkaan.

Toivottavasti lopputuloksena oli, että tyttäret saivat mitä heille kuului ja oli kertaalleen tuomittukin. Varmistus vaatisi lainhuutojen etsinnän, joka ei ole tämän blogikirjoituksen puitteisiin sopivaa.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Näkövammaismuseossa

Vielä löytyy kokemattomia museoita Helsingissä. Pääsin eilen illalla ensimmäistä kertaa (ryhmäkäynnillä tavallisten aukioloaikojen ulkopuolella) Näkövammaismuseoon Iiris-talossa. Se on - tarkoituksellisesti - vanhanaikainen esillepanoltaan.

Sisällössä pääasiana olivat kirjalliseen kulttuuriin liittyvät tekniikat eli pistekirjoituksen tuottamiseen liittyvät laitteet sekä myöhempien aikojen ääninauhurit ja skannerit.

Pistekirjoituskirjat ladottiin käsin - peilikuvana - vielä 1950-luvulle asti.
 Ainakin ennen vanhaan lapset opettelivat kirjoittamaan mallineella.

Tekniikan ja sitä sivuavan koulunkäynnin lisäksi esillä oli harja-, kori- ja rottinkityö.

Minimalisten esinekylttien (myös pistekirjoituksella) ohella oli näkevillä luettavana pidempiä infotekstejä. Meillä oli opastus, joten en niitä kaikkia huolella lukenut.

Sekä näkövammaiset että näkevät saavat koskea museon esineisiin ja eräs ryhmämme (näkevä) jäsen piti tästä niin, että mainitsi sen loppukiitosten aikaan.

Jälkikäteen mietittynä kokonaisuudesta puuttui arkielämä, mutta myös yhteisölle tärkeät yhdistykset. Mukavaa eläväisyyttä tuli vanhoista valokuvista, joissa ei kuitenkaan ollut tunnistetietoja. Yhtä muistitietopätkää lukuunottamatta museo ei nostanut nimettyjä henkilöitä esille.

Museon verkkosivuilla voi kuunnella puheenvuoroja näkövammaishistoriasta ja Louis Brail­le 200 vuot­ta -oh­jel­ma­sar­jan. Ja lukea artikkeleja sekä Sokeain Airut -lehtien vuosikertoja 1920-luvulta.

Museon amanuenssi Kari Huuskonen (oppaamme tai ainakin hyvin saman näköinen) väitteli vuonna 2013. Tutkimuksensa Pimeyden puolelta – modernisaation kokemukset näkövammaisten kerrontayhteisössä tarkastelee "näkövammaisten ensimmäisten järjestäytyneiden sukupolvien modernisaatiokokemusten rakentumista 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkuvuosikymmenien kerrontakontekstissa".

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Helsingistä palmuja ja paljon muuta

Valokuvataiteen museon tarjoamia Inhan  Helsinki-kuvia katsoessani huomasin Esplanadin palmut, mutta oli kiire eteenpäin. Toisin kuin Hugolla, jonka twiitti innosti minut googlailemaan lisätietoa. Yksi osuma oli sivustolla Kasvit - kaupungin vaatteet. Helsingin historiaa puistojen kertomana, jonka olemassaolo oli joko uusi tai unohtunut tieto.

Muuta tuoretta tai muistiin palannutta Helsingistä.

Uusi blogi Merellinen Helsinki raportoi samannimisestä hankkeesta, jonka
tarkoituksena on tutkia pääkaupunkiseutumme saariston asutuksen vaiheita arkeologian ja nimistöntutkimuksen vuoropuhelun kautta. Tähän mennessä on tutustuttu Vallisaareen ja Vartiosaareen. Seuraavana tutkimuskohteena häämöttää Villinki.
Kvartti 1/2015 sisälsi monta mielenkiintoista historia-artikkelia, joita pitäisi ehtiä joskus lukemaan.

Titta Aaltonen: Hetkiä Helsingissä – Raitiovaunupysäkit kertovat (Helsingin kaupungin liikennelaitoksen julkaisuja 2014:1, pdf)

Helsinki City -inventointi ja samalla sivulla näköjään myös Helsingin keskiaikaiset ja uuden ajan alun kyläpaikat

Kallion kävelyfestivaalin omatoimioppaat, uutuutena Jäljet johtavat sylttytehtaalle.

Blogissa Töölöntorin reunalta kävelty: Helmi Helsingin 2, Helmi Helsingin 3, Helmi Helsingin 4, Kävelyretkiä vanhaan Helsinkiin 6

Tuomo Hiippalan kokoama turismiesitekokoelma.

Kymmenosaisessa verkkonäyttelyssä kerrotaan Helsingin kaupunkisuunnittelun vaiheista kaupungin perustamisesta alkaen.

Historia sikseen, ainakin viimeiset 100 vuotta yksi asia on pysynyt: katujen avaaminen. Kuva Flugsvampen 1908.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Huhtikuuta

1.4.
  • Vähän eksoottinen olo. 
2.4.
3.4.
7.4.
8.4.
  • Kaisa-talon ekan kirjaklubin alkua odottelee keski-ikää vanhempi yleisö. Esiintyjä Teemu Keskisarja kanssamme lukittujen ovien ulkopuolella.
  • Ilmeisesti tilaisuutta markkinoitu alumneille. Sain paikan eturivistä, suora rintamasuunta Keskisarjaan. Muistiinpanovälineet esille... [Muistiinpanoista syntyi blogiteksti.]
12.4.
13.4.
14.4.
15.4.
  • Jos ilmoittautumisen ilmoitetaan alkavan klo 8:00, niin soisi sen silloin myös tapahtuvan. #kesäyliopisto
16.4.
  • Austin Kleon: Show your work! p. 16
  • Austin Kleon: Show your Work! p. 119
18.4.
19.4.
20.4.
  • Ekaa kertaa Astoria-salissa. Historiallinen kirjailta siis kahdellakin tavalla. Lavalla tänään @MillJah , Paula Havaste ja Anneli Kanto.
21.4.