Lääkäreiden painettuja raportteja

Eilisen tekstin myötä palasi mieleen, että olin ennenkin törmännyt siihen, että lääkärit osallistuivat rikosten tutkimiseen. Mikä innoitti vihdoinkin käymään läpi Googlen digitoimien (ja Hathin paremmin luettelemien) julkaisujen Finska Läkaresällskapets handlingar sisältö suhteellisen järjestelmällisesti läpi ja merkitsemään ylös itseäni kiinnostavan sisällön taudeista ja kuolemista.

Andra bandet (1844-1845)
[Sisällysluettelot vihkojen alussa. Sisältää sairauskertomuksia nimien ja paikakuntien kera, sekä ainakin yhden hovioikeustapauksen pitkässä alaviitteessä.]

Tredje bandet
[Sisällysluettelot vihkojen alussa]
s. 1- 165: Första häftet (1846)
s. 167-288: Andra häftet (1846)
s. 289-412 : Tredje häftet (1847)
s. 413-558 : Fjerde häftet (1847)

Fjerde bandet (1849-1850)
[Sisällysluettelo alussa. s. 511-570 rokotuksen historiaa Suomessa.]

Femte bandet (1853-1856)
[Sisällysluettelo alussa]

Sjette bandet
[Sisällysluettelot vihkojen alussa]
s. 1-184: Första häftet (1856)
s. 185-277: Andra häftet (1856) [s. 223-269 Vuosikertomus 1854, alussa raportit alueittain,]
s. 279-391: Tredje häftet (1857) [s. 279-311 Vuosikertomus 1855, alussa raportit alueittain; s. 313-350 oikeuslääketieteellisiä, alussa listaus tapauksista]
s. 393-560: Fjerde häftet (1857)
s. 561-651: Femte häftet (1857) [s. 561-603 Vuosikertomus 1856, alussa raportit alueittain; s. 605-640 oikeuslääketieteellisiä, alussa listaus tapauksista]

Sjunde bandet
s. 1-103 : Första häftet (1858)
s. 105-169: Andra häftet [s. 131-169 oikeuslääketieteellisiä, alussa listaus tapauksista]
s. 171-378: Tredje häftet [Vuosikertomus 1857, alussa raportit alueittain;]
s. 379-545 : Fjerde häftet [s. 489-535 oikeuslääketieteellisiä, alussa listaus tapauksista]
s. 547-788: Femte häftet [Vuosikertomus 1858, alussa raportit alueittain;]

Åttonde bandet
s. 1-267: Första häftet (1860) [Vuosikertomus 1859, alussa raportit alueittain;]
s. 269-413: Andra häftet [s. 319-413 oikeuslääketieteellisiä, alussa listaus tapauksista]
s. 414-713: Tredje häftet [Vuosikertomus 1860, alussa raportit alueittain;]
s. 715-838: Fjärde häftet [s. 731-808 oikeuslääketieteellisiä, alussa listaus tapauksista]
s. 841-1193: Femte häftet (1862) [Vuosikertomus 1861, alussa raportit alueittain;]

Nionde bandet.
s. 1-336: Första häftet (1863) [Vuosikertomus 1862, alussa raportit alueittain;]
s. 335-520: Andra häftet (1864) [s. 401-476 ja 477-520 oikeuslääketieteellisiä, alussa listaus tapauksista]
s. 521-872: Tredje häftet (1864) [Vuosikertomus 1863, alussa raportit alueittain;]
s. 873-1187: Fjerde häftet (1865) [Vuosikertomus 1864, alussa raportit alueittain;] 

Tionde bandet (1869)
s.1-329 : Första häftet [Vuosikertomus 1865, alussa raportit alueittain;]
s. 331-638: Andra häftet [Vuosikertomus 1866, alussa raportit alueittain;]
s. 639-766 : Tredje häftet [s. 669-720, 721-766 oikeuslääketiedettä, alussa listaus tapauksista]
s. 767-1083 : Fjerde häftet [Vuosikertomus 1867, alussa raportit alueittain;]

Elfte bandet (1869-1871)
[s. 211-230 oikeustieteellisiä; s. 231-616 Vuosikertomus 1868; s. 617-918 Vuosikertomus 1869; s. 919-968 oikeustieteellisiä; s. 969-1029 oikeustieteellisiä]

Tolfte bandet & Trettonde bandet (1870, 1871)
[Erilaisia katsauksia. Sisältää m.m. nimettyjen henkilöiden sairaskertomuksia]

Fjortonde bandet & Femtonde bandet (1872, 1873)
[Erilaisia katsauksia, sisällysluettelo alussa]

Ja aihepiiriä sivuten

• Thiodolf Saelan: Om Sjelfmordet i Finland i statistiskt och rättsmecinskt afseende (1864) 

 Sekä marginaalisesti maatamme koskien

• Lundberg, Anna: Care and Coercion: medical knowledge, social policy and patients with venereal disease in Sweden 1785-1903
• Puranen, Britt-Inger: Tuberkulos: en sjukdoms förekomst och dess orsaker : Sverige 1750-1980

Kuva: Velikulta 26/1905 "Kun Alatalon isäntä ja emäntä maistoivat ensikerran senappia"

Avatut ruumiit

Kevätlomani TMA-käynnillä vilaisin Ulvilan kihlakunnan voudin arkistosta yksikköä Gg2 Muut tiliasiakirjat, ruumiinavaukset 1838-1881. Silmäilyn perusteella kyse oli lääkärien tekemästä laskutuksesta eli vainajista oli mukana vain minimitiedot. Tutkimuksen tulokset arkistoitu jonnekin?

Yllättävää oli nimien paljous. Yhden kihlakunnan alueella vuodessa useita tapauksia, mutta tarkan lukumäärän laskeminen (ainakin alkupuolen vuosista) on vaikeaa, sillä eri lääkärit ovat tehneet laskuja eri ajoilta.

Minkälaisista kuolemista on ollut kyse? Näkyykö lisätiedon tarve hautausmerkinnässä? Otin Hiski-hakujen kohteeksi mielivaltaisesti sopivan selvästi kirjoitetun ja sopivan mittaisen listan vuosilta 1842-43.

• Landbond Matts Johansson Mynsteris döda kropp - Ulvilasta. Kuollut hukkuen 20.8.1840 ja haudattu 8.6.1841
• Sjöman enkan Elisabet Hjulmans döda kropp - Porista. hirttäytynyt vuonna 1841
• Skomakarens Johan Bergroos döda kropp. - Kiukaisista. Löydetty kuolleena Paneliasta Iso-Jaakkolan tieltä 1.3.1841. Haudattu hovioikeuden päätöksen jälkeen.
• Pigan Ulrika Lundelins döda foster
• Borgaren Isak Danielsson Willanders döda kropp - vastaavaa kuolemaa ei löydy.
• Bonden Isak Johansson Antilas döda kropp - Lappi Tl:stä. Lyöty kuoliaaksi 6.1.1843.
• Bonden Johan Johansson Kallios döda kropp - Siikaisista. Murhattu 18.12.1841
• Sjömannen Isak Hellenii döda kropp -  vastaavaa kuolemaa ei löydy.

Näyttää siis siltä, että ruumiinavaukset liittyvät epäselviin kuolemantapaukisiin tai rikoksiin, joita siis oli enemmän kuin vähän. Otoksen laajentamiseksi vielä toinen lista vuosilta 1836-1844.

• Torparen Johan Eriksson Juholas döda kropp 
• Landbondes dotter Helena Sofia Isaksdotters döda foster
• Torparedottren Agatha Isaksdotter Wähäläs döde foster
• Nämndemannen Zacharias Klemolas döde kropp -  Ulvilasta. Kuollut 8.11.1837 ja syyksi merkitty "håll,stygn"
• Kringvandrande [?] flickan Eva Kristinasdotter
• Pigan Maria Mattsdotter döda foster
• Sytningsmannen Johan Johanssons döda kropp
• Torparesonen Emanuel Johansson Hirviläs döda kropp - Kiukaisista. Hukkunut Eurajokeen 2.9.1844 haudattu 25.5.1845 hovioikeuden tuomion jälkeen
• Bonden Michel Jaakolas döda kropp - Ulvilasta. "vådelig ihjälskuten" 23.11.1843

Palkittuja opettajia vuonna 1906

"Eeva Matintytär Nyström Iitin Kyttälästä, synt. 1822, leski. On yli neljäkymmentä vuotta hyvällä menestyksellä antanut opetusta kristinopin ensi alkeissa ympäristön lapsille, ainoastaan vähäistä palkkiota vastaan, joka kuitenkin on ollut tärkeänä osana hänen niukoissa tuloissaan. Korkean ikänsä tähden on jo hyvin heikko ja kivuloinen."

Eva oli rippikirjojen mukaan syntynyt 30.9.1822. Hän oli palveluspiika Muikkulan Brusilassa mennessään saman kylän Munakallion rusthollin rengin Johan Gustafssonin kanssa naimisiin 9.12.1846. Lapsien kasteiden yhteydessä Johan on merkitty muonatorppariksi. (RK Iitti 1849-1859, 1860-1866)

"Aatami Rossi Karttulasta, torppari, synt. 1825. On vuodesta 1860 saakka, siis 46 vuotta, ahkerasti ja hyvällä menestyksellä toiminut sunnuntaikouluopettajana sekä kristillisen elämänsä kautta ollut hyvänä esikuvana ympäristölleen. V. 1902 lahjoitettiin hänelle hänen työnsä tunnustukseksi eräässä pyhäkoulujuhlassa raamattu. Vanhuus ja lisääntyvä heikkous alkavat kuitenkin jo haitata hänen työskentelyänsä tällä hänelle niin rakkaalla alalla."

"Kustaa Erik Hjort, lastenopettaja Koivulahdella, synt. 1825. Rakensi vuoden 1865 jälkeen itselleen pienen mökin Vöyrin ja Oravaisten rajaseutuihin ja on myöskin toiminut suutarina. Jo v. 1842 tuli hän apulaisopettajaksi Koivulahden kirkonkylän pientenlasten kouluun ja on sen jälkeen, pieniä väliaikoja lukuunottamatta, yli 50 vuotta työskennellyt opettajana Koivulahden, Maksamaan, Vöyrin ja Oravaisten pienten lasten kouluissa. Vuosipalkka on harvoin noussut 100 markkaan, joten hän ei suinkaan ole kerännyt rikkauksia pitkän toimintansa aikana, mutta monta hyvää siementä kylvänyt satoa varten, joka ei ole rahassa arvosteltavissa."

Tekstilainaukset: Suomalainen Wirallinen Lehti 16.1.1906
Tunnelmakuva: Tuulispää 39/1907
Tausta: Tammikuun 14päivän rahasto

Tigerstedtit Napparissa: Koivuniemen huvila

Kapteeni Tigerstedtin lapsuuden kotitila Kakkulaisten Lääkäri oli osa tiukkaa ryhmäkylää ja ehkä siksi perhe alkoi viettää kesää tilaan kuuluvalla Sääksjärven rantapätkällä, jota Koivuniemeksi kutsutaan.

Lääkärin tilan myötä Koivuniemi menetettiin, mutta kapteeni Tigerstedt osti Koivuniemen Kakkulaisen Lääkärin uudelta omistajalta ja se erotettiin omaksi kiinteistökseen vuonna 1892.

Muistitiedon mukaan Koivuniemen asumusta oli alettu rakentamaan paikalla olleen ladon ympärille. Siitä tuli huvila viimeistään Kapteeni Tigerstedtin vuosina 1904-05 järjestämien laajennustöiden myötä. Tuolloin rakennettiin lisää huoneita, parvekkeet rakennuksen molempiin päihin ja järvelle päin kaunis lasiveranta.

Napparin tapaan Koivuniemessä oli puutarha, johon oli istutettu ainakin kirsikkapuita.

Tigerstedtien säilyneissä kirjeissä huvila mainitaan, kun siellä kesällä 1906 oleskeli kapteeni Tigerstedtin sisko Rosina Gräsbeck (o.s. Tigerstedt). Toukokuun lopulla 1912 mainitaan kirjeessä lähtö Sääksjärvelle lauantaiaamuna ja paluu samana päivänä kuuden aikaan.

Severin Tigerstedt siirsi huvilan omistuksen pojalleen. Se purettiin vuonna 1965.

Lähteet:
Åbo Tidning 25.11.1892
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 28, 616 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)
KA. Maanmittaushallitus. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. Kokemäki. Kakkulainen; Isojaonjärjestely Kakkulaisen jakokunnassa, talot N:o 1-9 Kakkulaisen ja N:o 1-3 Huivon kylässä sekä Kaarenojan ja Ketolan yksinäiset, kartta ja asiakirjat 1914-1914 (A41:15/40-110)
Sääksjärven rantojen vanhinta huvilaa puretaan. Lalli 15.8.1965

Ajatuksen jälkeen

Yksi Talonpoika tuli kerran Akatemiahuoneeseen, jossa oppineet paraika Latinan kielellä keskustelilvat ja riitelivät jostakusta aineesta. Jonkun aikaa kuultuansa näytti Talonpoika sormellansa yhen herran päälle, ja sani: "Tuolla herralla on väärin." "Mistäs sen tiedät, jol' et Latinaa ymmärrä?" kysyttiin häneltä. "Siitä että hän huutaa niin kovasti; vastasi Talonpoika; "sillä se on vissi merkki, että sillä miehellä on väärä asia." (Turun Wiikko-Sanomat 16.9.1826)

Yhtä äsken nainutta miestä pilkattiin sentähden että hänen vaimonsa aivan aikasin synnytti hänelle lapsen. Mutta hän vastais tähän vapaasti: Koko vika tähän on keviästi löyttävä ja se on tämä, että meidän häämme pidettiin aivan myöhään. (Turun Wiikko-Sanomat 16.5.1829)

Yhdelle talonpojaalle tapahtui kerran se onnettomuus, että ukkonen tappoi hänen molemmat härkänsä ollessansa paraikaa niillä kyntämässä. Seuraavana kesänä oli hän taas markkinoilla ostanut ittellensä härkäparin, ja kuin hänen juuri ensi kerran piti menemään pellolle niitä koettamaan, näki hän portilla viellä seisoessansa mustia ukkosen pilviä kaukaa nousevan ja kuuli jylinän. "Aha" — sanoi hän nyt itteksellensä — "se huomaa että m'ulla taas on pari härkiä," ja ajoi ne siinä paikassa navettoon jälleen. (Turun Wiikko-Sanomat 26.2.1831)

Miehen ja kuokan piirtänyt Jean-François Millet 1860-luvun alussa. The J. Paul Getty Museum

Ruumiintarkastus

"Jos ei hän niitä muutoin tuo esille, niin pitää hänet syynätä, ja luulenpa, että silloin saadaan siltarahat ja lisää tinarahoja, sillä olen kuullut huhuja hänen itsensä niitä sepitsevän", sanoi Hanno.
"Olen minäkin jotain semmoista huhua kuullut. Ja koska tässä on jo asiassa vähäisen vikaa, niin minä vaadin teidän näyttämään minulle kaikki rahanne", sanoi nimismies Heikille.
"Niinkuin sanoin, ei minulla ole muita rahoja."
"No sitten syynään minä sinut lain nimessä."
"Kyllä kaiketi minut saapi syynätä", sanoi Heikki teeskennellyllä rehevyydellä ja tarjoutui itse syynättäväksi.
Nimismies koetteli kaikki hänen taskunsa ja lakkarinsa, mutta niistä ei löytynyt mitään.
"Tehkää hyvin, riisukaa kengät pois jaloistanne", komensi nimismies.
Heikki totteli, sillä hän ei voinut toisin tehdä. Olihan hän nyt semmoisessa asemassa, josta ei käynyt peräytyminen.
Tuolille istuttuaan, veti Heikki kengät pois jaloistaan ja suuria saapasvartten suita alaspäin pitäen kopisteli niitä.
"Näettehän, ettei täällä ole mitään", sanoi hän sitten voittoriemulla.
"Miksikä te tuota toista saapastanne noin kovin varoin pitelette?" sanoi nimismies ja sieppasi Heikin kädestä kengän pois.
Kohta putosi lattialle suurehko vaatepussi; se rosahti pudotessaan; sen sisällä oli jotain.
Kiireesti otti nimismies pudonneen pussin ja rupesi tutkimaan sen sisustaa. Siellä oli koko joukko tinarahoja; ainoastaan puolen markan raha oli oikea, kaikki muut olivat vääriä markan ja kahden markan kappaleita.
"Lain nimessä vangitsen minä sinut", sanoi nimismies kolkosti, kääntyen
Heikkiin, jolla ei ollut sanaakaan suuhun tulevaa.

Näin tarinoi Pietari Päivärinta kirjassaan Minä ja muut. Sakeus Pyöriän kokemuksia. Ilmari Havu tutkimuksessaan Pietari Päivärinta, kirjallisuushistoriallinen tutkimus sivuilla 123-4 näkee tämän taustalla tositapahtuman Alavieskassa. Se uutisoitiin m.m. Helsingfors Dagbladetissa 22.1.1867 oheisen leikkeen tekstillä.

Havun tiivistyksen mukaan

Kun K:n talossa alettiin köyhtyä, tehtiin väärää rahaa erään Juho Luikin avulla. Talon vävy lähti Kokkolaan markkinoille, joutui kiinni antamastaan väärästä rahasta ja tunnusti kaiken. Oikeudessa tuomittiin isä, poika ja Luikki kolmeksi vuodeksi linnaan, vävy pääsi vähemmällä. Rahantekolaitteet saatiin talteen, mutta arviolta kapallinen sanottiin heitetyn pussissa kaivoon.

Maisemista

Kesällä tehdään retkiä ja katsotaan maisemia. Jo 1800-luvulla, mistä todistaa E. Nervanderin kirja Sommarresor i Finland. På Åland och i Åbo-trakten. (1872). (Mitenköhän Hermannin nuorisoseuran kirja on päätynyt ranskalaiseen kirjastoon digitoitavaksi?)

Kiikareillakin (kuva Velikulta 12/1904).

Museovirasto mainosti Muinaispolkujaan, joita on edelleen varsin vähän. (Lue: ei yhtään Kokemäeltä.) Käynnissä on Suomen paras maisemahanke -kilpailu, karttakysely luonnon merkityksistä uusmaalaisille sekä kotiseututoimijoille kysely suomalaisen maaseudun kulttuuriperinnöstä.

Viimeksi mainittu liittyy tutkimushankkeeseen, josta on jo ilmestynyt sivusto Paikan henki historiallisella Keski-Pohjanmaalla. Vetelin kohdalla anti oli vielä melko vähäinen. Minulla ja muilla on toki mahdollisuus kertoa

tarinasi Genius Loci -paikkatietopalvelua varten. GL-palvelussa tarinasi, muistosi tai vaikka isovanhemmilta kuultu perimätieto säilyy tuleville polville. Sinusta tulee jäljen jättäjä Keski-Pohjanmaan historiaan.

Mutta mistä minä tiedän kuinka kauan sivustoa tullaan ylläpitämään? (Toisin kuin Platsr.se, tässä kaikki kiertää ylläpitäjien kautta. Vaatii siis työpanosta pitkälle tulevaisuuteen.)

"Korpimuseo Wildwood Tales esittelee 313 tarinallista maastokohdetta Ylä-Kainuussa"

Ympäristöministeriössä on viimeistä vuotta meneillään valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitys- ja täydennysinventointi. Valmistuneet raportit osittain verkossa, eri puolilla. (Kuva Velikullasta 11/1905. Piirros taideseuran kevätnäyttelyn taulusta 168, maisema Hollolasta.)

Maisemalla on arvoa, siksi (?) on tehty opas maisemapalveluiden luomiseen. Kylttejä varmaan tarvitaan, vaikka pilaisivat esittelemänsä maiseman? Niistä Cecilia Almin opinnäyte "Se mig, jag är viktig!": Om skyltar och deras bidrag till tolkning av kulturarv. Ja puutarhan museoinnista Suzanne Lindqvistin työ En 70-talsträdgård idag: att gestalta en trädgård för museibesökare.

Lapsien näkökulmasta maalaismaisemaan kertoo Katri Toivasen opinnäyte Kelkalla kotiin kanin luo ; lasten kokemus kylästä paikkana.

Kesäkuun 2014 Yhteishyvässä kerrottiin Suomen etelärannikon, Ahvenanmaan ja Saaristomeren kattavasta simulaattorista, joka "luo todenmukaisen merimaiseman Maanmittauslaitoksen digitaalisista maastotiedoista". Eli kertoo nykytilasta. (Sivusto Vesillä - elämää ja historiaa menneisyydestäkin.)

Siitä, että nykytila ei ole sama kuin ennen kertoo sivusto Muuttuva maalaismaisema, joka haluaa "näyttää havainnollisesti, millä tavoin maaseutumme on muuttunut 2000-luvun aikana". Teema on aiheena Tommi Kohosen opinnäytteesä Kittilän lapinkylän maisemissa: videoteos menneestä ajasta nykypäivän näyttelytilaan.

Menneitä maisemia Huittisten ja Sastamalan ympäristöstä voi katsella Vanhojen paikkakuntakorttien luettelossa.

Muuttuvista maisemista ollaan huolissaan Ylen jutussa, jossa "maisemat katoavat pusikoihin". Mutta maisemat ovat aina muuttuneet, ihmisen toimiessa ja/tai ilmaston muuttuessa. Ei ole mitään alkuperäistä, niinkuin ei kulttuuriperinnössäkään. (Esihistoriaan asti kurottaa Nadja Perssonin tutkielma Förflutna landskap idag: en diskussion om begreppet landskap)

Tämä oli yksi useasti toistunut pointti podcastissa Exploring Environmental History, jossa pidin myös jaksoista, joissa tarkasteltiin vieraslajeja. Useat kasvit ovat tulleet muualta. Miksi osa on vieraslajeja, joista puhutaan samoin kuin maahanmuuttajista?

Kierrätyslinkkinä: Helsingin äänimaisemat.

Viimeinen maisema Helsingin Sörnäisistä Tuulispäästä 21-22/1911. Ei näytä enää tuolta kuten ei moni muukaan Helsingin paikka sadan vuoden jälkeen. Munkkiniemen muuttumisesta on oma sivustonsa.

Hesari yleisönosastolla on kesällä käyty keskustelua VR:n makasiinin raunion kohtalosta ja merkityksestä maisemassa. Olisikohan  Fredrik Ehltonin tutkielmasta Värdefullt förfall: om ruiner i förändring apua? Tai kaupunkikehittäjillemme Catherine Durasin ja Yrsa Ahlbomin työstä Gamla Stan: Relationen mellan turismverksamhet och kulturskydd i en historisk stadskärna?

Kuvassa näkyvään teollisuusalueeseen liittyen Rikard Johanssonin opinnäyte hylättyjen paikkojen merkityksistä: Urban Exploration och jag: Meningsskapande på övergivna platser.