Lapsettomat tädit ovat merkityksellisiä

Olen minä sentään jotain oppinut ja toisinaan sen myös muistan. Saatuani Rebecka Schiltin perukirjan alkusivun tiedot talteen ja timanttisormukset noteerattua EN sulkenut dokumenttia (tai otin sen uudelleen esiin, miten nyt sitten olikin) ja luin loputkin sivut. Joissa esiintyi parissa kohdassa Lars Hägg, esitätini Margareta Hohenthalin aviomies. Häiden ajoitus on epäselvä, joten asiaa kannatti tarkastella huolellisemmin.

Todellakin kannatti, sillä Rebeckan miehen perukirjasta ja parista muusta lähteestä (ks. tarkemmin koosteesta Spolstadin Hohenthalit) selvisi, että Häggit olivat ainakin kahden avioliiton kautta sukua Rebeckan lapsipuolille ja että orvoksi jääneestä Lars Häggistä oli tullut Rebeckan holhokki.

Vaikka olen usein ylivarovainen johtopäätöksien teossa, niin uskallan väittää, että Rebeckalla oli joku rooli Margaretan päätymisessä Tukholmaan ja siellä avioitumisessa.

Koska sivupolut osoittuvat toisinaan hedelmällisiksi halusin tietää enemmän Rebeckan miehestä. Adelsvapen (eli todennäköisesti myös Elgenstierna) väittää Ingridin ja Annan isäksi Bengtiä aatelissuvusta Krabbe af Svaneby. Kyseisen suvun sivulla ei kuitenkaan näy Bengtiä eikä myöskään Larsia, jonka poika hän voisi olla.

Juhannusviikonloppuna kirjastoihin ei ole pääsyä, joten täydelliseltä onnensattumalta tuntui, kun eilen illalla eteeni tuli twiitti.

#eBooks Zettersten, Axel: Svenska flottans historia : åren 1635-1680 / Axel Zettersten. 1903. https://t.co/xZtHwfST4M

— EOD Network (@EOD_eBooks) June 24, 2017

Juuri oikeat vuodet ja lopussa (s. 613-614) lyhyt matrikkeli, jossa Bengt Larsson mukana. Ei perhetietoja, mutta ei myöskään viitettä sukunimestä. Aatelismatrikkeliin taidettu kehitellä suku tyhjästä? Ei kai amiraliteetinkomentajakaan surkein mahdollinen appiukko ole?

Perhetiedot olisivat olleet kivoja, sillä matrikkeliosuudessa on mukana myös Rebeckan Margareta-sisaren todennäköinen aviomies. Ei taida olla täyttä sattumaa, että sisaret menivät molemmat laivaston miehen kanssa naimisiin?

Paimenessa ollessa

Sanan Saattaja Wiipurista 20.7.1833

Onnettomia tapauksia Suomen maassa. ... Paimen tyttö Ester Matintytär Putkijärven kylästä Gustaf Adolfin pitäjässä hävisi 21 päiv. edesmennyttä syyskuuta ja löydettiin kuolleena 20 p. toukokuuta Kouvajärvessä. Hänen eväskonttinsa remelit olivat sidotut kaulan ymbäri ja kontti täytetty kivillä, niin että ruumis oli vedessä ja jalkaterät näkyivät vedenpinnassa. Siitä näkyy että händä ensin on lyötyy kuoliaksi ja sitte upotettu järveen; mutta, vaikka kyllä tarkasti on tutkittu tätä asiaa, niin ei ole vielä murhamiestä käsitetty. 

Sanan Saattaja Wiipurista 31.8.1833

Onnettomia tapauksia Suomen maassa. Edesmenneessä kesäkuussa. ... Wieremuntan kylässä Sääksmäen pitäjässä löydettiin 90. vuotinen vaimo Lisa Matintytär kuolleena metsässä, johon hän 14. p. oli mennyt lehmää paimendamaan. Hänen jalkansa olivat tarttuneet kahden kiven väliin.

Suometar 7.9.1847

Matkasanomia ... Itäänpäin Loviisasta löysimme kansan, vaikka on Ruotsalaista, taitavan myös Suomea, miesväen paremmin, vaimoin ja lasten huonommin; umpi-ruotsalaisia emme tavanneet. - Metsässä kohtelimme kaksi paimenetarta, mutta nämät eivät suinkaan olleet ihastuttavia, niinkuin ne joita jutuissa ja lauluissa olimme katselleet, vaan rumia ja ilvottavia kaikella lailla, pörrö-tukkaisia ja niin likakasvoisiakin, ettei viikkokauteen heidän olisi luullut pesovettä nähneen; vaatteet kuin lakeisen tukot, säärykset rikkeimet, ja kaikki yhtä hulttiomasti yllä; jalat kuraiset, kädet ja kaulat vieläkin ruokottomammat. Luihtaen ja kiroillen ajoivat eläimiänsä. "Hyi! noin rivojakos ovat Suomen Amaryllit?" sanoi joku meistä; se huojensi kuitenkin harmiamme, etteivät nämät riettaat puhuneet suomea vaan ruotsia.

Maamiehen Ystävä 2.9.1848

Hämeen Tuuloksesta ... Ukkonen ja rakeet ovat myös vahinkoa tehneet eräissä paikoin, niin esimerk. Padasjoen pitäjässä tappoi toistasataa eläintä yhdellen ahollen ja löi kaksi paimenta pyörryksiin.

Sanomia Turusta 26.10.1852:

Yhdentoista vuotinen poika Kalvolassa kaitsi tänä suvena isänsä eläimiä takamaalla, kussa kaksi karhua usein oli havaittu. Aamulla hänen metsään lähteissä, varottiin häntä ja annettiinkin hänelle haulilla ladattu pistooli. Päivällä tulikin peto laumaa tervehtämään ja rupesi yhteen lehmään. Poika koki karhua huudolla ja poraamisella pelottaa, mutta kuin ei tämä sitä ollut kuulevanaankaan, astui poika vähän lähemmälle, ja laukasi pistoolinsa karhun keskelle naamaa. Karhu pudisti päätänsä, miettien itsekseen lieneekö asia täyttä totta elikkä paljasta leikkiä; vaan havaiten vihamiehensä heikkouden mutta samoin rohkeuden, päätti nalle tehdä jalosti ja astui jonotteli hiljalleen takasin metsään.

Suometar 24.8.1855:

Tapaturmaisia tapauksia ... Ikaalisissa ... Ukkoinen tappoi Juhtimäen Hanhisuon maalla yhden hevoisen ja usiampia nautoja karjaa; mutta paimen, joka istui keskellä karjaa karitsa sylissä, jäi terveeksi.

Suometar 22.2.1856:

Onnettomia tapauksia. Sulkavalta. Mennä kesänä oli 3 vuotinen lapsi toisien lapsien kanssa paimenessa. Kuin lapsi lämmitteliin tulen vieressä, syttyi mekkonsa tuleen, joka niin poltti koko ruumiin, että lapsi paikalla kuoli. 

Suometar 18.9.1857

Tohmajärveltä ... Täällä tapahtui onneton tapaus elokuun 19 p:nä, kuin S. Haarasen paimentyttö läksi paimentamaan lehmäkarjaa laitumelle, astuen rauhallisesti karjan perässä, hyräillen paimenlaulujansa, ei tieten mikä onnettomuus oli häntä kohtaava, kuin yhtäkkiä näki ihmeeksensä metsän kuuluisan kuninkaan kuningattarensa kanssa luonnon leikkiä pitävän. Tämäpä hyväherra tästä suuttui pahan päiväseksi, kuin näki oudon vieraan tulevan sopimattomaan kohtaan. Siitä kävi käsin paimeneen, jolta rintapuoliskon repäsi, kaikki lihan luita myöten kylestä ja käsivarresta kuin myös ohimoilta mahan rikki, ja selkäpuolelle pitkän haavan. Kentiesi jos olisi syönyt siihen, mutta paimenella oli eväskannikka povessa, ja se putosi raadellessa maahan, niin kontio otti sen kynsiinsä, alkoi syödä ja möristä, joten pääsi paimen pakoon, mutta oli puolipyörryksissä, ja aamusta iltapuolelle kulki kotiapäin pysytellen puista kiini. Viimein vaipui hän tielle, josta sitte löydettiin ja lakanalla kotiin kannettiin, ja nyt sanomattomain vaivain alla odottaa viimeistä hetkeänsä.

Suomen Julkisia Sanomia 5.8.1858

Mustialasta... Keski-iässä olevaa vaimo-ihmistä olessaan paimenessa, 24 p. viime kesäkuuta, härkä puski niin kovasti että kentiesi lienee vaimoparan täytynyt samassa silmänräpäyksessä muuttaa tuonelan tupia katselemaan, josta hän sitten toisena päivänä kuolleena löydettiin. 

Oulun Wiikko-Sanomia 17.9.1859

Alatorniosta ... Olipa täällä erinomainen tapaus, jota ei ole kuualta kuulunut, että paimen on lehmäin kanssa kadonnut laitumelle. Kolmentoista vuoden vanha poima paimenti lehmiä ja katosi siellä kolmen lehmän kanssa. On niitä viime sunnuntaina kirkossaki kuulutettu, löytynevätkö sittekään.

Mikkelin viikko-Sanomia 13.5.1863:

5:tenä p. t. k. tapahtui surkia tapaus Pertumaan kylässä, kuin kaks paimen-tyttöä mänivät taloja lähellä olevan lammin rannalle ja löysivät sieltä vanhan heittiö ruuhen, jota tukkeilivat sammalilla, lykkäsivät sen vesille ja mänivät molemmat sillä soutelemaan, ja kaatuivatkin molemmat lampiin, eikä tiennyt kukaan männä apuun. Tytöt jäivätkin sinne, eikä saatu pois ennen kuin vasta kolmantena paivänä, vaikka etsittiin. Toinen oli liki rantaa, toinen etempänä. Tytöt sanottiin olleen toinen 17 ja toinen 14 vuoden vanhat. 

Mäntyharjun haudatuissa nämä paimentytöt ovat itsellisen lapset Sofia Annasdotter Rand ja Maria Adamsdotter Kärpänen.

Kuva Teuvo Pakkalan kirjoittamasta aapisesta. Digitointi Kansalliskirjasto.

Hyvää juhannusta!

Fyren 12/1898

Yksi Schildt-suku

Tuntuu erinomaisen typerältä, kun tieto, jota on hakenut 22 vuotta löytyy yksinkertaisesta lähteestä, josta on hakenut kaikenlaista vuosien varrella. Mutta

a) ei sitä ollut kukaan muukaan löytänyt (tai yrittänyt hakea)
b) vasta kun koossa oli tarpeeksi paloja ne saattoi tarpeellisella varmuudella yhdistää

Eli. Eilen törsäsin ArkivDigital-tilaukseen ajatuksenani tilkkiä Spolstadin Hohenthalien lähdeviitteissä huomaamiani aukkoja. Näin tulin ottaneeksi esiin August Hohenthalin hautauskulut ja huomasin hänet haudatun "asessori Schildtin" hautaan Göteborgin tuomiokirkossa lähellä kuoria. Arvokkaaseen hautaan tuskin olisi laskettu omistajalle vierasta vainajaa ja Augustin Christina-äiti (ja esiäitini) oli sukunimeltään Schildt...

Hyppäsin tarkastelemaan Schildt-koostettani samassa dokumentissa. Yksi häntä vei Tukholmaan, joten avasin AD:stä Tukholman perukirjahakemiston - sen tutun ja yksinkertaisen  lähteen. Kohdasta Schildt en löytänyt hakemaani vaan jotain vielä parempaa. Christinan isän sisko oli kuollut ilmeisen iäkkäänä ja perukirjassaan esiteltiin täten parin sukupolven tiedot! (Ihan kiva oli myös havaita, että perinnössä oli mitä jakaa. M.m. 4 timanttisormusta.)

Koska tämä Schildt-perhe haaroittuu Suomeen muualtakin kuin Hohenthalien kautta, laitan rungon tähän esille. Viitteet ja tarkemmat tiedot ovat yllä linkitetyssä dokumentissa ja päivittyvät toivottavasti vielä. (Todennäköisesti, sillä alkuperäisiä lähteitä on vielä paljon tarkastamatta!)

X Schildt
Lapsia:
1. Rebecka Schildt. Kuollut 15.1.1707 Tukholmassa. Aviomies komentaja Bengt Larsson, k. 1676.
2. Margareta Schildt. Kuollut ennen vuotta 1707.

2.1. Tytär Maria Hysing, joka vuonna 1707 komentajan leski Karlskronassa ja oletettu elossa olevaksi

3. Maria Schildt. Kuollut ennen vuotta 1707. Aviomies Nils Eriksson Bergudd, Laihian vapaaherrakunnan hopmanni, k. 1680.

3.1. Poika Nils Bergudd, lääninsihteeri Pohjanmaalla. Oletettu elossa olevaksi 1707
3.2. Tytär Maria Bergudd, oletettu elossa olevaksi 1707. Aviomies "Matts Mickelsson Tamerlander", raatimies Raahessa, kuollut ennen vuotta 1707. - Kirjallisuudessa (johon nojautuen esim. Kotivuori) esitetty, että Marian aviomies oli Johan Tammelander. Onko perukirjassa väärä etunimi vai puuttuuko Tammelander-suvusta yksi mies? Marian aiemmat aviomiehet: Gabriel Mathesius ja Hans Preutz
? 3.3. Poika Erik Bergudd, manttaalikomissaari Pohjanmaalla. K. 1694/1695
? 3.4. Poika Gustaf Bergudd, haud. Tukholmassa 1697 

4. Matthias Schildt. Norrköping. Kuollut ennen vuotta 1707

4.1. Jakob Schildt, kauppias Göteborgissa vuonna 1707
4.2. Johan Schildt, faktori? vuonna 1707
4.3. Mathias Mathiasson Schildt, kauppias Göteborgissa vuonna 1707
4.4. Abraham Schildt, armeijassa vuonna 1707
4.5. Christina Mattsdotter Schildt. Aviomies Joachim Hohenthal

Kuvituksen pohja Tuulispää 37/1913

Sellainen laitos Huhkon tienhaarassa

Sanomia Turusta julkaisi syksystä 1862 kevääseen 1864 Kuokkamiehen muistelmia (**), joissa on kaikenlaisia kansantarinoita Turun ympäristön paikoista. Useamman vuoden tauon jälkeen lehden toimituskunnan muutokseen vedoten, ilmestyi vielä yksi osa, jossa oli pari uskottavampaa tarinaa. Suhteellisesti.

Joku ehkä hyväntahtoisesti vielä muistanee, että matkassamme Naantalia päin viime kerralla olimme ehtineet Raision kirkon kohdalle. — Näiltä seuduilta on myös sivumennessä mieleen johdatettava, muutama vuosikymmentä takaperin Huhkon tienhaaralla oleva niin kutsuttu "Sibillan"- elikä k(olmen) v(aimon) krouvi. Tämä oli kahden kerroksen korkuinen puuhuone, jossa likimäärin toimitettiin samaa liikuntoa kuin niinkutsutuissa "Kupittaan" ja läntisenpitkän kadun "kasvatus-laitoksissa" meidän aikana harjoitetaan. 

"Sibillan krouvi", jossa monta hyppyä hypättiin ja lystiä lyötiin, sai kuitenkin hävityksensä Turun läänin sen aikaisen väkevän maaherran toimesta. "Sibillain" pahasta elämästä oli monesti hänelle valitettu, mutta parahiten saatti tämä kukistus tapahtua syystä että taanpana Raision pitäjätä asui kaksi nuorta vapasukuista veljestä, jotka sivumennessä aina pysäytyivät siihen; välin usiaksi vuorokaudeksi. Tämä nuorten herrain sopimaton kanssakäynti "Sibillan" tyttöin kanssa, vihastutti niin kovasti veljesten korkia-aatelis muoria, että asian maaherralle ilmoitti, joka niinkuin jo mainitsimme perinpohjin hävitti koko "Sibillan krouvin" kaunein "käteenkatsojinensa" (*) joka joko asetettiin kruunun kehruhuoneesen, joko lähetettiin kruunun kyytillä kototienoilleen. — Niin voimakkaasti siihen aikaan tällaisia laitoksia kukistettiin! —

*) Krouvin emäntä näetsä harjotti myös muinaisen Sibillan ennustajan tavalla käteenkatsomista, josta koko krouvilaitoskin nimensä sai.

Mitään lisätietoa tästä "ilolaitoksesta" en ole löytänyt. Huhkon tienhaaralla tarkoitettaneen Huhkon kartanoon vienyttä tietä. Kartanokin oli kaksikerroksinen ja puusta, kuten kuvasta näkyy (Makele-90, Wikimedia, CC BY-SA 3.0. Ote).

(**) Sanomia Turusta 26.09.1862, 03.10.1862, 17.10.1862, 09.01.1863, 20.02.1863, 03.04.1863, 10.4.1863, ?,  9.2.1866

Julkkisasianajajan veli

Maria Lähteenmäen juhlakirjassa Rohkea kynä mielenkiintoiseksi artikkeliksi osoittautui Mia Korpiolan Agnes Lundell – Suomen ensimmäinen oikeustutkinnon suorittanut nainen uusien lähteiden valossa. En nimittäin tästä uranuurtajasta ollut aiemmin lukenut. (Kuva yllä Koti ja yhteiskunta 12/1911)

Korpiolan tekstiin minulla ei ole mitään lisättävää, mutta vaihteen vuoksi - kun nyt on mahdollisuus - kaivelen esiin tietoja kuuluisan naisen perheenjäsenestä. Verrytellen jo unohtuneita siirtolaistutkimuksen taitojani.

Agnesin veli Otto Severin (s. 23.10.1876 Turku) nimittäin rantautui Helsingistä New Yorkiin 19.2.1898 (FamilySearch). Ellis Islandin sivusto ei enää jakele ilmaiseksi maihinnousulistojen kuvia, joten en saa tietää kenen kanssa hän matkusti ja kenen luo oli matkalla.

Ensimmäinen löytämäni elonmerkki Otosta tämän jälkeen on vuoden 1901 lopulla päivätty käännös tai versio Maamme-laulusta, jonka hän on toimittanut tekijänoikeustoimistoon asuessaan Michiganin Battle Creekissä. (Catalog of Title Entries of Books Etc. Jan-March First Quarter 1902)

Otto kirjoitti myös ruotsiksi. Kaliforniassa ilmestyneessä ruotsinkielisessä sanomalehdessä Vestkusten julkaistiin monia runojaan, viimeistään toukokuusta 1902 alkaen. Joidenkin runojen nimet viittaavat Suomeen tai sisältö poliittiseen tilanteeseen.

Michiganin Battle Creekissä 2.6.1902 päivätty runo ilmestyi 19.6.1902 ja Chigacossa 15.8.1902 päivätty 4.9.1902 eli kesällä 1902 Otto on muuttanut paikasta toiseen. Chicagossa Otto toimitti tekijänoikeustoimistoon laulun Song of the angels (Catalog of Title Entries of Books Etc. April-June1903 Second Quarter 1903) ja sanoituksen Christian banner (Catalog of Title Entries of Books Etc. Oct-Dec 1903 Fourth Quarter 1903).

Vuoden 1905 lopulta ovat sanoitukset His loving voice ja Wonderful river (Catalog of Title Entries of Books Etc. Jan-Mar 1906 First Quarter 1906). Vuonna 1907 Otto Lundell vahvisti tekijänoikeutensa kappaleen Chicago tekstiin ja säveleen. Sen sovittaja sävelsi laulun The Mountain Flowers (Bärgs-blommorna), jonka Otto sanoitti ja kustansi.(Catalog of Copyright Entries, 1907 Musical Compositions Jan-June New Series Vol 2 Part 3)

Oton runoja julkaistiin myös Illinoisin osavaltiossa ilmestyneessä lehdessä Ungdomsvännen. Illustrerad tidskrift för hemmet ainakin vuonna 1904, vuonna 1909, vuonna 1918.

Lehdessä Vestkusten kerrotaan 27.7.1911 säveltäjä Otto Lundellin myyneen yrityksensä eteenpäin.

Mutta jo saman vuoden lopussa Otto rekisteröi laulujen Att binda kransar ja Lyft blicken upp sanoitukset. (Catalog of Copyright Entries, 1911 Musical Compositions Jan-Dec New Series Vol 6 Part 3). Vuonna 1914 julkaistiin Oton kustantamana sanoittamansa kappale The Flower Queen. Sen takakannessa mainostetaan Otolla myytävänä olevia ruotsalaisia kansanlauluja laululle ja pianolle sekä pelkkiä pianokappaleita. Jälkimmäiset ovat samoja kuin tässä Vestkustenissa 22.2.1917 julkaistussa mainoksessa.

Ensimmäisen maailmansodan kutsuntakortista on kuva FamilySearchilla saatavilla.

Tästä näemme, että Otto on päätoiminen musiikkikustantaja ja lähin omaisensa on veli William Lundell New Yorkin osavaltiossa. Verkon sukupuun perusteella kyseessä on 1.6.1883 syntynyt Oscar Wilhelm, joka on ennen kuolemaansa palannut Suomeen.

Otto jäi Yhdysvaltoihin ja elätti tai yritti elättää itsensä nuottien myynnillä vielä gramofonien ja elokuvienkin aikana. Lehdissä Columbia Union visitor 24.4.1924 (pdf ), North Pacific Union Gleaner 8.5.1924 (pdf ), 8.1.1925 (pdf) julkaistussa ilmoituksessa lähes kaikki kappaleet ovat yllä jo mainittuja.

Uutta tuotantoa oli Love's sweet flower (Catalog of Copyright Entries, 1924 Musical Compositions New Series Vol 19 Part 3) ja sanoitus Sing His praise (Sjung Hans pris) (Catalog of Copyright Entries 1933 Musical Compositions New Series Vol 28 Pt 3)

Otto Lundell kuoli Chicagossa 15.1.1938 (FamilySearch, FamilySearch).

Agricola lapsen näkökulmasta

Olin suunnitellut viettäväni kesäkuun kesäyliopiston kurssilla Reformaatio: uskoa, arkea ja valtapeliä, mutta aihe (ja/tai ajankohta) ei viehättänyt tarpeeksi montaa muuta, joten kurssi peruuntui. Täytyi keskittyä omaehtoiseen opiskeluun sopivaan materiaaliin eli tuoreeseen lastenkirjaan A sanoi Agricola.

Juusteen-jälkeläisenä minulla on orastava Agricola-allergia, mutta tästä kirjasta en saanut minkäänlaisia ärsytysoireita. Agricolan pojan näkökulmasta kerrottu Agricolan elämäntarina toimi eikä ollut ylenmääräistä suurmieshehkutusta. Agricolan ja poikansa vuoropuheeseen sopivat jopa yksityiskohdat, joille ei lähteitä ole olemassa.

Pekka Rahkosen kuvitus on myös mukavasti realismista irrallaan, mutta mukana on ajanmukaisia yksityiskohtia kuten äidin tiukka huivitus. Tekstissä (kirjoittajia Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen ja Maisa Tonteri) on käytetty mausteena Agricolan sanastoa, jolle on selitykset kullakin aukeamalla. Kirjan lopussa on lisäksi taustatiedoksi tai isommalle lukijalle sopivat artikkelit Mikael Agricolasta, Kristian Agricolasta, suomen kirjakielestä ja koululaisten kielestä.

Minä siis tykkäsin, mutta tykkäävätkö lapset? Jääkö tästä jollekin lapselle yhtä pysyvät mielikuvat kuin Ivalolle kuvakirjastaan? Tarjontaa on nykyään tietenkin paljon enemmän kuin 1800-luvun puolivälissä. Tänä keväänä ilmestyväksi ilmoitettua, lapsille suunnattua, Teemu Keskisarjan kirjoittamaa ja JP Ahosen kuvittamaa kirjaa Suomen ihmisten historia ei ole vielä näkynyt. Vaikka ei tulisi painosta, niin syksyllä pitäisi olla luettavana Mauri Kunnaan Koiramäen Suomen historia sekä Carlos da Cruzin ja Janne Haikarin Suomen keskiaika lapsille.