keskiviikko 27. elokuuta 2014

Haminassa

Lauantainen retki jatkui Haminaan, joka oli minulle uusi paikka (lukuunottamatta pimeässä illassa talvella 90-91 juoksemaani  Iso ympyrä -viestin osuutta). Selkeästi erottuvat bastionit ja vanhat rakennukset tekivät vaikutuksen ja olivat iloinen yllätys.

Lounastettuamme varuskuntakerholla

kuljimme korttelin matkan
ortodoksiselle kirkolle, jonka pyöreydestä otin myöhemmin kuvan takapuolelta.

Kirkon rakennushistoriasta saimme perusteellisen selvityksen, johon keskittymistä haittasi pahasti kirkon ikkunasta pilkottanut Kaupunginmuseo, joka ei kuulunut ohjelmaan. Kun saimme kirkkovierailun jälkeen puolen tunnin vapautuksen tiesin siis heti minne mennä.

Rakennus erottuu ylläolevassa korttelikuvassa punertavana. Se on kaupungin vanhimpia ja varsin historiallinen, sillä siellä neuvottelivat Katariina suuri ja Kustaa III vuonna 1783. Talon tuon aikainen ulkonäkö esitellään museossa pienoismallilla.

Paljon muuta mielenkiintoista museossa ei ollutkaan, mikä teki vartin tutustumisajasta sopivan ja 8 euron sisäänpääsymaksusta melko kalliin. Perusnäyttelyn sijaan esillä oli John Nurmisen säätiön kanssa tehty näyttely Hamina maailmankartalle. Antoisa ehkä karttojen ja merihistorian ystäville?


Kartoista puheenollen. Arkistolaitoksen tuoreehkoihin digitointeihin kuuluu Kaupunkikartat (kokoelma) - Kaupunkikartat (kokoelma) - Haminan kartat . Yllä näkyvä ote yhdestä kaupunkikartasta vastannee retkellä ilmaan jääneeseen kysymykseen siitä, miksi bastioni ei ollut täydellinen ympyrä. Laajempi kaupunkiin liittyvä setti on VeSA linnoitus- ja rakennuspiirustukset - VeSA Haminan linnoitus- ja rakennuspiirustusten arkisto - Haminan linnoitus- ja rakennuspiirustusten arkisto

Viimeisenä kohteenamme oli Haminan kaupungin museoiden toinen osa, Kauppiaantalomuseo. Kuopion Korttelimuseon tapaan se rakentuu useasta interiööristä ja antaa monipuolisen kuvan 1800- ja 1900-luvun vaihteen kaupunkielämästä.

Molemmissa museoissa oli ehdoton kuvauskielto ja piruuttani haastattelin paikalla ollutta museonjohtajaa teemasta. Käytäntö oli vanha ja mahdollisesti tulossa uusmietintään. En tehnyt muistiinpanoja, mutta muistikuvani mukaan taloudelliset ja tekijänoikeudelliset tekijät eivät tulleet mainituiksi. Ensisijaisesti kyse oli turvallisuudesta, mikä tarkoitti kai varkauksien innoittamisen välttämistä.

tiistai 26. elokuuta 2014

Langinkoski ja Höyteri

Eilen mainitsemani lauantaisen retken ensimmäinen kohde oli Langinkoski, jonka johdosta siis suositeltiin Kansallismuseon näyttelyä, jossa ei minusta ollut merkittävää mainintaa kyseisestä paikasta.

Menomatkalla kohteen oppaana toiminut Jukka Relas paljasti tuoretta tutkimustietoaan. Pian ilmestyvän Kultarannan historian sivutuotteena hän oli tullut siihen tulokseen, että Langinkankaassa oleva keisarillinen makuuhuonekalusto on kuulunut oikeasti Lappeenrannan residenssiin. (Jota laajennettiin vuoden 1885 versiosta, josta eilen esitin kuvan.) Yleisradion toukokuisessa verkkouutisessakin vilahtava setti näytti Langinkoskella tältä.

Paikan päällä kerrottavaa oli suhteellisen vähän, joten edellisen vierailun draamaopastus oli oikeastaan erittäin toimiva ratkaisu.

Koska en ottanut kovin kummoisia valokuvia ulkoa, käytetään kuvat Kansanvalistusseuran kalenterista 1889 (Kansalliskirjasto, Aarteet). Olisin voinut kuvittaa tätä postausta myös rakennuspiirrustuksilla, joiden Relas mainitsi löytyvän Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta: Rakennushallitus - Rakennushallituksen piirustukset II (kokoelma) - Linnat, kartanot, museot ja näyttelyhallit - 1-5, 6-10, 11-15, 16-23

Langinkoskella muistin jo retkeä varatessani käyneeni aiemmalla retkellä, mutta vasta kaivaessani kyseisen blogitekstin esille huomasin, että myös päivän toinen kohde, Höyteri, oli aiemmin nähty. Paikan päällä en saanut déjà vu -elämystä tarkastamillamme röykkiöillä ja kysymysmerkkisellä laivalatomuksella. Elämyksellisempää oli retkeläisen (Kristian?) pohdinta siitä, että pronssikautiset röykkiöhaudat kertovat skandinaavien metallintarpeen laajentamasta kaupasta.

maanantai 25. elokuuta 2014

Keisarin kesämatkoista

Toissapäiväisen bussiretken järjestäjä suositteli käymään etukäteen Kansallismuseon näyttelyssä Aleksanteri III ja Suomi - Keisarillista kesälomaa. Joten hyödynsin viime torstain Taiteiden yön ilmaisen sisäänpääsyn ja kävin tarkistamassa tarjonnan.

Positiivinen yllätys näyttelyssä olivat venäläiset maalaukset Suomen luonnosta ja ihmisistäkin. Olen ajatellutkin, että Venäjällä voisi olla lisäkuvia menneisyydestämme. Kulumattomia kuvia etsivät voivat siis suunnata hakunsa sinne.

Ikävä, mutta ei yllättävä, puoli näyttelyssä oli se, että se keskittyi vain ja ainoastaan keisaripariin. Ei jälkeäkään interaktioista suomalaisten kanssa. Eli vain ja ainoastaan lomailua.

Virallisista Aleksanteri III:n matkoista ensimmäinen tapahtui kesällä 1885. Sen merkittävä osa sijoittui Lappeenrantaan, josta Kansanvalistusseuran kalenteri 1886 (Kansalliskirjaston Aarteet), julkaisi alla olevat kuvat. Maakuntakirjasto on digitoinut A. Lindhin Muistelmia Keisarillisten Majesteettien käynnistä Lappeenrannassa w. 4.-7.8.1885.  Lisätietoa tapahtumista ja muista keisarillisista matkoista Kaakkois-Suomessa saa Etelä-Karjalan museon verkkonäyttelystä. Lisäksi Blogi Villimiehen jäljillä on julkaissut useita tekstejä, joissa vilahtaa Aleksanteri III Kaakkois-Suomessa.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Palkittuja opettajia vuonna 1908

"Tammelan Liesjärven kylässä asuu Antti Juhonpoika Örn, joka äskettäin täytti 68 vuotta. Nuoruudessaan tapaturmaisesti jouduttuaan kyttyräselkäiseksi ja ruumiilliseen työhön kykenemättömäksi antautui hän henkiseen työhön, metsäkulman lastenopettajaksi, jota tointa on pitänyt 35 vuotta. Hyvä on ollut hänen työnsä menestys; metsäkulman kiitetty lukutaito on hänen luomaansa. Siellä hän vieläkin toimii ilman vakinaisia palkkoja."
 Sukututkimustietokannan mukaan Antti Örn elivuosina 1839-1927.

"Torpparin leski Amanda Ojala (synt. 1840) Piikkiössä on 49 vuotta tehnyt työtä Herran taimitarhassa, johon hän jo nuoruutensa ensi keväimessä antautui. Joutuisaksi ja eläväksi kiittävät hänen opetustaan entiset oppilaat, joiden huolesta nyt häntä puutteensa päivinä runoilijan rahastosta muistetaan."

"Samanlainen elämäkerta on Magdalena Rawoniuksella Lapin pitäjästä, T.l. Hänellä on ikävuosia 67 ja opetusvuosia 45. Hänen kuulonsa ja näkönsä ovat heikot, mutta elämänsä loppun hän aikoo kallista tehtäväänsä hoitaa."
Magdaleena syntyi 28.5.1841 Lapin Kivikylässä pitäjänräätäli Samuel Grönlundin ja vaimonsa Juliana Johansdotterin tyttäreksi. Hän avioitui 4.9.1864 renki Johan Isak Ravoniuksen kanssa. (RK Lappi Tl 1839-1845, 1846-1852, 1853-1859)
Tekstilainaukset Helsingin Sanomat 14.1.1908
Tunnelmakuva: Seurasaaresta. Hans Põldoja, Flickr (CC BY 2.0)
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto

lauantai 23. elokuuta 2014

Keskiajalta 1600-luvun loppuun

Viikon EOD-digitoinneista herätti mielenkiintoni nimeke "Banér, Anna: Kärleks-händelser emellan herr Eric Gustafsson Stenbock och fru Malin Stensdotter... 1828." Kolmen pisteen taakse piiloutui vuosiluku 1573 ja kyseessä on tositarina. Anu Lahtisen mukaan sopivaa lukemista "kaikille joita kiehtovat karkurimorsiamet".

Ja sitten, kiitos ruotsalaisten, välillä vanhemmankin ajan historiaa opinnäytteistä. Jos kerran olimme samaa kulttuuripiiriä hallinnon lisäksi, niin kaikki relevantteja? (Joukossa pari suomalaistakin työtä.)
Päreenkäyttäjien kuva kirjasta 'Bidrag till vår odlings häfder, utgifna af A. Hazelius. del. 1-10'. Digitointi British Library, välitys Flickr Commons

perjantai 22. elokuuta 2014

Lähdekritiikin opetusta eli puhelinluettelon lukua

Reijo Valta käsitteli blogitekstissään tänään puhelinluetteloiden kritiikkiä.  Siitä tuli mieleen varastossa ollut pätkä, jota on turha enää pantata...

Sitä voisi luulla, että "Helsingin Telefoniluettelo November 1906" kertoisi ihmisen yhteystiedot kyseisenä vuonna. Mutta pitää muistaa, miten tieto on muodostettu. Inhimillisten prosessien erehtyväisyydestä kertauskurssi Tuulispäästä 2/1907:
Sillä: "Jumala ei ole kiirettä luonut". "Eikä hoppu ole hyväksi muussa, kuin kirpun tappajaisissa".

Nämä syvämieliset mietteet juolahtivat mieleeni tässä eräänä iltana vanhan vuoden lopulla, kun jotakin raskasta kauhealla kolinalla oli romahtanut asuntoni läkkipeltilaatikkoon, jonka läven kohdalle oven ulkopuolelle, metalliin on kaiverrettu sanat: "kirjeitä ja sanomia". Uteliaana menin katsomaan, että mikä kumma joululahja sinne nyt tuli, ja kopeloimalla sain esille kapean, paksukantisen kirjan, jonka etupuolella luin: "Helsingfors Telefonkatalog — Helsingin Telefoniluettelo November 1906". "Kas, pentele", arvelin, "minä olen jo jouluni viettänyt, vaikka keskusasema näyttää vasta Marraskuuta. Olenpas nyt tällä kertaa kiirettä pitänyt, mutta sama se; saanpa nyt ainakin toivottaa rauhallista joulua kaikille ystävilleni, jotka vuoden kuluessa ovat nimensä suomalaistuttaneet. Tähän saakka on ollut niin hiton vaikea löytää heidän numeroansa, kuu en enää heidän Ruotsin vallan aikaisia sukunimiänsä muista".

Ja ilomielin rupesin hakemaan ystävieni numeroita. Hain kaikki maat ja mantereet, mäet, vaarat ja salot, meret linnoineen ja joet rantoineen, vaan useimmat ystäväni olivatkin poissa. "Se on oikein, että boikottavat tuota myöhästynyttä luettelonlaatijaa", ajattelin, "ja jättävät koko puhelimensa hiiteen". Mutta samalla huomasin siellä täällä jonkun ystävän, joka komeili entisellä Ruotsin vallan aikaisella nimellään ja tittelillään.

Minulta pääsi hampaitteni lomitse mutina, joka ei ollut hienointa laatua . . .

Ystäväni ovat kyllä sen tiesin varmaan, ilmoittaneet nimenmuutoksensa telefoniyhtiölle, mutta ne saakurit siellä eivät ole viitsineet ottaa sitä huomioon. Tiedettiinhän jo kauan sitte uuden luettelon olevan tulossa, niin että ei ne meidän miehet ainakaan ole syypäitä tähän häpeään.
Kuva Tuulispää 23/1907

Lukkari Jokelinin jäljillä (3/3)

Matti ei ollut kertaakaan äitinsä tai isänsä kanssa samalla rippikirjan sivulla, mutta nojaten syntymäpäivään ja vanhan tutkimukseni (muuttokirjojen?) ketjun perusteella lähtökohta oli oikea.

Matti muutti 24.10.1842 Jyväskylästä Ylihärmään torpparin poikana sukunimenään Jokela ja 2.2.1844 Ylistarosta Ylihärmään renkinä edelleen Jokelana.

Matti meni Vöyrissä 5.5.1844 naimisiin Anna Matintytär Backan (s. 19.9.1820 Vöyri) kanssa. Muuttaessaan 8.2.1851 Ylihärmästä Kuortaneelle häntä kutsutaan lukkarin oppilaaksi ja sukunimensä on saanut muodon Jokelin. Hiskistä poimituista lasten kasteista (?) olen päätellyt olemisen Ullavalla 1856.
Uudelleen Hiskistä kerättynä, lapsia Annan kanssa:
- Maria 2.10.1847 Ylihärmä (mummoni mummo, meni Vetelissä 18.4.1870 naimisiin J. A. Hohenthalin kanssa)
- Anna s. 30.9.1850 Ylihärmä k. 2.10.1859 Kaustinen,
- Matts s. 4.9.1853 Kuortane,
- Mathilda s. 2.3.1856 Ullava k. 29.10.1859 Kaustinen,
- Amanda s. 22.10.1858 Ullava k. 6.4.1859 Ullava
- Anders s. 30.11.1859 Kaustinen k. 28.3.1883 Vaasa (haud Kaustinen),
- Johannes s. 19.5.1862 Kaustinen k. 15.12.1888 Kaustinen (kansakoulunopettaja),
- Anna s. 5.8.1865 Kaustinen (22-vuotiaana vihitty 22.7.1888 40-vuotiaan Aaprami Juhonp. Olkkolan kanssa)
Lasten kasteista ja (valitettavasti) hautauksista saakin varsin tarkasti ajoitettua Kaustisille saapumisen keväällä 1859, jonka muuttolista vahvistaa.

Sanomalehtien digitointi oli kymmenen vuotta sitten korkeintaan alkutekijöissään. Nyt haku tarjoaa osuman m.m. Kokkolasta 7.11.1903, joka kertoo Matin kuolemasta 3.11.1903 ja urasta. Leike ohessa.

Apulaisen haun vahvistavat sanomalehti-ilmoitukset (Kaiku 22.3.1890, 27.3.1890). Vaimo Anna Matintytär kuoli 8.9.1891. Matti meni vielä uudelleen naimisiin, muistiinpanojeni mukaan. 

Sokeutumista edeltäneestä ajasta löytyi Googlella muistitietoa Matti Mäkelän tekstistä: "lukkari Jokelin muistetaan siitä, että hän oli se mies, joka kulki juhannusaattona 1865 Virkkalan Vanhantalon kohdalta jäätä pitkin joen yli." 

Täysin uutta tietoa minulle oli perheen pojan (eli mummoni mummoni veljen) toimiminen kansakoulunopettajana. Juho valittiin kymmenestä hakijasta Kaustisten kansakoulun johtajaksi oltuaan tätä ennen v. t. kansakoulunopettaja Mäntyharjulla (Kokkolan lehti 19.10.1886). Hän oli kuollessaan vain 26-vuotias. Kuolinilmoitus Kaiku 3.1.1889.