torstai 26. toukokuuta 2016

Historiaakin kirjoittanut Lagervall

Kansalliskirjaston Klassikkokirjaston mukaan Jakob Fredrik Lagervall "on jäänyt historiaan nimenomaan draamakirjailijana, hän kirjoitti myös runoutta ja proosaa." Verkkohaulla tulee helpoimmin esiin Macbeth-mukaelmansa Ruunulinna (Kansalliskirjasto, Project Gutenberg), joka Matti Rissasen mukaan on "enemmän huvittava kuin arvokas".

Wikipedian esittelyssä tuodaan esiin myös Lagervallin historiankirjoitusta.

Hänen vuonna 1855 julkaistu kirjansa Jaakot - alkuperäinen kertoelma (Åbo Akademi pdf, Kansalliskirjasto, Vaara-kirjastot) käsittelee Wikipedian mukaan "Korpi-Jaakko" Steniusta ja poikaansa "Koski-Jaakko" Steniusta ollen "myös taloushistoriallinen käsitellen Joensuun alueen elinkeinoelämän kehittymistä 1700-luvulta alkaen".

Lagervallin sotakokemuksistaan kirjoittama muistelma En karelsk jägares sorgliga minnen (Suomi 1866) ei ole kovin omakohtaisen oloinen. Värikkäämmän kuvan miehestä ja elämästään saa Lauri Suomalaisen kirjoittamasta tutkielmasta (Suomi 1903).

Siinä Suomalainen mainitsee, että
Vanhoja ruotupataljoonia hävitettäessä syntyi kysymys, miten on meneteltävä pataljoonien rahastojen kanssa. Itsekukin pataljoona päätti erikseen tästä kysymyksestä. Kun se Lagervallin pataljoonassa tuli esille, oli yleisenä mielipiteenä, että rahat pitäisi jaettaman. Silloin Lagervall - jonka mielipiteelle muuten pantiin paljon painoa - toi ilmi vastaehdotuksen, osoittaen, miten väärin olisi asettua esiintuodulle kannalle. Hän puolestaan ehdotti rahoja lahjoitettaviksi Suomen Yliopistolle erityisen stipendin perustamista varten, johon etuoikeus olisi lahjoittajien jälkeläisillä. 1808-vuoden urhoissa voitti tuo jalo ehdotus yksimielisen kannatuksen ja rahasto lahjoitettiin niin yliopistolle. Esimerkkiä seurasi kohta Kuopion pataljoona.
Kauanko rahastot jakoivat stipendejä ja moniko mahtoi saada niitä sukulaisuuden perusteella? Yliopiston nimikkorahastojen sivu ei auta eteenpäin.

Kuva Vänrikki Ståhlin runon kuvitusta, Kansan lehti 17.6.1882

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Jälkikirjoitus ulkomaisista lehdistä Suomessa

Edellisessä aikakauslehtikirjoituksessa mainitut kirjallisuusvinkit on nyt käytetty ja niiden vierestä hyllystä löytyneet opukset selattu ja lähdeviitteissä esiintyneet tutkimukset haettu esiin. Tulos on yhtä laiha kuin kuvan apina. (Kirjasta Journeys through Bookland : a new and original plan for reading applied to the world's best literature for children)

Summeeraus, johon saa mielellään esittää korjauksia kommentein.

1600-luvun mediakulutuksesta ei ole edelleenkään mitään havaintoja Suomen puolelta. Luettiinko Ruotsin valtakunnan lehtiä? Ulkomaisia? Ketään ei ole kiinnostanut edes esittää kysymystä.

Maija Töyry oli väitöskirjansa Varhaiset naistenlehdet ja naisten elämän ristiriidat. Neuvotteluja lukijasopimuksesta (2005) taustoituksessa todennut, että
"Voi pitää varmana (Tommila 1992b, 13), että Turussa tunnettiin 1700-luvun lopulla hyvin ainakin ruotsalaisen lehdistön kehitys. Tukholmassa asuneet tai Ruotsissa opiskelleet suomalaiset tunsivat jokseenkin varmasti ruotsalaisia myös naisille suunnattuja lehtiä, ja todennäköisesti niitä on kulkeutunut tai tilattu Turkuun, minne postivuorot Tukholmasta kulkivat nopeasti ja säännöllisesti." "On aivan mahdollista kuvitella, että turkulaisrouvat ja neidot todellakin käyttivät vapaa-aikaansa lehtien lukemiseen ja vaihtoivat niistä mielipiteitä ystävättäriensä kanssa."(s. 104-105, 111)
Postihan kulki muuallekin Suomessa säännöllisesti ja Pohjanmaan purjehdus Tukholmaan oli käynnissä, mutta Töyry korostaa Turkua, sillä siellä ilmestyi Suomen ensimmäinen naistenlehti Om konsten att rätt behaga (1782). (Jota en löydä Kansalliskirjaston digitoimista aikakauslehdistä.) Mahdollisen kuvittelun tueksi yksikin kirjemaininta tai joku muu asiakirjalähde olisi kiva lisä.

Akuuteimman kiinnostuksen kohteeni eli 1800-luvun puolivälin suhteen anti ei ole kummoisempi. Edelleen ainoa tuntemani maan kattava ulkomaalaisten lehtien levikkikatsaus on Helsingfors Tidningarissa 28.12.1853 julkaistu.
Toivomaani arkistoihin kätkeytyvää tilastomateriaalia tuskin on olemassa, sillä Päiviö Tommilan, Tuire Raition ja Eeva-Liisa Aallon tutkimus Suomen sanomalehdistön levikki 1861-1900 (1977, Suomen sanomalehdistön historia -projektin julkaisuja n:o 7) perustuu sanomalehdistä haettuihin mainintoihin maaseutukirjeissä yms.!

Otsikkonsa mukaan kyse on suomalaisista sanomalehdistä, mutta avoimeen kysymykseen ulkomaalaisten lehtien postin ohittavasta tilauksesta kirjakaupan kautta esittelyteksti antaa vertailukelpoista tietoa.
"Ilmestymispaikkakunnan lähellä asuvat asiamiehet saattoivat muuta tietä saada paikkakunnallensa tilatut lehdet ja jakaa ne sitten tilaajille. Postipakettina taas kannatti lähettää lehteä silloin kun niiden yhteenlaskettu sanomalehtien postitusmaksu tuli postipaketin maksua kalliimmaksi." (s. 4) 
Jukka-Pekka Pietiäinen kertoo Suomen postin historian osassa 1 (1988, s. 393), että "Vuodesta 1862 alkaen voitiin Suomen ja Ruotsin välillä kuljettaa tavallisen postin mukana myös paketteja. Tästä lähtien myös höyrylaivat kuljettivat niitä postilaitoksen toimeksiannosta."

Eli "on aivan mahdollista kuvitella, että" viimeistään vuonna 1862 Suomen kaupungeissa kirjakauppojen kautta saattoi tilata ulkomaisia lehtiä, jotka toimitettiin kauppaan paketteina ja käytiin kaupasta noutamassa niin, että tilauksista on jäänyt jälki vain kyseisen kaupan kirjanpitoon. Ja että kaipaamani muotilehtien yleisyys on tavoittamattomissa olevaa tietoa.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Katsaus suomalaisiin ja ruotsalaisiin digitoituihin kirjoihin

Arx Tawastehus Occasum versus. KoB Dahlb. III:126 Ex. I

Tässä blogissa tuskin olisi puoliakaan sisällöstä ellen olisi haeskellut tekstejä isoista digitoitujen kirjojen tietokannoista, kuten Google Books, Hathi Trust ja Internet Archive (jotka sisältävät osin samoja digitointeja). Näissä kansainvälisissä (lue: amerikkalaisissa) kokoelmissa on vapasti saatavilla joitakin suomalaisia ja ruotsalaisia historiantutkimusta tukevia teoksia.

Tämä ei näy, niille, jotka hakevat kyseisiä kirjoja kansallisista kirjastotietokannoista, joihin luonnollisesti on luetteloitu vain kyseisen kirjaston omien kokoelmien digitoidut kappaleet. Tai tarkemmin sanottuna näin on tehty Suomessa. Helmikuisessa tekstissäni ihmettelin luetteloinnin epäjohdonmukaisuuksia, mutta tuli todettua myös se, että Doria-portaalin Kansalliskirjasto-digitoinnit olivat (jossain määrin? kauttaaltaan?) Fennica-tietokannassa esillä. Mutta tässähän ei ole kaikki vaan varhaista suomalaista kirjallisuutta ovat digitoineet myös Åbo Akademin kirjasto ja monet yleiset kirjastot. "Kattava" haku jää Googlen varaan, eikä sekään taida tarttua kaikkeen.

Ruotsin Kungliga Biblioteketin Libris on silmissäni ollut usein Fennican ruotsalainen vastine, mutta merkittävä ero itse asiassa on se, että se on luettelo useamman yliopistollisen (ja jonkun muunkin?) kirjaston kokoelmiin. Näin ollen on luonnollista, että Libriksen kautta löytyy näissä digitoituja kirjoja ja halutessaan haun voi rajata vain digitaaliseen aineistoon. Hakutuloksiin tulevat myös mukaan (kaikki?) Litteraturbankenissa esillä olevat teokset. Jollain logiikalla Librikseen on linkitetty joitakin Kansalliskirjaston digitointeja.

Harmittavaa Ruotsin ratkaisussa on se, että ei ole (tai en ainakaan ole löytänyt) taustarakennetta, jossa pääsisi tekemään digitoinneista kokotekstihakuja, joita tarjoaa vain Litteraturbanken. Lisäksi on muistettava, että Ruotsissakin ovat varmaan paikalliset kirjastot digitoineet aarteitaan ja sijoittaneet ne vaihtelevalla tekniikalla enemmän tai vähemmän pysyviin paikkoihin. On myös muita toimijoita, joista merkittävimpänä Project Runeberg, joka kannattaa muistaa kun kaipaa varhaisia suomalaisia tietosanakirjoja tai Jully Ramsayn rälssisukuja.

Tämän katsauksen teki ajankohtaiseksi se, että Kungliga Biblioteket avasi tänään kokonaisen tietokannan Erik Dahlbergin kuvateoksesta Suecia antiqua et hodierna. Kirjan sivut ovat olleet digitaalisina saatavilla KB:n sivuilla jo vuosia, mutta nyt on digitoitu painokuvien oheen Dahlbergin originaaleja. Kyseessähän on varhaisin iso kuvakokoelma Ruotsista ja mukana on pari kuvaa Suomestakin. Avausta taustoitettiin radio-ohjelmassa Vetenskapsradio historia jo maaliskuun lopulla.

Fiksattujen linkkien muoto ei vakuuta, mutta muuten näyttää asialliselta. Kuvista tarjolla nopeasti matalaresuluutioinen versio, joita käytin yllä ja alla, sekä laadukkampi, joka toivottavasti sopii kirjan kuvituksiin. Petter Sundhan kävin  Hämeenlinnan markkinoilla, kai...
Tawastehuus emot Nordwest. KoB N354a

Tulliasemat ja (yksi) Turun palo

Georg Ståhlberg kirjassaan An history of the late revolution in Sweden, Which happened on the 19th of August, 1772. Containing, in three parts, the abuses, and the banishment of liberty, in that kingdom. Written by a gentleman who was a Swede esittää nimenomaan Suomen kaupunkien kärsineen vapaudenajan (loppupuolen) kauppapolitiikan asiantuntemattomasta johdosta.

Tästä esimerkkinä hän esittää vuoden 1764 määräyksen, jolla Suomen tulliasemat vähennettiin kahteen niin, että kaikkien Suomenlahden kaupunkien pitäisi käydä tullaamassa tavaransa Turussa ja Pohjanmaan Kaskisissa. Tämän piti helpottaa tulliasemien valvontaa ja vähentää salakuljetusta. Järjettömyyden maksimoimiseksi Turkuun rakennettiin uusi tullihuone, joka Ståhlbergin mukaan sijaitsi aiemmin käyttämättömien väylien päässä.


Kuvaus ei ole varmaankaan koko totuus, mutta typerät hallituksen päätökset lähtökohtaisesti uskottavia. Ainakin uskottavampia, kuin Ståhlbergin tulkinta seuraavan vuoden Turun palon poliittisesta taustasta.


maanantai 23. toukokuuta 2016

Toukokuun keskivaiheilla

11.5.
12.5.
  • Luonnos @museoidenyo-ohjelmaksi tehty. Kaikkeen ei totisesti ehdi!
  • Siljan promenaadihytin ilo on, että näkee onko maihinnousu jo käynnissä. Ei turhaa seisomista. [Olin palaamassa Helsinkiin. Päivästä Tukholmassa blogijuttu.]
14.5.
  • Eilen oli väitöskaronkassa ilo tavata blogini lukijoita, jotka kehuivat tekstejä linkkien sijaan. Todella fiksuja ihmisiä [lopussa hymiö]
  • Krapula ja edessä 12 tunnin museomaratooni. Älykkyydessäni on kyseenalaistettavaa. #Tampere
  • "Nämä kivenpalaset ketään kiinnosta" sanoi kävijä ohittaessaan 5 vitriiniä upeaa kivikauden taidetta. @vapriikki
  • Impressionistisen työn edessä @taidemuseo "Tuollaisen minäkin osaisin tehdä". Olen valmis lyömään vetoa, että ei osaisi.
  • Museomaratoonissa pidetty kahden tunnin kahvitauko seurana @LKarppi . Nyt kohteeksi @werstas 
  • Vrt. Sipilän hallitus ja Bernerin käsitykset työelämästä sata vuotta sitten @werstas
  • Jonotettu sateessa nuorelta näyttävän porukan mukana lippu kauhujen kierrokselle
  • Eka museoalan tuttu moikattu. Tampere on aika pieni paikka [Se, että museoiden yössä tapaa museon työntekijä (vaikkakin vapaalla) ei ole kovin epätavallista, tarkemmin ajateltuna.]
  • Kauhuista @werstas selvitty ja nyt @vapriikki [Jossa tapasin toisen museotutun.]
  • Jääkärioppaamme kutsui eläviä kuvia videoksi. Mikä se sellainen vuonna 1915 on?
  • Juna kohti Helsinkiä lähtee. Kiitos #Tampere ja #museot, oli pitkä ja antoisa päivä. [Josta kirjoitin myös blogitekstin]
15.5.
  • Tuore Tabellarius @postimuseo sis. artikkelin postiryöstöistä. Tavarantasaaja Österholmiani ei mainita [arvostelukappale, josta en tätä enempää kirjoita. Twiitin päätöksenä hymiö]
16.5.
17.5.
  • Pakattu kassi kirjoja ja kohteena @Antikvariaatti . [Heikosti menivät kaupaksi.]
  • Sananparren selitys jälleen tarjoaa tirkistysreiän menneisyyteen. #Kokemäki
18.5.
19.5.
20.5.
  • Huomisen arkeologiaretken opas väitti ohjelmaa modatun kuppikivi-inhoni tähden. En minäkään kaikkea usko. [Yksi oli pudotettu pois, kaksi jäi jäljelle. Blogiraportti.]
  • Aurinkoinen perjantai-ilta, mutta porukkaa saapuu Tieteiden talolle kuulemaan argumenteista esihistoriallisten lainasanojen tutkimuksessa.
  • .@KalleKallio muistuttaa tuoreessa Museo-lehdessä menneisyyden maiseman puuttomuudesta
21.5.
  • Menossa kohti Janakkalaa. Tai jotain. Bussiretkillä yleensä paikantaju hukassa. @MullanAlta opastanee mitä kivikasaa metsässä katsotaan.
  • Olisi jäänyt tämäkin ymmärtämättä ilman selitystä #Kokemäki

  • (Kulttuuri)kuntotestaus: Helteessä kävellen Villa Gyllenbergille. Jääkö Seurasaareen? [Sandaaleihin tottumattomia jalkapohjiani säästäen jäi Seurasaareen, jossa katselin jonkin aikaa lasten päivän ohjelmaa.]
23.5.
  • 196 ehti edelleni Enni Mustosen Ruokarouvan varausjonoon @HelMet_kirjasto

Helsinkiläisessä huonekalukaupassa 1897-1900


Vielä yksi esimerkki osoitekalenterien monipuolisesta annista. Finska Industri-Magasinet, jonka tuotevalikoimaa osoitekalenterista 1897 yllä, esitti Helsingin osoitekalenterissa 1898 (Alex Federleyn?) piirroskuvat myymälänsä alakerrasta

yläkerrasta
ja myyntiartikkeleista

Kaksisivuisessa mainoksessa oli tekstiäkin, mutta siinä ei mainita myymälän osoitetta! Kyseessä ei ollut erehdys, sillä sama toistui  vuonna 1900, kun esillä oli ulkokuva Aleksanterinkatu 19:sta.
Tuolloinkin kaksisivuiseen mainokseen sisältyi myös tuotekuvia

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Retkellä Hämeen keskiajassa

Kaunis sää suosi eilen kesän ensimmäistä ja tietääkseni osaltani viimeistä "varsinaista" arkeologiaretkeä, joka Suomen keskiajan arkeologian seuran järjestämänä ja Ilari Aallon opastuksella liikkui Hattulan ja Janakkalan maisemissa. Heti alkuunsa klassikko eli kokoontuminen ihmisten ilmoilla kuppikivelle, jonka useimmat muut ohittavat.
Kuppikivi ei muuttunut kiinnostavaksi edes Aallon sujuvalla selostuksella, mutta taustalla näkyvä Mierolan silta kylläkin. Se on teräsbetonisilta vuodelta 1919 rakentajanaan Oy Constructor Ab, mutta linjat ovat aivan toiset kuin Kokemäen teräsbetonisessa sillassa, jonka sama firma rakensi vuotta aiemmin.

Sitten Hattulan kirkolle, jossa hetken mietinnän jälkeen muistin joskus olleeni. "Se lapiomaalauspaikka?" Näköjään lapio olikin ainoa nosto retkiraportissa vuodelta 2010. Jos nyt mainitsen enemmän, niin ehkä muistan enemmän?
Kuten porttirakennuksen, jossa näkyi alttarin paikka. Vielä protestanttisellakin ajalla oli toimituksia, joita ei tehty kirkossa.
Kirkon ulkoseinään sijoitetut kasvot. Näistä tuli hämärä muisto mieleen ja kiitos retkiraportin vuodelta 2011 voin vahvistaa, että Huittisten kirkon päädyssä on myös jonkinlaisia kasvokuvia.
Kirkon 1500-luvun alkuun ajoitettujen maalausten hätkähdyttävä kokonaisuus oli päässyt minulta unohtumaan eli sain nauttia siitä kuin uudesta näystä. Lukuunottamatta sitä lapiomiestä. Ilari Aalto esitteli muun muassa katon neljä maalausta, joissa sittemmin arkeologian suojeluspyhimykseksi valittu Pyhä Helena Konstantinopolilainen kaivauttaa Golgatalta esiin kolme ristiä ja testaamalla niitä sairaaseen löytää sen Jeesuksen pyhän ristin, jonka palanen on todennäköisesti ollut Hattulan Pyhän ristin kirkon reliikkinä. Lisää tietoa Helenasta Ilari Aallon blogitekstissä.

Etten unohtaisi omia "juuriani", toinen maalauskuva sakariston Jeesuksen sukupuusta.
Tarkastellessamme Hattulan Madonnaa, joka oli säilyttänyt maalipintansa hyvin, Aalto muistutti kokonaisuudesta, jonka patsaat (koristeltuine säilytyskaappeineen), seinämaalaukset tuorein värein ja kirkkotekstiilit ovat muodostaneet. Verkossahan monet jakavat värittämiään mv-valokuvia, mutta onko kukaan värittänyt uudestaan kokonaisen kirkon seinämaalauksia? 3D-mallina?

Sitten söimme lounaan, jonka voimilla kiipesimme Hakoisten linnavuorelle, jossa olen aiemmin ollut myös vuonna 2010. Kavutessa tuli mieleen, että tällähän vuosi (?) pari (?) sitten (Ylen uutisen perusteella ainakin 2014) metallinetsijät olivat käyneet tekemässä luvattomia kuoppia. Päästyämme ylös arkeologit huomasivat oitis, että samaa laittomuutta oli harjoitettu aivan äskettäin ja monessa paikassa. Kaivellun mullan joukosta erotin minäkin pieniä keramiikan palasia.
Masentavaa, mutta seuraava kohde eli Hangastenmäki on esimerkki siitä, miten metallinpaljastajien harrastus voi auttaa arkeologiaa. Paikkaa esitellyt Jasse Tiilikkala kertoi miten harrastajat olivat näyttäneet hänelle mäen ympäristöstä löytämänsä keskiaikaiset esineet, mikä johti koekaivauksiin ja määrittelyyn linnavuoreksi. Osan rakenteista erotin minäkin, mutta otin kuvan arkeologiaretkien klassisesta aiheesta "seisotaan metsässä ja huidotaan hyttysiä". Lisää tietoa Hangastenmäestä on Yleisradion verkkouutisissa. "Joku" voisi päivittää Wikipedia-sivua.
Laskeuduttuamme mäeltä tielle meille osoitettiin puolihuolimattomasti (jo Hakoisten linnavuoreltakin nähdyt) polttokalmisto ja rautakautinen asuinpaikka. Ohitimme ne ja kävelimme luontopolulle, jonka varrella oli kivijalka kievarista,
kuppikivi
ensimmäisen maailmansodan juoksuhautoja rekonstruoituina ja luonnontilassa (olin luullut, että näitä tehtiin vain Helsingin ympäristöön)
sekä uhrilähde.
Lopetimme Janakkalan Pyhän Laurin kirkolle, josta ottamani kuva ei ole julkaisukelpoinen. Oikein kiva päivä.