tiistai 26. toukokuuta 2015

Oulusta sitä ja tätä

Gradulistojen viimeisimmässä selailussa löytyi ilokseni Hanna Lehtosen Runoileva vahtimestari Johan Léman: Kirjallisen toiminnan mahdollisuudet ja rajat 1800-luvun Oulussa. "Alempien säätyjen" henkilöhistoria lämmittää aina mieltä ja Lehtosen tutkimuksesta olin kuullut Anna Kuisminin salongissa.

Ouluun päästyämme...

Pohjois-Pohjanmaan museon sivuilla
Artikkeli
Opinnäytteitä
Viimeiseksi näkymä rautatiesillasta Oulunjoen poikki (Uusi Kuvalehti 20/1896).

maanantai 25. toukokuuta 2015

Vain Suomessa on pussilakanoita?

Ylellä puhutaan näköjään jotain höpö-höpöä. Ensinnäkin - jos uskoo kirjastonhoitajia - "Pussilakanat keksitty Saksassa jo 1800-luvulla." Lähteenä Ylen oma sivusto
Tuossa lukee, että pussilakanat levisivät Pohjoismaihin 60-luvulla. Todellakin, myös Ruotsissa on pussilakanoita (påslakan)! Heikäläistenkin kirjastolaiset ovat vastanneet niitä koskevaan kysymykseen, mutta eivät ole osanneet sanoa mistä pussilakanat olivat Ruotsiin ilmaantuneet.

Ameriikaksi pussilakana on 'duvet cover' ja heikäläisten verkkokaupat näköjään niitä myyvät, joten joku on ehkä ostanut ja käyttänytkin Atlantin takana. Sänkyvaatteiden historiaa esittelevä verkkosivu toteaa pussilakanoiden olleen Englannissa uutuuksia 70-luvulla. Matkustajina britit olivat törmänneet niihin Euroopassa jo 1800-luvulla ja inhonneet irtonaista peittoa suuresti. Ilmeisesti kotimaassa oli ujuttauduttu tiukasti sijatun päällislakanan alle.

Terveisiä mereltä

Lauantaiksi oli Inkoon edustalle luvattu aika paljon tuulta ja niimpä retkipäivän aloittanut pätkä Rönnskäriin ei ollut kovin miellyttävä. Mutta paatti pääsi laituriin, jossa meitä olivat vastaanottamassa Puolustusvoimien harjoittelijat aseet kädessä. Onneksi oli luvat kunnossa.
Majakoista on tottumattoman vaikea arvioida valmistumisvuotta. Ronnskärissä tehtävää helpotti kivisen osuuden selkeä päiväys vuodelta 1800.
1800-luvulla saarella oli myös luotsiasema ja siellä asui oppaamme mukaan ei-niin-pieni yhteisö. Siitä on maastossa merkkinä enää joitakin kivijalkoja.
Sitten kiersimme Storgaddenin ja Segerskärin pookit. Niistä ottamani kuvat ovat niin surkeita, että kiinnostuneiden kannattaa kurkata matkablogiin Kaukokaipuu, jossa Nella kertoo melkein samasta retkestä viime vuonna. Niihin verraten tosin Storgaddenin reikä oli suurentunut ja todennäköisesti pooki on pian mennyttä meriperintöä.

Nella oli erottanut osan Jussaröstä erilliseksi tekstiksi, mutta minä jatkan tässä.

Jussarö ilahdutti heti alkuunsa majakalla, johon kiipeäminen ei vaatinut suurempaa kuntoa,
mutta tarjosi (ikkunan läpi) upat näkymät. Lintubongaukset eivät ole alaani, mutta kuulemma näin toisesta ikkunasta lokin ahdistelemassa merikotkaa.
Täysi yllätys minulle oli Jussarön kaivosmenneisyys 1900-luvun puolivälissä. Siitä oli jäänyt sekä rakennuksia että kaivosjätteellä täytetty merenlahti.

Kaivos ulottui pitkälle meren alle.
Kaivoksen lisäksi jäljellä on asuin- ja toimistorakennuksia. Niiden ulkomuoto on kärsinut Puolustusvoimien taajamataisteluharjoituksissa. Rakennuksissa seikkailua ei voi suositella, sillä niissä on asbestia ja todennäköisesti muutakin vaarallista.


Kiersimme pari tässä mainitsematontakin majakkaa, mutta sattuuneesta syystä minulla ei ole niistä kuvia, muistiinpanoja eikä muistikuvia. Ilman meripahoinvointia joihinkin Suomen majakoihin voi tutustua näillä Ylen Vetamix-videoilla

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Itäisen naapurimme maisemia pari sataa vuotta sitten

Siperia-kirjani meni painoon tietenkin runsaasti kuvitettuna, että sain kirjaan enemmän siv... informaatiota. Haravoin ilmaisia ja laillisia kuvia pitkin ja poikin. Iso osa oli valitettavasti liian myöhäisiä kuvaamaan 1710-lukua. Muutenkin näissä ulkomailla tehdyissä kuvissa on lähdekritiikki tarpeen, kuten olen aiemminkin todennut.

Tästä huolimatta, tehdyn työn hyödyntämiseksi, esille vuonna 1815 painetun kirjan Le Costume ancien et moderne ; ou, Histoire du gouvernement, de la milice, de la religion, des arts, sciences et usages de tous les peuples anciens et modernes, d'après les monumens de l'antiquité et accompagné de dessins analogues au sujet kuvitusta
Novgorod
Moskova
Talonpoikia
Talviliikenne
Venäläinen tanssi
Sisäkuva
Sauna
Viimeinen on identtinen pari vuotta aiemmin (1812-1813) julkaistun kirjan Illustrations de Les peuples de la Russie saunakuvan kanssa. Kuten kirjan nimestä voi arvata, siinä on lisää kuvia Venäjältä. Aiheet ovat samoja kuin yllä ja kuvillakin on selviä yhteyksiä.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Sikurin paluu ja näkemys Viipurista 1810-luvun alussa

Kirjoitettuani sikurista
... Et-lehti teki jutun Suomessa on museo melkein kaikesta – katso lista A:sta Ö:hön. Listassa on Sikurimuseo, jollaista en todellakaan tiennyt Suomessa olevan.

... Kesäkuussa väittelevän Ulla Ijäksen väitöskirja Talo, kartano, puutarha. Kauppahuoneen omistaja Marie Hackman ja hänen kulutusvalintansa varhaismodernissa Viipurissa ilmestyi verkossa. Hackmanhan tuotemerkkeineen esiintyi sikuritekstissäni ja Ijäksen tutkimuksessa vilahtelee sikuri aika usein.
Maria Hackman vaikutti Viipurissa, josta hänen aikanaan Suomen läpi matkannut John Thomas James kirjoitti kirjassaan Journal of a tour in Germany, Sweden, Russia, Poland in 1813-14 (Vol 1) näin 
On waking at an early hour after a sound sleep in my sledge, I gazed with wonder at the spectacle that presented itself in the streets of Wyborg: the glare of white houses, their green roofs and oriental cupolas, the noble mansions of the wealthy, and the religious fane, all so spacious and splendid in comparison of what we had lately been accustomed to see; and yet above all, the new costume of the by-standers dressed in long blue caftans, their bare necks, their flowing beards, their sash, cap and boots of red, were altogether objects so singular, that the spectacle impressed itself on my mind rather as a dream of the morning than as a scene of real life. - The men seemed quite another race of beings; no longer the modest homely Fin, but persons of strong masculine habit, carrying a stubborn and listless mien, that, combined with their majestic stature, seemed by no means devoid of dignity: while the coloured ornaments with which they were set off lent them an air of grotesque magnificence, not ill according with the shewy buildings that surrounded us; every object, in short, which met our eyes, partook of the same character, and bore a hint of Asiatic origin. [...]
On quitting the environs of this town, all the gaudy splendour we had so much admired instantly vanished, and we found ourselves again transported to the forests, and the rocks, and boundless regions of snow. The villages we saw were of the meanest appearance and character, for whatsoever in Russia is not made for display and show is poor indeed; and by or recollection of the different state of things we had left behind, Sweden was now as much raised as she had before been sunk on comparison. Instead of the neat-built red-ochred cottages, the road-side was disfigured by large dismal huts with walls made of the round trunks of trees barely stripped of their bark, and resembling, externally a casual pile of timber, rather than a human dwelling. The interstices of this frame-work were caulked with moss and clay, and though a few glazed windows were seen, their place was generally supplied by square open crannies.
Kuva reestä leikattu talvimarkkinoilta (1803).

perjantai 22. toukokuuta 2015

Kesken jäänyt matkaopas

Sain eilen kirjastosta Ilari Aallon kirjoittaman ja Elina Helkalan kuvittaman uutuuden Matkaopas keskiajan Suomeen. Olen jo vuosia lukenut Aallon blogia Mullan alta, joten oli odottanut kirjaa koko alkuvuoden ja mainostanut sitä eteenpäin jo vuosi sitten, kun olin kuullut hankkeesta.

Lukuintoni sai valitettavasti pahan kolahduksen jo ensimmäisellä varsinaisella aukeamalla. Sen  vasemmassa yläkulmassa
Jotkut teistä ehkä muistavat hepulini, kun Turun linnan aikajanassa väitettiin, että "Kokemäenkartano korvasi Forsbyn linnaluodolla sijainneen linnan vuonna 1387", kun oikea vuosiluku on 1367. Nyt tässä kauniissa kovakantisessa kirjassa väitetään, että 33 vuotta purkamiskäskyn jälkeen linna on hallintopaikka?

Innostukseni oli laimentunut, mutta aloitin varsinaisen leipätekstin lukemisen. Kuten monessa muussakin tietokirjassa, kaipasin kipeästi lähdeviitteitä ja tiukempaa tekstiä, jotka eivät kuulu genreen. En ilmeisesti enää kuulu suureen yleisöön, kun alan miettiä oliko saame yksi ainoa kieli vielä keskiajalla, olivatko kaikki käsityöläiset porvareita, olivatko kaikki sukunimelliset savolaiset Novgorodin puolella ja oliko Pähkinäsaaren raja ajan ihmisille merkityksellinen. Ja paria muuta asiaa.

Sivulla 58 puhuttiin kiirastulesta ja jostain syystä se vei minut kiusaukseen tarkistaa oliko Kokemäki kirjan hakemistossa. Sitten käännös sivulle 212, jossa kerrotaan että
Satakuntaa hallitaan Kokemäenjoen varressa sijaitsevasta Aborchin linnasta. Aborch on rakennettu saarelle Turun piispalle kuuluvan Kokemäenkartanon edustalle.
Siis kolmatta (toinen sivuilla 20-21) kertaa väitetään, että Kokemäellä oli linna vuonna 1400. Lähteeksi on merkitty Tapio Salmisen Joki ja sen väki. Ei sivunumeroita, joten en jaksa kaivaa sitä kirjavuoren pohjalta esille. Olin konsultoinut Salmista Turun linnan tekstin yhteydessä ja hänestä siinä oli väärin vain vuosiluku. Eli Kokemäenkartano on asiantuntijan mukaan ollut vuonna 1400 Kokemäenkartanon läänin hallintopaikka - siinä määrin kuin lääniä ei hallinnoitu Turusta käsin.

Ja koska se oli kruunun hallintopaikka, se ei todellakaan ollut Turun piispan hallinnassa. Toisin kuin Linnasaaren kohdalla Kokemäenjoen pohjoisrannalla oleva Forsby. (Juu, juuri se, josta on  käännetty sukunimeni.)

Abroch on jäänyt tarttumatta muistiini, joten pitää luntata Wikipediasta. Josta opin, että Satakunnassa tosiaan oli tuon niminen linna 1400. Mutta kukaan ei tiedä varmuudella missä se sijaitsi. Matkaoppaan tapaiseen tietokirjaan ei sovi epävarmuus, mutta minulle on näköjään mahdottomuus lukea tekstiä, joka peittää tiedon aukot.

Olen varma, että suurin osa lukijoista ei välitä hiukkaakaan Satakunnan hallinnosta vaan lukee tyytyväisenä sujuvaa tekstiä ja ihailee kauniita kuvia. Ei onnistu minulta. (Eikä tämä ole ensimmäinen kesken jäänyt tuore tietokirja tänä vuonna. Ainakin kolmas.)

torstai 21. toukokuuta 2015

Ilmestynyt: Viipurista Venäjän vangiksi 1710-22

Alastomuushan myy?

Siperia-kirjaani en ole vielä painettuna nähnyt, mutta eiköhän se aikanaan postiluukkuuni tule, kun on jo esillä BoD:n verkkokaupassa.

Kirjan esittely takakannessa
Venäjä valloitti Viipurin kesäkuussa 1710. Kaupungin puolustajat vietiin vankeina Venäjälle. Suuri osa jäi rakentamaan Pietaria, mutta upseerit vietiin pidemmälle itään. Osa päätyi Siperiaan asti.

Tässä kirjassa seurataan heistä yhden, Gabriel Saréenin (1687-1741), vankeudesta tunnettuja vaiheita. Samalla kerrotaan muidenkin Viipurissa vangittujen reitistä sekä kokemista asioista

Kirja sisältää luettelon Viipurissa vangituista upseereista ja virkamiehistä sekä näiden mukana vankeuteen kulkeneista naisista ja lapsista.
Kiitokset ansaitsevat
Kansalliskirjasto, jossa ainoana paikkana Helsingissä oli olennaisimmat tarvitsemani teokset 
Google ja monet muut kirjoja digitoineet
Wikipedia, jonka avulla hain koordinaatteja ja vahvistusta moneen asiaan (mutta en merkinnyt lähteeksi)
Anbytarforumille kirjoittanut Magnus Lindskog, jonka avulla löysin arvokkaan asiakirjalähteen, jonka tarjosi eteeni ilman Ruotsin matkaa ArkivDigital
Pekka Henttonen, joka käänsi venäjän kieltä
Matti Kolehmainen, joka antoi asiantuntijalausunnon ortodoksisen kirkon titteleistä
Niko Lipsanen, joka selvitti Venäjän korkeimman vuoren katoamista
Anu Lahtinen, joka kuunteli projektiselostukseni ja kysyi oikean kysymyksen
Markku Haapanen, joka käänsi yhden sanan (kun en älynnyt kokeilla konekääntäjää siinä kohtaa)
Ja varmaan joku muu, joka on vuosien (!) varrella unohtunut
Kirjaa voi tilata paperisena verkkokirjakaupoista. Sen pitäisi olla saatavilla myös e-kirjana, mutta en ole edellistäkään missään nähnyt, joten en osaa tästä sanoa sen enempää.

Kiinnostunut repostel... arvostelemaan tuotostani? (Tai jotain aiemmista?) BoD lupaa nykyään lähettää
kiinnostuneille toimittajille ja kirjabloggaajille ilmaisen arvostelukappaleen.  Tiedotusvälineiden edustajat voivat tilata kappaleensa sähköpostitse osoitteesta lehdisto@bod.fi, jolloin kirja toimitetaan heille painotuoreena postitse.