tiistai 4. elokuuta 2020

Kansanedustajien esiintymiskoulutuksesta

Kesän kohuihin kuului Katri Kulmunin ero hallituksesta viestintäkoulutuksen väärän maksajan takia. Samassa yhteydessä kommentoitiin myös sitä, kuinka tarpeellista tai sopivaa on poliitikkojen esiintymiskouluttautuminen.

Aihe tuli myöhemmin kesällä minua vastaan Project Gutenbergiin tallennetussa Jalmari Finnen näytelmässä Eduskuntalaisten koulu. Tämä "1-näytöksinen pila" ei varmaankaan ole pyrkinyt realismiin, mutta lienee jossain suhteessa todellisuuteen vuonna 1910. Ensimmäisessä kohtauksessa sivutoimisesti kouluttanut näyttelijä ja vaimonsa sanailevat:

Anna. Elä sanokaan muuta. Kuinkahan kauvan sinä voit jatkaa näitä lausuntakursseja eduskunnan jäsenille, ennenkuin niistäkin tehdään puoluekysymys.

Veikkanen. Sen suhteen olen aivan rauhallinen. Ilman näitä ei tulla toimeen. Koko eduskunta tarvitsee lausunnon opetusta.

Anna. Mutta kun teitä opettajia on niin monta. Tiedätkö, paljoko Gråbergillä on oppilaita?

Veikkanen. Hyvin vähän, kuulin minä.

Anna. Onhan hän niin kuuluisa näyttelijä. Sepä kummaa, ettei hän ole saanut sen enempää suosiota.

Veikkanen. Hän on traagillinen näyttelijä. Traagillinen näyttelijä! Mutta minä olen koomillinen, minä, ja koomillinen näyttelijä vain kelpaa eduskuntalaisten opettajaksi.

Velikulta ehdotti ylläolevassa kansikuvassaan 14/1907 yhtäaikaista puhetta eduskunnan työskentelyn tehostamiseksi. Tätä ei otettu käytäntöön, mutta Veikkanen piti poikkeuksellisesti yhteisharjoituksen, johon osallistui useita kansanedustajia eri puolueista. Esimerkki annetusta ohjauksesta:

Wahlbom. Kaiken valtiollisen toiminnan pohjana täytyy olla laki.

Veikkanen. Laki-sanalla käsi ylös ja kaksi sormea pystyyn. Näin.

Wahlbom. On laki! — Onko näin hyvä?

Veikkanen. Liike varmemmin! On laki! Sanalla laki sormet äkkiä ylös.

Wahlbom. Kaiken valtiollisen toiminnan pohjana täytyy olla laki. [...]
 
Veikkanen (lehtori Hirvenrinnalle). Hymyilkää ivallisesti. Paremmin, vielä paremmin. Ja päästäkää pieni ääni, kuten: äh! Se tekee hyvän vaikutuksen. (Wahlbomille). Ja kun te huomaatte sellaista, niin kohottakaa olkapäitänne. Se sellainen antaa eloa eduskunnan istunnolle. Tulkaa nyt lavalta pois ja hymyilkää voitonvarmana. Nyökätkää omille puoluelaisillenne. 

Koulutettaviin kuului myös naiskansanedustajia, jotka saapuvat kolmannessa kohtauksessa. Ilmeisesti maalaisliittoa edustaneen pohjalaisemännän yhteydet Kulmuniin jätetään lukioiden mietittäväksi.

Wahlbom. Ottaako emäntäkin lausuntotunteja?

Emäntä. Niin se olis meininki. Voi, voi, kuinka minua pelottaa.

Veikkanen. Se puhuminenko tänä iltana. Emännän olisi tullut aloittaa ennen lausuntokurssi, niin ei olisi peloittanut.

Emäntä. Kukas sitä kaikki hoksaa ja ymmärtää. Kyllä minä siällä meirän puolella osasin puhua, mutta kun täällä on niin paljon kuulijoita, niin joutuu ihan hassuksi, jos pitäis puhua. Ja kun minua sitten virskuttaa aina kun minä pelkään.

Veikkanen. Mitä emäntä tekee?

Emäntä. Virskun, nauran aina kun minä pelkään. Ja tänään täytyy minun mennä sinne lavan päälle. Kyllä minä siältä paikaltani vielä tohrin puhua, mutta siältä lavalta, voi, herra jestas. Mitääs se meirän Eemelikin siellä kotona sanos, jos minä en puhu hyvin. Kyllä teirän, herra Veikkanen, nyt pitää fyörätä minua.

Näytelmä on helppo kuvitella seurantalon lavalle ja sanomalehtimainintojen perusteella vaikuttaa tuleen laajalti esitetyksi. Aikalaisilta jääneiden todistusten mukaan näytelmä oli "sattuva ja onnitunut pila" (Kaleva 21.11.1910), joka sai ainakin Jämsässä, Korpilahdella ja Mikkelissä yleisön "hyvälle tuulelle" (Suomalainen 7.6.1911, Mikkelin sanomat 20.7.1911)

maanantai 3. elokuuta 2020

Muistutus ja kertaus: tietokannat eivät ole täydellisiä


Honoré Daumier.
LACMA
Olen kirjoittanut lähes samalla otsikolla aikaisemmin (esim. Kertausläksyjä tarkkaavaisuudesta tietokantahauissa ja Tietokanta, jossa on "kaikki"), höpöttänyt ja valittanut ääneen useasti ja yrittänyt pitää asian muistissa. Silti pääsee yllättämään kerta toisensa jälkeen. Esimerkkejä tältä vuodelta.

1) HAik 1/2020 sisälsi Eljas Orrmanin keskusteluartikkelin Näkökohtia Diplomatarium Fennicum -tutkimustietokantahankkeen toteutukseen. Olen epäillyt, että DF:n "kaikki keskiajan asiakirjat" ei pidä paikkaansa ja Orrman näköjään tietää, että se ei pidä paikkaansa. Toivottavasti konkreettisia ehdotuksiaan voitaisiin Kansallisarkistossa viedä eteenpäin.

2) Tehdessäni blogipätkää Karstulan rakkaustragediasta ihmettelin, ettei tositapahtumaan perustuvan runon nimiä oltu poimittu Topeliuksen verkkoeditioon. Julkaisun jälkeen kysyin ja sain vastauksen "När det är fråga om fria, poetiska fiktionaliseringar, som i nämnda dikt, följer vi principen att inte personkoda, trots att vi kan identifiera de historiska personerna." Eli perustelu oli olemassa, mutta se pitää tuntea, jotta voi ymmärtää mitä on ja mitä ei.

3) Jossain vaiheessa kevättä avasin Henrik-tietokannan tarkoituksenani tarkistaa vanha hakuni huutokaupatuista sanomalehtien vuosikerroista. Syystä tai toisesta en tyytynyt tekstihakuihin vaan kävin läpi sisältöä aikajaksoittain. Erittäin työlästä eikä tuottanut varsinaisia tuloksia. Mutta huomasin useita tietueita, joissa oli jätetty normalisoimatta tiedot kirjasta, joka minusta oli yksiselitteisesti tunnistettavissa. Oli myös kirjoja, jotka oli toisinaan normalisoitu ja toisinaan ei. Ja julkaisuja, joille oli pari tai kolme erilaista normalisointia.

Kun tuntee tietokannan historiaa, ymmärtää hyvin mistä tilanne johtuu. Mutta moniko ajattelee sitä hakulomakkeen äärellä?

4) Kungliga Biblioteketin sanomalehtiportaalin surkea käytettävyys on yleisesti tunnettu asia. Osa tätä on se, että näkyvyys digitoinnin puutteisiin on olematon. (No, itse asiassa sama pätee Kansalliskirjaston portaaliin.) Mutta sentään on (ainakin Posttidningariin ja Inrikes Tidningariin) tehty puuttuville numeroille kirjanmerkki eli kun haussa on vuosikerta voi silmäilyllä tarkistaa onko se kokonainen.

Sen sijaan vasta selaamalla numero numeron jälkeen selvisi, että näennäisesti olemassa olevissa numeroissa oli puuttuvia kuvia/sivuja ja kuvia/sivuja toisista numeroista. Toisinaan asiantila hyppäsi silmille, mutta oli niitäkin numeroita, jotka olin selannut mukamas huolellisesti läpi ja vasta myöhempää sotkua selvitellessäni huomasin, että teksti ei jatkunut uskottavasti kuvasta toiseen. Kun yhtäkkiä esillä olikin aivan toisen sanomalehden numeroita, kaivatut kappaleet onneksi löytyivät sen toisen sanomalehden puolelta.

Eli jos olisin tehnyt vain tekstihakuja, en olisi ymmärtänyt mahdollisuutta, että hakemani olisi ollut puuttuvalla sivulla, tai että osuma ei välttämättä ollut siinä numerossa mitä alakulma väitti. (Puhumattakaan siitä, että löysin sisältöä, jota kymmenen vuoden tekstihaut eivät olleet tuoneet esille.)

5) Ja vaikka olin kirjoittanut tämän tekstin valmiiksi, eilen illalla oli syytä tehdä FB-päivitys "Hakee Pehr Wargentinin artikkelia SBL:stä. "Eihän tämä nyt voi olla kiinni alkukirjaimen koosta!" Ei, se on kiinni alkukirjaimesta, valitettavasti." Svenska Biografiska Lexikon on edelleen kesken ja vasta kirjaimessa S.

6) Kevään ja kesän väikkäriduunini välituloksena on taulukko, jota voitaisiin tietokannaksiksin kutsua. Onko se täydellinen? Toivottavasti minun tarpeisiini, mutta ei välttämättä/todennäköisesti jollekin muulle muuhun. 

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Kesäkuussa twiitattua

1.6.
  • Kun pännii yksi ja toinen, oli ihanaa löytää blogista kommentti, joka alkoi "Sinun blogisi on joka-aamuisella lukulistallani heti Hesarin jälkeen. Olet ollut aivan yhtä luotettava sisällöntuottaja." Mutta nyt alkoi kahden kuukauden julkaisutauko.
  • Yhden Valitun varassa esitetystä fiktiosta hyvin ajankohtainen analyysi [The Hunger Games: Revolutions Are Hard To Write], jota voi hyvin ajatella myös historian esitysten kannalta. [Ajankohtaisuus viittaa Yhdysvaltojen rasismia vastustaviin mielenosoituksiin]
  • Asiakassuhteeni @Kansallisarkist täyttää suunnilleen näihin aikoihin 25 vuotta, joten toin Viisaalle hiirelle kukkasen. Kaulaliina ja kolikko sillä oli ennestään, joten kansanperinnekeräilijöillä on töitä edessään.
6.6.
  • Elämäni eka roolipeli-ilmoittautuminen tehty
7.6.
8.6.
10.6.
  • Kun aamu oli alkamassa hyvin.
11.6.
14.6.
  • Ruotsalaisessa "sivu+kuva"-sovelluksessa on laajennettu naishistorian skaalaa muuhunkin kuin sankareihin. Suomesta mukana Minna Craucher.
15.6.
  • [Viitaten Hesarin yleisönosastokirjoitukseen] Pastori Joensuusta on huolissaan kaljan juonnista hautojen päällä Senaatintorilla. Ei ole tainnut käydä Vanhan kirkon ympäristössä kesäiltoina. #Helsinki
  • Onnistuukohan tällä kertaa etäväitöksen seuraaminen lektiosta alkaen? Marjatta Aittola: Eurooppalaisen kirjallisuuden mielikuva Karjalasta vuosina 1700-1812 [Tutkimus ei valitettavasti ole verkossa]
16.6.
17.6.
  • Työpäiväkirjaan Inrikes Tidningar -urakoinnista tänään: "Sain päivässä melkein 1779 vuosikerran tehtyä, mutta voimat loppui kun *vuoden* kestänyt raportointi prinssin syntymän juhlinnasta oli vaihtumassa syntymäpäivän huomioimiseksi." Mutta jos kumminkin vielä pari numeroa...
  • Mikäs sen hauskempaa relausta illan päätteeksi kuin selvitellä ruotsalaisen sukututkimuskysymystä @NatLibFi digitointien avulla [Ruotsiin aviottoman lapsensa jättänyt nainen pyöritti 1800-luvun viime vuosina raittiushotellia Turussa, meni nuoremman miehen kanssa naimisiin. Miehen tehtyä itsemurhan nainen muutti Helsinkiin, jossa kuoli vuonna 1926.]
18.6.
  • Blogistania-tuttava, jota en ole devirtualisoinut, puolustaa väitöskirjaansa elokuussa @JyuYfi . [Johanna Kulmala: "The letter is only a poor expression of what the heart over-flows: Family Letters from the 20th-century Czechoslovakia".]
  • Kun täältä selvisi, että virtuaalituttava väittelee Jyväskylässä elokuussa, aloin selata tapahtumakalenteria ja selvisi, että olen verkottuneempi Opinahjoon kuin luulinkaan. Siellä on proffana kesän 1990 juhannusheilani isosisko.
20.6.
  • Vaikka hyvin tiedän, että aasialaiset sekoittavat r:n ja l:n, niin en tajunnut miksi ryhmä kysyi minulta lantaa. #Helsinki
22.6.
25.6.
  • Ajan toimituskäytäntöjen perusteella tarkoitukseton, mutta hätkähdyttävä rinnastus Ruotsin kotimaan sanomissa. Vasemmalla selitetään kuninkaan käyntiä Pariisin oopperassa ja oikealla annetaan neuvoja pettuleivän tekoon.
26.6.
29.6.
  • "Tila vuokralle mistä tahansa, kunhan ei ole Suomessa" (1786)

lauantai 1. elokuuta 2020

6. & 7. kuukausi jatko-opiskelijana

Edellisen katsauksen lopuksi mainitsemani hopeatason asiakkuussuhteen kunniaksi aloitin kesäkuun vierailemalla Kansallisarkistossa, jonka hissiremppa oli jättänyt helmikuussa tilaukseni toimittamatta. Tuolloin olin Astiaa haravoiden huomannut yksikön Otteita sanomalehdistä (1735-1740). Tukholmasta Hämeenlinnaan lähetettyjä käsinkirjoitettuja otteita sanomalehdistä, jotka arvelin kirjallisuudessa kuvatuiksi käsinkirjoitetuiksi uutislehdiksi. Näin olikin ja ne olivat lyhyydessään vielä käsittämättömämpiä kuin olin kuvitellut ja paljon vaikeampia ymmärtää kuin saman ajan painetut lehdet.

Eli saatoin edelleen olla erinomaisen tyytyväinen valitsemaani aineistoon. Mutta sen toukokuussa jatkunut läpikäynti alkoi melko pian tuntua loputtomalta, vaikka mittaristoni tarjosi koko ajan näkyvyyden todennäköiseen lopetuspäivään. Syyskuun lopussa... jos jatkaisin tauotta ja joka päivä maksimimäärän. Ja vasta sitten pääsisin varsinaiseen lukemiseen ja analyysiin. Ilmeisesti alkava paniikki ja väsymys välittyi keskustellessani Ohjaajan kanssa kesäkuun alussa. Hän väitti, että vähempikin riittää ja jonkin aikaa mietittyäni siirsin loppuvuotta 20 vuotta ja samalla vaiheen oletettua loppua heinäkuun loppuun, mikä helpotti oloa merkittävästi. (Kokemuksieni mukaan historian tutkimus/kirjoitusprojektien ongelmiin ratkaisu on aina rajauksen tarkastus.)

Avaa lehti, silmäile jutut, tee kirjaukset, avaa lehti, sil... Useaan otteeseen kiitin jälleen huhtikuussa kirjoittamaani harjoituskappaletta, joka antoi itsevarmuutta siihen, että kerätystä materiaalista voin saada jotain järkevää aikaiseksi. Ainoa vaihtelu työhön oli se, että parikymmentä lehteä oli luettava Kansalliskirjaston erikoislukusalissa, sillä Kungliga Biblioteket ei ollut niitä digitoinut. Onnekkaasti jokainen puuttuva numero oli Helsingissä ja ilmastoidussa tilassa, jossa oli hellepäivänä ilo vierailla.


Vielä merkittävämpi kesän piriste olivat ne muutamat FB-kaverini, jotka eivät olleet vielä vaientaneet 1700-luvun leikkeitä pursuavia päivityksiäni ja viitsivät niitä peukuttaa sekä kommentoida. Esimerkiksi alla olevan saatteeksi kirjoitin "Etusivun ykkösjuttu: apupapin jaakopinlilja kukki. Minulle on sanottu, ettei näitä lehtiä saa verrata nykyajan someen, mutta kun niin kovin mielelläni..." Sain kivaa historiallista kontekstia, kun tuttavani kertoi isovanhempiensakin lähteneen kylään varta vasten katsomaan kukkivia kasveja. Toinen innostui hakemaan kasvin kuvaa verkosta.


Tuttavan mietiskellessä FB:ssä keinoja päästä muurahaisista eroon saatoin tarjota pätkän samaa tuskailua vuodelta 1775. Kun molemmat mediat olivat päivittäin edessäni Inrikes Tidningar alkoi varoituksista huolimatta silmissäni näyttää entisajan sosiaaliselta medialta jokaisen "hei, tietääkö joku" kysymyksen kohdalla. Ja erityisesti kun julkaistiin jonkun lähettämä unikuvaus, joita muutamat tuttavani (ja minä myös) jakavat FB:ssä. Mutta onneksi sain aikaiseksi myös lukea Robert Darntonia, jonka esseissä tasapainotellaan 1700-luvun vierauden ja tuttuuden välillä, joten ei tullut kiusausta yksinkertaistuksiin.

Kotona olisi ollut kirjallisuutta pinokaupalla luettavaksi, mutta kunkin päivän lehtiurakan tehtyäni olin siinä määrin töttöröö, ettei älyllisestä toiminnasta tullut enää mitään. Varsinkaan kun asuntoni lämpötila jämähti 30 asteeseen juhannuksen jälkeen. Pahempien helteiden pelossa pidin yllä tahtia, jossa joka päivä kävin läpi keskimäärin 50 lehteä. Jättämättä yhtään päivää nollille.



(Huom! kukaan ei ollut sanonut tai antanut ymmärtää, että työtä piti tehdä tällä vauhdilla. Tämä vaihe oli tuttua ja turvallista, sillä ollessani työelämässä tein pari vuotta vastaavaa poimintaa ja luokittelua sosiaalisesta mediasta ja keskustelupalstoista. Eli oli vielä lihasmuistissa. Kunhan pääsen kirjoittamiseen homma voi hyvin jumiutua kuukausiksi. Siitäkin on kokemusta.)

Kuten graafista voi tihrustaa, sain 62 päivän jälkeen läpikäynnin valmiiksi heinäkuun alussa. Sitten oli edessä 13000+ rivin kategorisointi, joka ei sekään ollut silkkaa hupia. Jo aiemmin henkiseksi tueksi tullut historiallisten vaatteiden tekijä Cathy Hay auttoi eteenpäin kertomalla What to do when projects stall. Ylläri-pylläri: jatkat vaan eteenpäin. (Ja seuraavassa vaikeassa hetkessä auttoi ompelusta tubettava Annika Victoria, jonka mielestä mättävät projektit kannattaa laittaa hetkeksi sivuun.) Kaj Janzonin eilistä twiittiä
Shit my teachers said: "Den viktigaste egenskapen för en doktorand (i historia) är inte begåvning, de smartaste försvinner ofta tidigt till något annat. Den viktigaste egenskapen, den som ger framgång, är gott sittfläsk" (Jarl Torbacke)
en todellakaan kyseenalaista. Se, mihin ryhmään tulen kuulumaan, on toistaiseksi epäselvää. 
 
Ehdin vielä heinäkuun puolella aikana aloittamaan lyhyttä rapsaa päällimmäisistä huomioista ja muotoilemaan väitöskirjan mahdollista sisällysluetteloa eli akateemisella jargonilla dispositiota. Onpa ohjaajille verifikaattia aktiivisuudesta, sillä ei kai kukaan pelkkiä statusrapsoja usko?

Äsh, pointtihan on oikeasti aikanaan Tom Petersin projektinhallintakirjasta mieleen jäänyt "fast prototyping" eli ohje tehdä ideoista nopeasti jotain konkreettista, joka on muiden ymmärrettävissä ja kommentoitavissa. Sama ajatus löytyy Pekka Beltin, Matti Möttösen ja Janne Härkösen prujusta
Vinkkejä väitöskirjaprosessin nopeuttamiseen, vahvennukset minun:
Keskeisin oppimme on, että tekemällä oppii. Tämän vuoksi vältä ylisuunnittelua niin tutkimuksen tekemisessä kuin kirjallisten tuotosten laadinnassa. Lähde nopeasti tutkijan kammiosta ulkomaailmaan ja ryhdy tekemään. Pyri tekemään asiat pienissä palasissa pala kerrallaan. Analysoi tekemisiäsi ja mieti, mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Muuta tämän pohjalta toimintatapojasi ja prosessejasi. Tee seuraava palanen, pyydä palautetta, analysoi ja muuta. Tällaisella iteratiivisella prosessilla opit enemmän ja nopeammin sekä ehdit reagoida mahdollisiin virheisiin toimintatavoissasi. 
Avain artikkelien ja väitöskirjan tehokkaaseen tekemiseen on kirjallisen dokumentin teko ja ylläpito. Pelkkä puhe ei edistä asiaa, vaan syö resursseja. Kirjallinen katselmoitava tuotos taas toimii keskusteluvälineenä ja muokkautuu pikkuhiljaa valmiiksi tuotteeksi. Kirjalliseen dokumenttiin on esimerkiksi ohjaajan ja muidenkin helpompi antaa palautetta. Pyri mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tuottamaan kirjallista dokumenttia. Tee ensin esim. PowerPoint -esitys ja tämän jälkeen otsikoitu dokumentti, johon alat jäsentää asioita ranskalaisilla viivoilla jne. Vain kirjallinen tuotos vie artikkeliasi ja väitöskirjaasi oikeasti eteenpäin.

maanantai 1. kesäkuuta 2020

Kesälomalla

Tämä blogi on kesätauolla elokuun alkuun. Jos kaipaat lukemista, yritä selvittää missä päivässä mennään, klikkaa kyseistä päivämäärää alta ja saat eteesi kuutisen vuotta vanhan arkistokappaleen. Jos haluat enemmän lukemista, niin voit kaivella blogia aiheittain. Tai selata oikean reunan arkistoa kronologisesti.


ma ti ke to pe la su
1.6. 2.6. 3.6. 4.6. 5.6. 6.6. 7.6.
8.6. 9.6. 10.6. 11.6. 12.6. 13.6. 14.6.
15.6. 16.6. 17.6. 18.6. 19.6. 20.6. 21.6.
22.6. 23.6. 24.6. 25.6. 26.6. 27.6. 28.6.
29.6. 30.6. 1.7. 2.7. 3.7. 4.7. 5.7.
6.7. 7.7. 8.7. 9.7. 10.7. 11.7. 12.7.
13.7. 14.7. 15.7. 16.7. 17.7. 18.7. 19.7
20.7. 21.7. 22.7. 23.7. 24.7. 25.7. 26.7.
27.7. 28.7. 29.7. 30.7. 31.7.

Kukkakuva kirjasta "Little folks in Busy-land" (1916)

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

5. kuukausi jatko-opiskelijana

Harry Whittier Frees, 1914. Library of Congress
Kuun vaihteessa tämä proggis (*) täytti vuoden, sillä 2019 vapunpäivän Tukholman risteilyllä sain väikkäri-idean, jonka järkevyys on edelleen kyseenalaistettavissa. Mutta katson olevani plussan puolella. Ainakin toistaiseksi.

Kuun alkupuolella tein loppuun FutureLearn-alustalla huhtikuussa aloittamani kurssin "The History of the Book in the Early Modern" (Trinity College Dublin). Oli aika simppeli, kuten FL-kurssit ovat ennenkin olleet. Tällä kertaa kuitenkin käytin minuutteja aiemmin ohittamiini aktivointikysymyksiin ja tunsin saavani jotain irtikin. Esimerkiksi Kansalliskirjaston käsikirjoitusarkiston 1700-luvun muistikirjat solahtivat osaksi eurooppalaista käsitettä "commonplace notebooks", mitä ikinä tuo sitten onkaan kotimaisilla kielillä.
The creation of a commonplace notebook had two aims. First, the copying of passages of text was intended to instil quotations into the mind of the scholar. Secondly, by collecting quotations on related subjects in a commonplace notebook, the scholar was providing him or herself with a treasury of useful material for future research.
Näihin muistikirjoihin kuului usein hakemisto eli sisällön luokittelu, joka oli mielessä myös kun viimeistelin "huhtikuun harjoitukseksi" kutsumaani tekstiä. Suoraviivaisena ihmisenä pitäydyin sen metodikuvauksessa Ihan Tavallisessa Sisällönanalyysissä ja ilokseni luin yhdestä oppaasta, että sen varhaiseksi sovellukseksi on tunnistettu Siionin virsien tekstien analyysi 1700-luvun Ruotsissa! Valitettavasti aikalaisuus ei ole metodin valinnassa validi kriteeri. Eikä auta (kai) sekään, että yhden perusteoksen kirjoittajan isä on syntynyt Opinahjoni kaupungissa.

Harjoituksen lähetin ohjausryhmälle todisteeksi, että olin jotain yrittänyt tehdä. He väittivät olevansa tyytyväisiä ja minä olin tyytyväinen, että voin lähitulevaisuudessa tehdä edelleenkin sitä mitä huvittaa, kun ei kerran muuta neuvottu.(**) Tosin Inrikes Tidningarin vuosikertojen 1761-1808 läpikäynti huvittamisen ohella myös kauhistuttaa. Verrattuna Posttidningariin massaa on arviolta reilusti yli 10 kertaa enemmän, mutta kaikeksi onneksi ainakin ensimmäisissä vuosikerroissa jututkin ovat olleet mielenkiintoisempia. Yliopistotilastojen ohella löytyi 1800-luvulta tuttu juttuteema kerjäläisestä, jolla oli rahakätkö, soijakastikkeesta innostuivat muutkin, Laihian esihistoria selkeni, opin lisää valtiopäivistä ja eläinkokoelmakin on laajentunut:


Varsin pian alkoi unohtua Posttidningarin yksipuolinen sisältö, joten älynväläykseni huhtikuun kirjoitusharjoituksesta kannatti, vaikka siihen tuhraantunut aika tarkoittaakin, että aineiston alustavaa läpikäyntiä riittää näillä näkymin pitkälle syksyyn.

Lehtiselailun merkeissä kului syntymäpäiväni, joka onneksi ei ollut mitenkään pyöreä, sillä koronan ja karanteenin takia en päässyt suunnitellusti juhlimaan Tukholmaan. Nyt kuun viimeisenä päivänä on kulunut 30 vuotta ylioppilasjuhlistani ja alkukesästä tulee 25 vuotta Kansallisarkiston ensikäynnistäni, joka vei elämäni aivan uudelle uralle. Mutsiparka totesi tuohon aikaan usein toivoneensa, että aloitettuani  puhelun "oi, mulla oli aivan ihana päivä" tarina olisi jatkunut dippatyöpaikan saamisella eikä kuvauksella 11 tunnin istunnosta Rauhankadulla. Olisipa takamukseni muuten edelleen samassa kunnossa.

(*) Jaa mikä proggis? Tapahtunut tähän mennessä:
(**) Lisäys 17:30. Kyseiset virkkeet kirjoitin kuvaamaan positiivista edistystä ja yhteistyötä, mutta niitä luettiin toisinkin silmin. Tohtoriverkoston Twitter-tililtä kommentoitiin: "Tämä on kyllä huolellista dokumentointia väitöspolulta. Miten koet 'jatketaan näin, kun ei muuta ole neuvottu' -linjan, ihan riittävä vai tarpeen jämäköittää (ohjausta)?" Totesin: "Kyseinen fraasi oli julkaisukynnyksen rajalla. Ohjausta en voi julkisesti kommentoida enkä dokumentoida.". 

Keskustelu jakaantui sitten ohjausodotuksiin ja julkisuuspointtiin. En ymmärtänyt miksi jälkimmäinen herätti mielenkiintoa. Eikö ole ihan maalaisjärkeä (jota en tietenkään ole täällä(kään) aina noudattanut), ettei kesken yhteistyösuhdetta aleta julkisesti arvioimaan toisten työpanosta, joka on osa heidän palkkatyötään? Ja kyllä, tästä olen ohjaajien kanssa sopinutkin ja alkaa yhä vahvemmin tuntua, että nuo virkkeet rikkoivat lupaustani. Mutta antaa nyt olla esillä, sillä "minä kun ajattelin, että toisin esille, että ohjausta on saatu."

lauantai 30. toukokuuta 2020

Toukokuussa

2.5.
  • Mitä opin tänään? Että ennen vanhaan oli kaksi sanaa, joiden merkitys on "kotonaan salaa käyneen lainsuojattoman vaimolleen siittämä lapsi". Kiitos Vanhan kirjasuomen sanakirja.
  • Missata on väännös englannista. Mistata on vanhaa kirjasuomea ja tarkoittaa melkein samaa.
3.5.
  • Vähänkö olisi kivaa, jos joskus olisi tietokanta, jota totisesti käyttäessä ei tulisi oitis vastaan puutteita tai epäjohdonmukaisuuksia? Tai ei, sillä parempi hiffata, että niitä on, kuin luulla, ettei olisi. Sillä aina on - ainakin tähän asti - ollut.
5.5.
  • Mitä Suomi (@Kansallisarkist) edellä, sitä Ruotsi perässä. [Riksarkivet sai rahaa käsinkirjoitetun tekstin tunnistukseen. Pilottia ollaan tekemässä, mutta Kansallisarkiston edesmenneeseen proggikseen verrattuna mielenkiintoisena erona käytönkin miettiminen: "Därefter ska projektet utveckla en prototyp för hur maskinellt tolkade texter kan göras tillgängliga för användare via Riksarkivets webbtjänster."]
8.5.
  • Maratooni alkaa yhdellä askeleella. Tai jotain. #väikkäri #aineisto
9.5.
  • Kuuntelin Kaisa Pulakan pelkotutkimuksen ja kannatti. M.m. hyvien haastateltavien ansiosta. Mukana @ReimaVlimki @t_raisahama @CharlottaWolff @hannusalmi @KimiKarki
13.5.
  • [Kansalliskirjasto avaamassa lainausta koronakaranteenin jälkeen] Viisi... vai olikohan se kuusi... varausta tehty aamulla. Toivottavasti muut ovat järkevämpiä määrissä.
14.5.
  • Päivän spontaani nauru. Spostilaatikossa oli kolmen (3) listan kautta viesti "Vastaa kyselyyn opiskelijaviestinnän kanavista!" Kysyttiinkö kyselyssä sähköpostilistoista? No, ei kun kanavaksi kutsuttiin spostia kokonaisuutena.
  • Olen aloittanut suhteiden luonnin Kungliga biblioteketiin. Eli viikossa ilmoittanut kolmesta virheestä lehtidigitoinneissaan.
15.5.
  • Jatko-opiskelijoiden virtuaalikahvilla selvisi, että @tyttilehtovaara on perustanut blogin [Vaatteitako vain?]. Nyt puhutaan Instasta ja tunnen oloni täysin antiikkiseksi.
  • [Botti heitti eteen Kansallisgallerian kokoelmista Alexander Paischeffin maalauksen Talo Hesperiassa (1937) ] Pitääkö lähteä iltakävelylle metsästämään taustan taloa vai riittääkö ikkunasta kurkistus? #Helsinki [Oli muuta tekemistä ja mielessä ja metsästys jäi tekemättä]
16.5.
17.5.
  • Ei produktiivisin aamun aloitus, mutta kyllästyin vihdoin W10:n taustakuviin ja hain Rijkstudioon tallentamastani kokoelmasta pikaisesti setin #Helsinki kuvia.
  • [Karoliina Suoniemen kirjoittama ja Emmi Kyytsösen kuvittama Tehdaskaupungin lapset] Hyvää: monipuolinen sisältö. Heikkoa: tasapainottelu Tampereeseen keskittymisen ja valtakunnalisuuden välillä. Outoa: henkilökuvat, joilla ei ilmeistä yhteyttä tehtaisiin. Kaipasin: karttoja.
  • [Matti Niemisen käsikirjoittama ja Anssi Rauhalan piirtämä sarjakuva Väinö I. Suomen kuningas] Tykkäsin. Yhden ihmisen näkökulma toimi hyvin historian kertomiseksi.
20.5. 
  • [Jaettiin pari vuotta verkossa ollut Medieval trade route networks ] Miksiköhän Viipuri on lainausmerkeissä? Onko paikalla ollut kauppapaikka ennen kaupunkia? (En tutustunut sivuston mahdolliseen selittävään tietoon ollenkaan.) [Kaikki selostus oli kuvassa itsessääm, kun tarkemmin katsoin.]
22.5.
25.5.
  • [Finna avasi asiakaskyselyn ja promona oli kysymys "Millainen olisi unelmiesi Finna.fi?"] Sellainen, jossa julkaisut olisi deduplikoitu. Ja metadata tietenkin virheetöntä ja muutenkin täydellistä.