Kaksi valtiopäivämiestä vuodelta 1800

Sarjassa miehiä, joista en ole koskaan kuullut: kauppaneuvos Erik Solitander. Hänet oli maalattu vuoden 1800 paikkeilla ja maalauksesta otti mv-valokuvan Daniel Nyblin.

Kuvan metatiedoista selviää elinvuodet 1750?-1822. Hiskistä löytyy sopiva kuolema Porvoosta 1.1.1822, Erikin viimeinen osoite oli Staden 4 qv. N:o 7.

Uutta elämänkertaa Erik ei tarvitse, asiallisen oloinen löytyy Kansallisbiografian talousvaikuttajista. Sen "hauskin" fakta oli alareunassa: "Porvoon kaupungin edustaja porvarissäädyssä valtiopäivillä Norrköpingissä 1800."

Toim. huom. Tämä teksti on odottanut julkaisemistaan niin kauan, että Talousvaikuttajien biografiat on ehditty laittaa lukkojen taakse. Lukot ovat puolestaan avautuneet SLS:n julkaisusta Biografiskt lexikon för Finland, joka ei kerro Erikistä, mutta kylläkin porvoolaisesta Johan Solitanderista, joka lienee samaa sukua.

Tästä nimittäin palasi mieleen Anbytarforum-löytö, joka ei koskaan päässyt idealistoilta tänne blogiin ja ehti jo listoista tulla poistetuksi. Lähes kymmenen vuotta sitten Harry Blomberg oli paikallisesta sanomalehdestä kirjannut suomalaisten valtiopäivämiesten saapumisia ja majoittumisia. Näyte:

Ankomne resande tisdagen 4 mars.
(Capit.) Kapten Armfelt från Åbo med betjänt hos skomakare Tollsten.
(Capit.) Kapten Pryts med betjänt från Åbo, hos (capit.) kapten Björk.
Rådman Keckman från Uleåborg, hos traktör Eklundh.
Löjtnanten Ållongren från Finland, hos färgare Rydbergs änka.
Riksdagsbönderna J. eller I. Nylin från Nylands län och And. Matsson från Åboland, hos stadsbetjent Engwist.
Överinspektören Palm från Finland, hos bagare Rehnström.
Handlaren Sawona (finne?), hos bryggare Hultman.
Riksdagsmännen Isac Nilsson Mustapasta från Boyatala (Vojatala?), I. eller J. Mattawanie från Neimis, Bengt Pettersson Laurikain från S:t Michells socken och Eric Tapanimäki från Vasa län, hos nålmåkare Elgstrands änka.
Professor Tengström från Åbo, hos kakelugnsmakare Ljungqwist.
Ur NT, måndagen 10 mars 1800.

Blomberg oli myös poiminut esiin kuvitusta ja pätkän Wacklinin muistelmista, joissa kerrottiin Oulun seudun edustajasta samaisilla valtiopäivillä (suomennettuna, Project Gutenberg):

Norrköpingin valtiopäivillä v. 1800 tuli Pikkarainen herrainpäivämieheksi. Motala-virran koski tämän kaupungin luona kehotti rohkean koskenlaskijan koettamaan tätäkin, josta hänen osaksensa tuli yleinen ihmetteleminen. Rakentamassansa venheessä laski hän kuninkaallisen perheen, monen vieraan ja lukemattoman katselija-joukon nähden kevyessä veneessänsä Motala-koskesta.

Näiltä herrainpäiviltä kotio tullessaan oli Pikkaraisella kaksi kunniarahaa rinnassa. Oltuaan v. 1808 Porvoon valtiopäivillä, antoi hänelle keisari Aleksander kolmannen kultaisen punaisessa rihmassa kaulassa kannettavan.

Matti Pikkarainen Oulunsalosta mainitaan talonpoikien valtiopäiväedustajien listassa, joka on edelleen SSS:n sivuilla. Muita säätyjä ei listattuna missään?

Arkeologisia rääppiäisiä

Ilahduttavasti osa Tieteen päivien esityksistä tallennettiin ja niitä voi katsoa sekä Helsingin yliopiston portaalissa että YouTubessa.

Suomen esihistorian ja arkeologian kannalta näistä mielenkiintoisin on Santeri Vanhasen "Mitä jäänteitä ruuasta arkeologit sattuvat löytämään" sessiossa Sattuma sopassa. Minulle uutta ja mielenkiintoista oli kuula, että Ruotsissa on löytynyt varhaisempia puutarhoja kuin mitä luostarikulttuurista kertovat lähteet ovat antaneet ymmärtää.

Sessiossa Sattuman satoa ja vaikutusta tiedeinstituuteissa ensimmäisenä puhunut Jari Pakkanen todisti, että humanisti voi käyttää niin kehittyneitä tilastollisia malleja, että sovelletun matematiikan tutkinnon suorittanut DI ei pysy kärryillä. Idea antiikin Kreikan rakennusprojektien dekonstruointi mittaustuloksista oli kyllä kiinnostava.

Session toisena puhujana (alkaen ~40:00) Raija Mattila kysyi "Sattumako on sanellut, mitä tiedämme Assyyriasta" ja kertasi samoja arkeologisen tiedon muodostumiseen vaikuttavia seikkoja, joita kuulin livenä toisessa sessiossa.

Muuta en videoituna löytänyt, palaan Tieteen päivien historiallisiin rääppiäisiin kunhan olen ehtinyt lisää videoita käydä läpi. Jatkeeksi toisaalta verkosta arkeologiaa sekä kielihistoriaa niin esihistorialliselta kuin historialliseltakin ajalta.

• Heikkilä, Mikko: Bidrag till Fennoskandiens språkliga förhistoria i tid och rum
• Kuzmin, Denis: Vienan Karjalan asutushistoria nimistön valossa. 

• Latvakoski, Niko: Turve- ja laserkeilausaineistot umpeenkasvaneiden järvien rekonstruoimisessa ja arkeologisessa tutkimuksessa
• Koponen, Tuuli: Kuusamon Puutteenkylän Pyhälahden ympäristöhistoria : ihmistoimintaan liittyvä siitepölyanalyysi
• Lahelma, Antti: A Touch of Red : Archaeological and Ethnographic Approaches to Interpreting Finnish Rock Paintings
• Mökkönen, Teemu: Studies on Stone Age Housepits in Fennoscandia (4000 - 2000 cal BC) : Changes in ground plan, site location and degree of sedentism
• Kriiska, Aivar: Stone Age Settlement and Economic Processes in the Estonian Coastal Area and Islands
• Heikkinen, Mikko: Häivehautaus havaittu : tutkaluotaus Iin Illinsaaren Suutarinniemen kalmistossa
• Rantanen, Päivi: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin rannikon varhaismetallikautiset kivilajilöydöt ja -esineet
• Hyttinen, Marika: Jännitysnäytelmä keskellä kaupunkia : kaupunkiarkeologian tulkintakehykset Kalevan, Turun Sanomien sekä Helsingin Sanomien sanomalehtikirjoittelussa vuosina 2001-2010
• Luo, Wen; Hartonen, Vesa: Developing Archaeological Database in Finland : case: Lahti City Museum

• Seminaari Maaseudun asutus- ja elinkeinohistorialliset muinaisjäännökset 16.5.2014
• Pirkanmaan kulttuuriympäristöraportteja mukaanlukien Historiallisten kylätonttien sijainti Pirkanmaan taajama-alueilla.

Anolan vouti Anders Larsson ja Spihlbom-nimen käyttäjiä

Monien satakuntalaisten sukututkijoiden tauluissa - mukaanlukien omani - on Kiukaisten Jaakkolan emännän isänä Anolan vouti Anders Larsson Spilbohm. Minulla ei ole tiedossa mihin tämä perustuu eikä tietoa eräällä postituslistalla vuonna 2007 kuulutellut tutkija mielestäni ole saanut julkista vastausta.

Mitä Andersista sitten tiedetään? "Nakkilan Anolan kartanon vouti Antti Laurinpoika (Spilbom-sukua) ja Elsa Juhontytär" kirjoittaa Hugo Lagström Genos-artikkelissa Porilaisia Sticku-sukuja Alex Paltschikin aineistoon viitaten.

Sukututkijat ovat tehneet hänestä myös nimismiehen, eli esiintyykö jo Loimaan käräjillä 1634? Tai lampuotivoutina Kokemäen käräjillä 1651 ja Huittisten käräjillä 1652 (sama)? Kokemäen käräjillä 1652 on rälssivouti Anders Larsson. Ulvilan käräjillä on samana vuonna lampuotivouti Anders Larsson, joka on selvästi Anolasta. Samoin Ulvilan käräjillä 1654. Rälssivoudiksi Anders Larssonia kutsutaan Kokemäen käräjillä 1655.

Tähän mennessä Andersille oli jo kertynyt perhettä, sillä Ulvilan käräjillä 1657 mainitaan hänen hankkineen lapsilleen kotiopettajan. Tämä oli ylioppilas Johannes Jacobi, mikä ei riitä yksiselitteiseen yhdistämiseen Kotivuoren matrikkelin ylioppilaisiin. Ja kyseessä on voinut olla Uppsalankin ylioppilas, sillä pöytäkirjassa on myös maininta Andersin matkasta Ruotsiin. (Kuva ylioppilaasta kirjasta 'Kuvallinen Suomen historia vanhimmista ajoista nykyaikaan saakka'. Digitointi British Library, jakelu Flickr Commons)

Yhteys Anolaan on selvä Huittisten käräjillä 1657, jolloin Andersin tittelinä lampuotivouti. Läsnä Ulvilan käräjillä 1659 käräjävaltutettuna ja Anolan voutina (sama).

Anders Larssonin leski Elsa Johansdotter mainitaan Ulvilan käräjillä 1674, Kokemäen käräjillä 1675 (sama, sama) ja Ulvilan käräjillä 1678. Ulvilan käräjillä 1682 (sama, sama) Anders Larsson muistetaan nimismiehenä ja mainitaan leski Elsa Johansdotter sekä poika Lars Andersson. Poika yksinään Ulvilan käräjillä 1683. Leski mainitaan nimeltä vielä Ulvilan käräjillä 1684, Ulvilan käräjillä 1688 (sama) ja Ulvilan käräjillä 1690.

Missään Tuokon kortissa Andersilla ei ole sukunimeä, mutta Spihlbom ilmaantuu lähteisiin pian hänen kuolemansa jälkeen. Patronyymitön Lars vuonna 1700 voisi olla jo mainittu poika? Ilmoniemen luettelossa Porin kaupungin porvareita ja kauppiaita 1600-1880 hän on numero 466:

Spihlbom (Spillbom), Lauri (Henrikinpoika?). Main. 1699. eli 1710. Sedäksi mainitaan porv. Simo Pärttylinpoika Rotkerus. Sisaren kotipaikaksi ilmoitetaan 1679 Tukholma.
P:o Kaarina Henrikintytär, eli 1710.
Ei Henrikinpoika, vaan Antinpoika. Vhmt Anolan kartanon vouti Antti Laurinpoika ja Elsa Juhanantytär. "Sedäksi" mainittu Simo Rotkus olikin ilmeisesti vaimon setä.

Tosin SukuForumin keskustelussa on löydetty pääkatselmusluettelosta 1716-1720 Kokemäen Haistilan sotilas, Upsalassa vuosien 1651-1655 välillä syntynyt Lars Andersson Spijhlbom.

Toinen Tuokon Spihlbom on Johan, jolle mainitaan vuonna 1682 patronyymi Andersson ja selvästi sotauralla.

korpraali Ulvilan Vanhakylässä 1682 (jutussa mainitaan äiti, mutta ei tämän nimeä), korpraali 1686, 1686, korpraali 1693, qvartermästare 1695, 1696, 1698 , korpraali 1689, 1690, 1692

Kylän perusteella löytyy Ulvilan SAY:n 1674-1693 sivulta 21 Anders Larssonin leski Elsa Johansdotter, jolla on tytär Margareta, joka mainitaan naimattomana 1681-1684. Leski Elsa on kirjattu viimeisen kerran 1688.

Edellisestä SAY:stä 1654-73 (s. 47) näkyy, että Anders Larssonin perhe oli asettunut tilalle vuonna 1665 ja että perheeseen kuuluivat poika Johan (maininnat 1668-1670), tytär Karin (1668-1671) ja tytär Elsa (1670 ja 1673). Näistä Johan on käytänöllisesti katsoen varmasti edellä jo mainittu.

Yllä mainitussa SukuForumin keskustelussa on esitetty Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista tuomiokirjaotteet

KA mf. ES 1925 (mm 12) Ulvilan käräjät 25.–26.6.1680 f. 46v (Länsman Erich Herpman); KA mf. ES 1927 (mm 16) Ulvilan käräjät 18.–20.9.1688 s. 352 (För detta Lensmannens härsammastädes Sahl: Anders Larssons änckia hustru Ellssa Johansdotter i Gammelby leet igenom sin Måg Ombodzmannen på Sonnääs gård Erich Harpman anmähla); [...]
KA mf. ES 1143 (a 5) Porin RO 4.4.1698 s. 24 (Befalningzman på Sonnäs Wälb:de Erich Harpman)

Sunniemen vouti on siis naimisissa Andersin ja Elsan jonkun tyttären kanssa vuonna 1688. Ericin sukunimellä on vaihtoehtoisena kirjoitusasuna Hartman (1674, 1679 (nimismies), 1681, 1682, 1682, 1684, 1688, 1689, 1689, 1689, 1690, 1690, 1692, 1692, 1693, 1694, 1694, 1695, 1699). Se esiintyy edelle linkitetyssä SAY:ssä Elsan kanssa samassa taloudessa 1677-80, kuten Forum-keskustelussa huomautettiin. Hyvin todennäköisesti yksi Elsan tytär oli siis SAY:ssä näkyvä Ericin vaimo Lisa.

Turkulainen kahviloitsijatar

Selatessani Turun ulkomaalaisten kortistoa huomasin kaksi korttia, joissa mainittiin "Amalia Eks kaffehus". Ruotsalainen Johanna Barbara Hjort oli kahvilassa töissä vuonna 1847 ja ruotsalainen mamselli Carolina Namnon asui vuonna 1852 kahviloitsijatar Ekin luona satulantekijä Lindströmin tontilla (Arsenii gatan). Kahvila oli siis olemassa ainakin näinä vuosina.

Kuva 1800-luvun alkupuolen kahvipannusta Johansson, Ridde / Nordiska museet (CC BY-NC-ND 2.5 SE).

Hjortin kortin mukaan Ek on myös ruotsalainen eli hänelläkin on korttinsa. Tai tarkemmin sanottuna kaksi: I ja II. Niiden mukaan Amalia Concordia Ek oli tullut Turkuun Tukholmasta 26.5.1841. Kuukautta myöhemmin hän oli töissä Moriabergissä (eli Kupittaalla) ja vuoden 1842 puolella kestikievarinpitäjätär Öhmanin palveluksessa. Omasta yritystoiminnasta ei näissä korteissa ole jälkeä.

Sen sijaan korteista ja Turun kirkonkirjoista selviää, että Amalia synnytti naimattomana ainakin 4 lasta: Johanna s. 1.6.1843, Berndt Albert s. 19.4.1845, Theodor Leopold s. 15.11.1849 ja Bertha s. 24.7.1860.

Nuorimman lapsen kasteen yhteydessä mainitun asuinpaikan (kaupunginosa.kortteli.tontti) avulla perhe löytyy Turun rippikirjan 1854-1860 sivulta 125. Merkinnän mukaan Amalia oli syntynyt Örebrossa 14.12.1817. Kaksi vanhinta lasta on muuttanut vuonna 1860 Uuteenkaupunkiin ja muut perheenjäset jääneet tuolloin Turkuun. Rippikirjassa 1860-67 he muuttavat vuonna 1861 Turun sisällä ja ovat yhdessä vielä 1867. 

Kurkkasin Yrjö Soinin kirjaa Vieraanvaraisuus ammattina. Kulttuurihistoriallinen katsaus Suomen majoitus- ja ravitsemiselinkeinon kehitykseen (1963), mutta Turun palon jälkeiset kahvilat eivät saaneet siinä isoa osaa eikä Amalia Ekiä mainittu.  

Tavaton keksintö?

Pilalehtien käyttämisessä historian ymmärtämiseen on haasteensa. Tikka : pilalehti, jonka tarkoituksena ei ole kenenkään loukkaaminen julkaisi numerossaan 1889 "uutisen" höyryllä kulkevista suksista, joka lienee silkkaa kuvitelmaa. Mistä voinee päätellä, että sama pätee myös allaan olevaan pätkään, jossa pidetään merkillisenä keksintönä kirjojen kopiointia valokuvauskoneella.

Tässähän ei ole nykyään enää mitään ihmettelemistä, minulla on nytkin kännykän valokuvakansiossa joukko kuvia kirjan sivuista. Mutta entisajan insinööri ei jättänyt kehitystä tähän, sillä

... ihmeellisintä tässä on se, että sopivia linssiä käyttämällä, kääntyy kirja samalla, jos niin haluttaa, toiseen kieleen, esim. saksasta suomeksi.

Visio on varmasti tuntunut 1889 tavattomuudessaan hauskalta ja konekäännökset naurattavat vieläkin useammin kuin ihastuttavat. Mutta jonain kauniina päivänä...

"@google: Never get lost again. Try the new Google Translate app, for Android and iOS → http://t.co/p6FNqVYJIb pic.twitter.com/m89YJUMnj7" WOW!
— Mikko Virtala (@MVirtala) January 14, 2015

Kolmen sukupolven lapsia

Pidin aikanaan Paula Moilasen kirjoista Herttuan hovissa. Elämää 1500-luvun Turussa ja Vallan varjoissa, mutta en ollut älynnyt lainata kirjastosta hänen läheisempään historiaan sijoittuvia kirjojaan Keinuhevonen ja Repun salaisuus. Virheen vihdoin korjattuani ne osoittautuivat oikein mukavaksi luettavaksi - aikuisellekin.

Kirjoissa on samat henkilöt ja ne ovat rakenteeltaan samanlaisia. Keinuhevosessa päähenkilöt elävät vuosia juuri ennen kouluunmenoa ja Repun salaisuudessa pari vuotta myöhemmin mennään kouluun.

Kielen ja kerronnan ohella minua viehätti valitut ajankohdat. Ensimmäinen lapsista elää 20-lukua, jossa sisällissota ei (muistaakseni) näy. Toinen on lapsi sodan jälkeen ja menettänyt sodassa isänsä, josta ei mitään varsinaisesti muista. Lasten ja viimeisen osuuden välillä on sukuyhteys, jota ei väännetä rautalangasta.

Moilanen on omilla verkkosivuillaan paljastanut, että ensimmäisen lapsen esikuvana on hänen isänsä ja pohjamateriaalina ainakin yksi sukulaisen haastattelu. Toinen lapsista on hän itse. Yhteys todellisuuteen on siis vahva ja välittyy kirjoissa lukijalle.

Kirjoittamisen motiivina Moilasella on halu herättää uteliaisuus oman kotiseudun ja Suomen historiaan. "Kun lapsi ja nuori tietää, mistä hän on kotoisin ja miksi hänen silmänsä ovat siniset, ollaan jo pitkällä historian ymmärtämisessä. Ja sellainen ihminen seilaa vakaammin elämän myrskyissä."

Lopuksi 1900-luvun lasten historiaa opinnäytteistä

• Ala-Kihniä, Terhi; Kauristie, Timjami: Anna Niirasen synnytyspäiväkirjojen kertomaa : kunnankätilön työ vuosina 1885-1912
• Ahmala, Carita; Lauronen, Nina; Ukkonen, Minna: Kiertokorista äitiyspakkaukseen : - poimintoja äitiyspakkauksen historiasta ja nykypäivästä
• Isokuortti, Nanne: Lastensuojelun käytäntöjä rakentamassa. Lastensuojelutoiminta vuosina 1922–1937 alan ammattilehden keskusteluissa.
• Vähäaho, Laura: Kertomuksia pikkuväelle vai kasvatusoppeja vanhemmille? Vanhoillislestadiolaisen lastenlehden Lasten Siionin synty ja varhainen kehitys vuosina 1930–1936
• Myyryläinen, Iina: En oo kuullu finnjäveliä ennen ku aikuisena : kerronnallinen tutkimus kuuden sotalapsen koulukokemuksista Suomessa ja Ruotsissa
• Kosola, Laura; Lauhikari, Aino: "Virkkaaminen on akkojen puuhaa" : Sukupuoliroolit 1940-1950-lukujen sekä 2000-luvun lastenkirjoissa
• Ketonen, Jasmiina; Muhonen, Riikka: Millainen perhe asuu sinun kotonasi? Muuttuneet perhekuvat alkuopetuksen uskonnon oppikirjoissa 1950-luvulta vuoteen 2013
• Aittokallio, Marjo: Lastenkotiarjen kokemusten merkitykset aikuisuuden toiminnoissa ja sosiaalisissa suhteissa. Narratiivinen tutkimus 1960 - 70-luvuilla huostaanotettuina olleista lapsista
• Onnismaa, Eeva-Leena: Lapsi, lapsuus ja perhe varhaiskasvatusasiakirjoissa 1967-1999 
• Timo, Minttu; Saarela, Sanna: ”Mummi mitä on jälkkärinä? Kerro jo.” : - Iäkkäiden muistoja perheen ruokailuhetkistä
• Paaso, Tiina: Aikamatka lapsuuteen : Muistojen kuvallistamisen keinoja

Suomalaiset St. Helenan vangit

Eilen mainitun Kreikan-Turkin sodan jälkeen alettiin Uudessa Kuvalehdessä käsitellä Buurisotaa. Ohitin kirjoitukset vauhdilla, kunnes vastaan tuli numerossa 10/1902 artikkeli Suomalaisia buerivankia St. Helenan saarella, joka oli kuvattu valokuvalla suomalaisista ja skandinaavisista sotavangeista.

 Teksti kertoi Suonen joen Halolanmäeltä kotoisin olevasta Kaapro Korhosesta. Hän oli jutun aikaan "alun viidennellä kymmenellä" oli lähtenyt "toistakymmentä vuotta sitte Ameriikkaan, josta purjehti Etelä-Afrikkaan, asettuen Johannesburgiin toista vuotta ennen sotaa". Sodan vaiheissa hän päätyi "skandinaaviseen ratsuväkeen, jota oli alussa 100 miestä, vaan 28 niistä kaatui ja useita haavottui. Jouluk. 11 p:nä 1899 oli ensimäinen kova tappelu, silloin kaatui tästä joukosta 22 miestä, joista 3 suomalaista.". Tästä Magersfonteinin taistelusta on tekstiä Jussi Jalosen vanhassa blogikirjoituksessa.

Korhonen joutui 27.2.1900 englantilaisten sotavangiksi ja lähetettiin St Helenan saarelle. (Kuva siitä yllä on otettu vuonna 1915. The National Archives, Flickr Commons) Hän oli edelleen vankina 3.2.1902, jolloin viimeinen äidilleen osoitettu kirje oli päivätty. St Helena National Trust on julkaissut verkossa Barbara B. Georgin kokoaman paketin saaren sotavangeista. Tähän sisältyy lista suomalaisista sotavangeista, jossa Korhosesta todetaan hänen saaneen palkinnon tekemästään kävelykepistä. Ei muuta.

Mahdollisesti Korhonen on palannut elämään Etelä-Afrikkaan. Suomeen asti sotavangeista palasi vuoden 1902 loppuun mennessä ainakin 26-vuotias Matias Gustafsson Uudesta Kaarlebystä (Sanomia Turusta 28.12.1902) ja Wiklund Munsalasta (Uusi Suometar 31.12.1902).

Lisää lukemista aiheesta verkon ulkopuolella on Jussi Jalosen artikkelissa Magersfonteinin miehet: Skandinaviska Kåren -komennuskunnan suomalaiset vapaaehtoiset buurisodassa 1899-1902. Historiallinen aikakauskirja 104 (1/2006).