tiistai 22. heinäkuuta 2014

Ulkomailta kuultua ja kuunneltavaa

Testailin itselleni uusia historiapodcasteja vaihtelevalla menestyksellä. Suosikiksi nousi The Memory Palace, jonka tapa kertoa historian tapahtumista oli omalaatuinen ja kiehtova.

Sagathing esittelee Islannin saagoja. Varsinaisia jaksoja en jaksanut kuunnella, mutta mielenkiinnolla kuuntelin kolme prologijaksoa, joissa kerrottiin taustaa ajan yhteiskunnasta.

History Cafe oli jotenkin alkutekijöissään. Eniten pidin jaksosta, jossa podcastin isäntä kertoo arkistolöydöstään Espanjassa. Asiakirjat paljastivat, että entisajan hovien ja kaupunkien lähetit saattoivat juosta 150 kilometriä päivässä, useita päiviä peräkkäin. Tämä oli oheislöydös tutkijan varsinaisessa työssä, josta hän kertoo elävästi ja opettavaisesti.

Historiantutkimisen käytännöstä oli kyse myös BBC:n Radio 3:n esseeohjelman viiden jakson sarjassa Stories from the Cairo Genizah egyptiläisen juutalaisyhteisön arkistosta. Sen erikoisuus on, että kyse on "jätepaperista", joka piti hävittää erityisellä tavalla Jumalan mainitsemisen vuoksi. Hävittäminen jäi tekemättä ja näin säilyi keskiajalta satoja tuhansia (!) arkielämää kuvaavaa asiakirjaa. Esseet kertovat näistä paljastuvista näkökulmista.


Näkökulmalla on väliä. Pitkään kuuntelemani Stuff you missed in history class käsitteli vihdoin aihetta, josta olin kuullut omilla historiatunneillani: Erik XIV:tä. Juontajat olivat englanninkielisten julkaisujen varassa muodostaneet kuvan, joka ei ollut kaukana tuntemastani, mutta kuitenkin erilainen.

Lomakuuntelemiseksi latasin BBC:ltä sarjan Five Hundred Years of Friendship. Yllä linkittämäni esseeohjelman uusimpana aiheena on Minds at War. BBC pyörittää myös sarjaa, jossa eletään vuotta 1914 päivä kerrallaan.

Kuva Gripsholmin linnasta (jossa Erik XIV joskus oli) kirjasta Sketches in Holland and Scandinavia British Libraryn digitoimana, Flickr Commons

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kauppapuutarhuri V. F. Sagulin

Lupasin viime lauantaina lisätietoa akaasiapuita toimittaneesta Sagulinista. Verkkohaut eivät tuottaneet isoa tulosta, mutta viittasivat vahvasti kauppapuutarhuri V. F. Saguliniin. Hänestä löytyi perusteellinen esittely  Puutarhan numerosta 4/1906, mitä lainaten ja referoiden...
Volter Ferdinand Sagulin syntyi huhtik. 28 p. [1856?] Långsjön (Pitkäjärven) kartanossa Somerolla. Vanhemmat olivat insinööri Ernst Sagulin ja hänen vaimonsa Sofie syntyisin Palm. Jo aikaisin käänsi kotia ympäröivä kaunis maalaisluonto nuoren pojan mieltä luonnontieteen tutkimukseen ja puutarhassa hänellä oli joutoaikoinaan tilaisuus sovittaa harkitsevat mietteensä ja kokemuksensa käytännölliseen työhön.
Sagulin oli tavanomaisella opisekelupolulla ruotsalaisessa normaalilyseossa, mutta
erosi koulusta ja kirjoitettiin kesäk. 1 p. 1875 oppilaaksi M. G. Steniukselle, joka Alkärrin (Leppäsuon) huvilaan Helsingin lähelle noin pari vuotta ennen oli perustanut aikanaan hyvin tunnetun tarhakoulunsa. Käytyään kunnialla täällä kaksivuotisen oppijakson jäi Sagulin Steniukselle vielä aina kevättalveen 1878, jolloin hän enemmän perehtyäkseen ammattiinsa matkusti ulkomaille.
Pietarissa oli opittavaa vuodeksi, Tanskassa runsaaksi kolmeksi vuodeksi ja lopuksi hän kiersi Saksaa. Matka päättyi, kun hän sai M. G. Steniukselta
tarjouksen tulla hänen nyttemmin suurenmoisen Alkärr'in huvilan tarhuriliikkeen käytännölliseksi johtajaksi, suostui hän tarjoukseen ja palasi Suomeen sekä ryhtyi vastuunalaiseen toimeensa Suomen suurimmassa kauppatarhuriliikkeessä kesäkuussa 1881.
Seitsemän palvelusvuoden jälkeen Sagulin otti elokuussa 1888 vuokralle Villa Arkadian, jossa oli ollut Christian Bohnhofin kauppapuutarha noin vuodesta 1859 alkaen. Helsingin vuosien 1888-1889 osoitekalenterin rivi
Sagulin, V.F., trädgårdsmästare. Villan Alkärr (f.d. C. Bonhof). Se annonsafd. sid. 58 
tuntuu sekoittavan toimijat ja paikat. (Muutama vuotta myöhemmin Sagulinin työntekijä neiti Öhlund vihittiin Villa Arkadiassa.)

Villa Arkadian sijaintia jahtasin vuosia sitten, kun sen ilmoittivat osoitteekseen kaukaiset sukulaiseni. Aika uskomattomalta kuullostaa, että vielä 1910-luvulla nykyisen eduskuntatalon nurkalla oli kauppapuutarha (Finska trädgårdsodlaren 7/1910). Oheinen ilmoitus lehdestä Finska trädgårdsodlaren 11/1907.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Palkittuja opettajia vuonna 1905

"Henrika Heikintytär Malm, itsellinen Kokemäen pitäjän Ylistaron kylästä, syntynyt v. 1823, on vuodesta 1848 antanut yksityistä alkeisopetusta lapsille sisäluvussa ja kristinopissa aina viime aikoihin asti, vaikka hän vanhuudesta riutuneena tuskin nyt enää siihen kykenee. Köyhyydessään ja vaatimattomassa asemassaan on hän aina säilyttänyt ympäristön ja entisten oppilaittensa kunnioituksen. Ilman näiden apua olisikin hänen täytynyt joutua vaivaishoidon elätettäväksi."
Henrika oli syntynyt 4.9.1823 Ylistarossa itsellinen Henrik Simonssonin ja Susannan tyttäreksi.
"Juho Matinpoika Tamppari, Isonkyrön pitäjän Salon kylästä, syntynyt v. 1832, on antanut lapsille opetusta, osaksi kotonaan ja osaksi kiertävässä sunnuntaikoulussa alkaen vuodesta 1856 eli jo 48 vuotta ja pitää vieläkin tätä kouluansa, josta on ollut vain pienonlainen palkka. On nyt vanha ja kivuloinen; mökkiläinen ja 16 lapsen isä."
Eteläpohjalaiset juuret -yhdistys on julkaisuut puhtaaksikirjoitettuna Isonkyrön kuntakokousten pöytäkirjojen pääkohtia. Kokouksessa 4.10.1886 "Hylättiin entisen lukkarin apulaisen ja kyläkoulun opettajan Juho Tampparin avustuspyyntö." ja 21.1.1886 käsiteltiin "Entisen varalukkarin Juho Tampparin valitus edellisen kokouksen 12§ päätöksestä.".
"Maria Mathilda Jaakontytär Myllyluoma Isojoella, syntynyt v. 1837, on koko elinaikansa toiminut lastenopettajana. Jo viisitoistavuotisena tuli hän äitinsä apulaiseksi, joka kuolemaansa asti toimi samalla alalla, ja oli siitä saanut julkisen tunnustuksen piispalta. Äidin kuollessa oli Maria Myllyluoma 22 vuoden ikäinen ja jatkoi nyt omin päin koulua. Keskeymättä on hän tästä ajasta pikkulapsia opettanut joka vuosi Mikkelin päivästä kevääseen asti. Oppilaita on ollut keskimäärin parikymmentä vuodessa. Varallisuutensa puolesta on hän köyhä ja voimiensa puolesta alkaa jo käydä raihnaiseksi."
Maria Mathilda on syntynyt Isojoen Korteniemessä 17.4.1837 torppari Jacob Jacobssonin ja Maja Caisan tyttäreksi.
Tekstilainaukset: Suomalainen Wirallinen Lehti 18.1.1905
Kuva Kokemäeltä skannattu mummon albumin postikortista
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Tigerstedtit Napparissa: Puutarha

Kesällä 1907 kapteeni lähetti Gregorius-pojalleen 8 tennispalloa Moskovasta Kokemäelle. Olikohan Napparissa tenniskenttä?

Kapteeni Severin Tigerstedtin kirjeessä Napparista vaimolleen Helsinkiin 16/29.8.1909 hän kertoo työskennelleensä hieman puutarhassa, jossa puutarhuri on katkaissut koivujen korkeita oksia. Pari päivää myöhemmin Severin Tigerstedt työsti itse uutta patoa. Kalle ja puutarhuri kaivoivat kuoppia koivuille ja akaasiapuille. Koivuja istutettiin parikymmentä. Akaasiat haettiin rautatieasemalta, jonne ne oli lähettänyt Sagulin. (Sagulinistä enemmän ensi viikolla.) Neiti Karlssonilta saatiin viinimarjapensaita.
Napparin puutarhan satoon vuonna 1909 kuuluivat omenat, kirsikat ja vadelmat eli vastaavia kasveja on täytynyt olla paikalla.

Puutarhamestari Tillander kasvatti Napparissa kesällä 1910 melonin, joka painoi 12,3 kiloa.
Maaliskuussa 1916 puutarhurina oli edelleen Tillander, joka tuolloin alkoi laittaa kasvihuonetta järjestykseen. Liekö kasvihuone sitten ollut se "lasipalatsi", jota paikkakuntalaiset myöhemmin muistelivat. Se on purettu "sodan jälkeen".

Maaliskuun lopulla 1917 rouva Tigerstedt mainitsee kylmyydestä huolimatta kukkien voivan hyvin ja kurkkujen kukkivan. Näiden on täytynyt olla kasvihuoneessa.

1930-luvun alussa puutarhan kooksi ilmoitettiin 2 hehtaaria ja siellä oli 30 omenapuuta ja 40 marjapensasta.

Lähteet:
KA. Maanmittaushallitus . Maanmittaushallituksen uudistusarkisto . Kokemäki . Ylistaro; Isojaontäydentäminen ja osittainen isojaonjärjestely Ylistaron lohkokunnassa, kartta ja asiakirjat 1908-1908 (A41:62/26-96) 
Björneborgs Tidning 15.7.1910
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 100, 375-381, 762, 764 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)
Minna Järvenpää: Huvimaja ja lasikuisti muistona aatelisajalta. Kokemäen joulu 1999 s. 14-15
Sukutilat webissä

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Havaintoja Walesista

Walesin kansallinen kirjasto on digitoinut paikallisia sanomalehtiä, jotka ovat ilmaiseksi verkossa saatavilla toisin kuin isoimmat tuntemani englantilaiset kokoelmat. Testailin hakua huvikseni ja olin iloisesti yllättynyt sen käytettävyydestä. Pikahaun jälkeen pystyi rajaamaan sanomalehtien nimikkeitä, niiden maantieteellistä julkaisualuetta, julkaisuaikaa ja jopa sisältötyyppiä.

Paljon joustavampaa kuin kotimaisessa historiallisessa sanomalehtikirjastossa, johon olenkin kaivannut maantietellistä rajausta. Siitä olisi suuri apu etsiessä asiaa, joka on todennäköisesti raportoitu vain esim. satakuntalaisissa sanomalehdissä.

Sisältötyyppien rajauksessa oli yksi vaihtoehto "Family notices". Näitä osumia hakusanalla Finland oli 7 ja hämmästyksekseni niistä kaksi aitoja olivat mainintoja suomalaisten perhetapahtumista.

Weekly Mail 18.4.1885:

Turussa 26.11.1885 kuolleen Frances Jäderholmin tytär on asunut Walesissä, joten ilmoitus tarpeen? Francesin naimaton kaima (tytär?) on Turussa arpojen myyjänä vuoden 1885 lopun sanomalehdissä. Mutta niissä ei näy kuolemanilmoitusta.

Carnarvon and Denbigh Herald and North and South Wales Independent 25.1.1901:

Turkulaisen asianajaja Karl Ehrmanin ainoa poika Ernfred Alexander Ehrman on vihitty avioliittoon 11.1.1901 Walesissa. SSS:n sivujen luettelossa merikoulujen oppilaista lukuvuosina 1883-1913 on Korppoosta vuonna 1855 syntynyt Ernfrid Alexander Ehrman, joka suoritti tutkinnon "M. k. sj." vuonna 1888. Hiskistä kurkattuna hänen vanhempansa olivat "Krono Länsm: Karl Fredrich Ehrman" ja "Amanda Erika Granberg". Avioitui vasta 46-vuotiaana?

torstai 17. heinäkuuta 2014

Kotimaasta kuunneltua

Tuore tietokirja "Kuohuvaa historiaa" on saanut radioon seitsemän, kahdenkymmenen kahden ja lähes tunnin pätkät.

SKS:n Juha Nirkko on päässyt Puheen iltapäivään kertomaan kesäkuun ja heinäkuun kansanperinteistä. Ohjelmassa on myös haastateltu Marja Saarenheimoa elämää suurempien muistojen syntymisestä.

Kultakuumeen kolumneja kuuntelin viime vuoden lopulta tähän asti. Otso Kantokorven mainio paikallisidentiteettijuttu taisi olla ennenkin kuultu, mutta kolmannenkin kuuntelun arvoinen samoin kuin hänen mietintänsä maatalouden kuvallisuudesta. Juha Hurme oli esittänyt useita pätkiä Suomen kulttuurihistoriaa: Runeberg, Matti Pohto, ruotsin kieli ja Aleksis Kivi.

Myös Ylen Areenan Arkisto-sarjaa kuuntelin vuosi sitten ja sitten se unohtui. Uusia jaksoja on ilmestynyt ja joukossa oli helmiä.

Esitelmä suomen kielen ensimmäisestä sanakirjasta ei ollut ollenkaan niin kuiva kuin olisi voinut kuvitella. Kirjaa Lexicon Latino-Scondicum en verkosta pikaisesti löytänyt. Vieläkin eloisampi oli muistelma 1900-luvun alun radionkuuntelusta.

Lyyli Himottu Kangasniemeltä antoi menneisyydestä suutarin ja ompelijan tyttären näkökulman. Jacobina Charlotta Munsterhielmin päiväkirjasta poimittiin esiin sata vuotta vanhempia kartanoelämän realiteetteja.

Länsisuomalainen avioliittojen järjestäminen esitettiin (16.6.2014) kolmen haastateltavan (Kiikasta Oskari Valin, Huittisista Mikko Yli-Färkkilä, talousneuvos Otto Setälä) puhemiesvetoiseksi. Puolisoa ei välttämättä nähty ennen avioliittoa?! Vihkisormus usein lainattiin "kun ei sitä siinä kauaa tarvittu".


Taas heräsi himo päästä tarkistamaan olisiko omia sukulaisia tai heidän lähipiiriään haastateltu Yleisradion toimesta. Mutta tuttavieni tiedonantojen perusteella arkiston hyödyntäminen vaatii suhteita ja ohjelmassa Kuuluttajan vieras 11.6.2014 todettiin, että arkisto palvelee Yleisradion työntekijöitä.

Ohjelmasta kävi myös ilmi, että arkistotallenteiden kirjaustiedoissa on epätäydellisyyksiä. Jos Areenan Arkisto-ohjelmien kuvaukset sisältävät kaiken tiedon kyseisistä ohjelmista, niin näin tosiaan on. Turha toivoa hakevansa mitään haastateltavien nimillä ja paikkakunnilla? Voisiko YLE avata näitä pätkiä enemmän ja joukkoistaa niiden metatietojen täydennystä?

(Yleisradion arkisto on eri asia kuin Elävä arkisto, jonka edustaja oli samassa ohjelmassa 29.1.2014.)

Kansaa palvelevaksi arkistoksi esiteltiin Yle Keski-Suomen pätkässä 8.4.2014  sotilaslääketieteen keskusarkisto, josta miehet voivat tilata armeija-aikaisia terveystietojaan. Ne säilytetään arkistossa, kunnes mies 60-vuotias, mutta ohjelmasta ei selvinnyt mitä niille sitten tehdään.

Kuvat: Tuulispää 22.5.1903, Velikulta no 24-25/1903

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

I-ha-na kartta Kristiinankaupungista

Seuraan Twitterissä EOD Books -tiliä, jossa kerrotaan tuoreista tilauksesta tehdyistä digitoinneista. Usein kyse on Kungliga biblioteketin 1700-luvun aineistosta ja laitan linkkejä talteen kun en ehdi jokaista isoa pdf:ää ladata, avata ja tarkistella. Poikkeuksen teki alkuviikosta twiitattu, jossa metadata oli jokseenkin selvästi päin mäntyä. (Osaavat ne Bernadottelandiassakin?)
Linkin takaa aukesi tosiaan Kristiinankaupungin kartta. Mietin hetken oliko Varsinais-Ruotsissakin Kristiinankaupunki, mutta tulkattuani yläkulmasta meri- ja maatiet Närpiöön olen varma että olemme Suomen puolella. Ja eikö ole i-ha-na?


Osasuurennos satamasta
Tuulimyllyt olivat käännettävää mallia?

Oikea vuosi olisi kyllä kiva tietää. Ja muutakin taustaa. KB:n Libris-kannasta selviää, että ajoitus on merkitty [17--], joka pitäisi kai tulkita 1700-luvuksi eikä vuodeksi 2017? Muuta kontekstitietoa ei anneta. Mutta edellisessä twiitissä on sama aikamääräerhe...
Eli kyse voisi olla tullilaitoksen tarpeisiin tehdystä kartasta? Tulliaidan korostus ja kulkuteiden merkintä sopivat ainakin teoriaan. Tosin kyseisen linkin takaa paljastuva Kristiinankaupungin kartta ei sisällä liiemmälti yksityiskohtia.

Opittua. 1) Digitoidussa materiaalissa on turhan usein käytettävyyttä rajoittavat puuttuvat metatiedot. 2) Ruotsin kirjastoissa ja arkistoissa on hienoja juttuja.