Viime viikonlopun ohjelmssa oli saada seuraavan Sukutiedon juttu valmiiksi. Muistiinpanot ovat pyörineet kämpässä jo kuukausia, kun piti tehdä ajoissa... no sainhan lähetettyä pari päivää ennen aikarajaa.
Aiheenani oli sarjajulkaisut ja tuoretta käytännön kokemustakin oli käytössä. Sattumalta törmäsin äskettäin useaan mainintaan artikkeleista sarjassa Jyväskylän historiallinen arkisto. Innostuin lainaamaan kaupunginkirjastosta kaikki osat, jotka heillä oli. Tämä osoittautui varsin antoisaksi liikkeeksi.
Osa 2 ”Kirkonkirjat paikallisyhteisön kuvaajina” sisälsi sukututkijan silmille sopivaa aineistoa kannesta kanteen. Osassa 4 ”Vanhuus, vaivat, erilaiset” Kustaa H. J. Vilkuna analysoi artikkelissaan ”vanhuuden” käyttöä kuolinsyynä, Jari Eilola 1600-luvun lopun ihmisten suhtautumista sairauteen ja Heikki Vuorimies esittää havaintoja keskisuomalaisten terveydentilasta Loviisan ja Viaporin linnoittamistöissä.
Osassa 5 ”Rikos historiassa” Petri Karosen artikkeli käsittelee murhatapausta 1600-luvun Turussa. Ei mikään kirvesmurha, vaan vaimo leipoi leipään elohopeaa... Mika Jokiahon artikkelissa analysoidaan sukupuolielämään liittyviä oikeustapauksia Pohjanmaalta vuosina 1540-1690, ilmeisesti Pietarsaari-keskeisesti. Kustaa H. J. Vilkunan artikkeli humoristisesta puheesta oli mielenkiintoinen jo ennen kuin käänsin sivulle 236. Siellä, yllätyksekseni, kohtasin ratsutalollinen Heikki Keisarin (vuosimalli 1739). Hänen rakuunansa Mikko Lustig oli hermostunut kun häntä ei oltu kutsuttu laskiaispäivälliselle. Tilanne kääntyi niin, että Keisari sai syytä nimittää rakunaa varkaaksi, huoramieheksi ja konnaksi. Sitten käytiin jo käsiksi. Keisari jatkoi sättimistä huipentaen termiin Paskahuusi-Mikko, minkä oikeus katsoi erittäin sopimattomaksi.
Onhan se hyvä tietää, ettei esi-isä 10+ sukupolven takana ole ollut täysin sanaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti