Nimimerkki G. Edr kirjoitti kesämatkastaan viipurilaisen opistolaisen R-n kanssa Vähäisen matkakertomukseen Otawaan 16.11.1861. Miehet lähtivät matkaan Viipurista ja kulkivat Jääksen kautta Imatralle.
Tästä taas riensimme Savoon, tähän armaasen maahan! Hyvillä mielin matkustimme Ruokolahden ja Parikkalan kautta Punkaharjulle Parikkalassa näimme Juvan kosken, joka on 4 virstaa Rajanotkon kestkievarista Savonlinnaan päin maantien reunassa. Tämä koski on mitä kauniimpia. Putous taitanee olla 10—12 jalan korkea, ihan jyrkkä, joka seikka sen etenkin kaunistaa. Rannat ovat myöskin jyrkät kalliot, ja hyvin on kaunis luonto ympäristössä. Kirkko Parikkalassa on kanssa kauniilla kohdalla.
 |
| Bidrag till vår odlings häfder |
Nyt olimme likeellä sitä niin ylistettyä tahi kehuttua Punkaharjua. Me kiirehdimmä siis, toivoen sitä päivän noustessa nähdä. Sillä tähän aikaan samoin kuin auringon laskeissa on luonto siinä kauniin. Mutta tuulisella ilmalla sanotaan sen paljon kadottavan kauneudestansa. Aamulla varhain astuimme Punkaharjulle, aurinko alkoi kuumottaa, linnut visertelivät metsässä, luonto oli tyyni, ainostaan vähäinen tuulen puuska röyhelsi veden pintaa. Me kulimme hiljaan eteenpäin, la'astulla maantiellä, kivi-aita molemmin puolin. Me loimme silmämme milloin tälle milloin tuolle puolelle harjua; joka hetki muuttui luonnon muoto. Oli ikäänkuin joku näkymätöin voima olisi esiin tuottanut taulu-kuvia, jotka kyllä olivat erilaatuisia, vaan ei ollenkaan kadottaneet mitään kauneudestansa. Harju on muutamin paikoin hyvin korkea, sen pituus taitanee olla 7 virstaa ja leveys 10—50 syltä. Itäisellä puolella on nähtävänä Puruvesi ja läntisellä Pihlajavesi, molemmat tuhansilla kauneilla saareilla. Punkasalmi yhdessä ja Tuunaansalmi toisessa päässä harjua yhdistivät molemmat vedet.
Tätä paikkaa ihmeteltyä riensimme tästä Savonlinnaan, josta taas aikomuksemme oli höyryssä lähteä Puumalaan, vaan höyry-laivat jättivät meidät, emmekä malttaneet odottaa heidän takasi-tuloa, jonka tähden kävimme matkustamaan maata myöten. Puumalassa olimma muutamia viikkoja sukulaisieni luona, jossa pitäjäässä meillä oli hyvin rattosa ja monta huvitusta, sillä paljon nuorisoa oli tänne keräytynyt kesää viettämään. Luonto on täällä myöskin hyvin ihana. Yksi seikka oli minusta eriskummainen, että nimittäin rääpys kala, jota täällä muinoin runsaasti saatiin, tänä kesänä oli melkein hävinnyt ja sen siaan kuore tullut näkyviin, jota taas' ennen harvoin on tavattu; tämä oli se kalan-laatu jota enin saatiin. vieläkö lienee laita semmoinen, sitä en tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti