Oliko Kaaperi Kalle?

Alkusyksustä 1891 Uuden Suomettaren nurkkanovellina ilmestyi Konstu Pellikan Toikan Kaaperin muistelmia, jonka saattoi ostaa myös Kertomuksia kansalle sarjan osana 14. Kertomuksen alussa päähenkilö oli 4-vuotias kaupunkilainen, jonka perhe asui '"auttohyyryllä" herraskartanon perällä soukassa kamarissa, johon pääsee alakyökin kautta, kun kääntyy oikealle. Vasemmalle kun kääntyy, niin pääsee navettaan". Niukoista oloista huolimatta isoveljensä kävi koulua. 

Kertomuksen lopussa päähenkilö on 14-vuotias.

Äidin kuoltua alkoi eläminen tuntua työläältä, vaan täytyi siihen tottua vähitellen. Ei meitä lapsia ollut muita kuin minä ja Anna, Pekka meni merelle jo pari vuotta ennen äidin kuolemaa, ja sitte kun Anna otettiin Kilströmille lapsen piiaksi muka, vaikka ei hänestä ollut vielä siihen eikä mihinkään, niin jäimme isän kanssa kahden.

Koska minulla on taipumus tulkita tällaiset tekstit omaelämäkerrallisiksi, yritin hakea lisätietoa Konstu Pellikasta. Ainoa hyödyllinen lähde oli Kanto-kanta, jonka mukaan miehen oikea nimi oli Kalle Riikola. Ei syntymävuotta eikä muutakaan lisätietoa.

Kalle Riikola ei ole uniikki nimi, mutta yhden nimenkantajan muistokirjoitus Pohjolan työmiehestä 15.10.1929 vaikutti lisätutkimuksen arvoiselta. Tämä Kalle Riikola oli syntynyt 26.5.1864 Oulussa, jossa ei ole kansankirjailijoista pulaa. Vanhempansa olivat työmies Josef Anderson Riikola (s. 1.4.1826) ja vaimonsa Britha Josefdotter Kylmänen (s. 22.9.1829) (Oulu kastetut; RK 1858-67, "404"; RK 1881-1890, 289). Äiti ei kuollut ja sisarusten nimet sekät iät ovat toisia kuin kertomuksessa.

Tämä Riikola kuitenkin vaikuttaa todennäköiseltä kirjoittajalta, sillä muistokirjoituksessa kerrotaan, että 

Riikola oli aikoinaan saanut opillista sivistystä: käynyt 5 luokkaa Oulun silloista yksityislyseota. Varattomuuden takia hänen kuitenkin oli koulunkäynti keskeytettävä ja antauduttava laivamieheksi, missä toimessa hän tuli samonneeksi Amerikan, Afrikan ja Australian satamakaupungit, joilta matkoilta hänellä oli monta hauskaa juttua kerrottavana.

Meri oli jäänyt taakse kun hänet vuonna 1892 valittiin poliisiksi Kuolajärvelle. Kertomuksen julkaisuhan tapahtui juuri edellisenä vuonna. Riikola viihtyi paikkakunnalla elämänsä loppuun saakka, vaikka hän heti aluksi joutui julkiseen riita- ja oikeudenkäyntikierteeseen niin piispan kuin kirkkoherrankin kanssa.  Hänestä tuli kansakoulun kannattaja, kunnalliskokouksen esimies ja sosialidemokraattisen puolueen ehdokas vaaleihin 1907.

Ilmiselvästi tämän Kalle Riikolan muistelmat olisivat olleet vielä mielenkiintoisempaa luettavaa kuin Toikan Kaaperin muistelmat, mutta en onnistunut löytämään mitään kirjoittamaansa tekstiä.