Kansallismuseon naapurustosta (7/7): Lönnrothin pellon huviloiden omistajat

Käyttämilläni lähteillä ei selvinnyt kuka omisti minkäkin huvilan eikä varmuudella se, milloin rakennuskanta laajeni Turun tien varresta lännemmäksi. Sinne sijoitetun kansakoulun rakennus ajoittuu vuoteen 1885, joten samaan aikaan on voinut nousta muitakin taloja. Kuitenkin vasta 1890-luvun alun henkikirjoissa ja osoitekalenterissa "Lönnrotin pelto" tai Pikku Fjälldal on jaettu kolmeksi villaksi, joiden rakennukset omistivat työnjohtaja G. A. Henelius, leskirouva Ch. Mast ja leskirouva E. Utkin. Muutos liittynee Fjälldalin alueen vuokrauksesta vuonna 1891 tehtyihin tarkennuksiin.

US 3.3.1896

Charlotta Mastin (s. 1819) aviomies muurarinkisälli Karl Johan Mast osti Fjälldalista huvilan lokakuussa 1891, mutta ei muuttanut sinne (KA. U129:1409; U144:1967). Hän kuoli 78-vuotiaana 18.4.1893 (Hbl 18.4.1893). Pariskunta oli lapseton, joten huvila jäi leskelleen, joka muutti Fjälldaliin. Vain kolme vuotta myöhemmin kirjoitettiin Charlotan kuolinilmoitus, jossa häntä kutsutaan isännöitsijän leskeksi. 

Charlotta Mastin perukirjaan merkittiin Fjälldalin huvilan arvoksi 2000 markkaa (~12700 nykyeuroa). Mastilla oli säästöpankissa kaksi kertaa suurempi summa eikä mitään velkoja. Perillisiään olivat sisarensa ja aviomiehen sisarusten lapset. Huvila tuli Axel Mauritz Mastin alaikäisten lasten osaksi, mutta he eivät muuttaneet Fjälldaliin.

Sekä Mastin että Heneliuksen huvila olivat olemassa vuonna 1928.

*

Gustaf  Adolf Henelius (s. 1847?) oli kotoisin Turusta, jossa hän vei vihille Anna Emilia Hägglundin (ÅU 8.1.1875). He muuttivat Helsinkiin, jossa G. A. Henelius oli vuodesta 1885 alkaen työnjohtaja J. E. Cronvallin asfalttihuopatehtaalla (Nya Pressen 13.7.1895). Perhe asui vielä vuonna 1891 Taipale 6:ssa, mutta Fjälldalissa vuodesta 1892, huvila rakennuksen ostamisen jälkeen. 

Sieltä lähti Anna Emilian ruumissaatto kesällä 1904 (Hbl 2.7.1904). Perukirjaansa (HRA 13577) asuinrakennuksen arvoksi merkittiin 400 markkaa (~2200 nykyeuroa).

Kun Gustaf Adolf Henelius kuoli vuonna 1919, osoitteekseen ilmoitettiin Museokatu 12 (HKA kortisto). Huvilansa oli siis aiemmassa osassa käsitellyn koulurakennuksen vieressä. Leskensä ja poikansa ilmoittivat saman osoitteen ainakin vielä 1937 eli todennäköisesti kyseessä oli vuoden 1934 valokuviin tallentunut rakennus.  

*

HKM

Helsingin painetuista kunnalliskertomuksista näkyy, että puutarhurin leski Eulampia Utkin vuokrasi kaupungilta Fjälldalin pellon vuosittaisilla sopimuksilla vuodesta 1892 ainakin vuoteen 1905, jolloin työväenkasarmit purettiin. On mahdollista tai jopa todennäköistä, että hän oli pellon alivuokraajana aiempina vuosinakin. Vuokraus oli saattanut alkaa jo aviomiehen eläessä ja Ulrik Grönstrandin hakiessa uutta viljelijää sanomalehti-ilmoituksin vuonna 1863.

Harry Halénin kokoamasta matrikkelista Venäläisperäinen kauppiaskunta Suomessa : 1808-1917 (Unholan aitta 42. 2015) selviää, että Eulampian aviomies Aleksander Ivanovitš Utkin (s. 1832) oli kotoisin Jaroslavin kuvernementin Rostovin kihlakunnasta, kuten monet Suomessa vihanneksia viljelleet venäläiset (esimerkiksi Ivan Matrosoff). Pikku-uutisessa elokuussa 1864 toiminut venäläinen puutarhamestari Utkin viittaa siihen, etä Aleksander asui jo kaupungissa (HD 2.8.1864). Ilmoitus puolestaan paljastaa, että Alexander Utkin asui (arvatenkin perheineen) Iso Robertinkatu 3:ssa syksyllä 1873 (Hbl 6.8.1873). Hän kuoli 14.4.1877.

Kun henkirahan maksusta vapautettuja venäläisiä alettiin merkitä henkikirjoihin, Fjälldalissa asuneiden joukosta tulee esiin puutarhurimestarinleski Anna Utkin (s. 1840), jonka poika Petter (s. 1866), tytär Anna (s. 1862) ja kolme alaikäistä lasta vastaavat Halénin Aleksanderille kokoamaa lapsilistaa (U96:958 (1883); U99a:913 (1884)) . Iät eivät muuttuneet kun seuraavina vuosina perheen pään etunimi (tai etunimen paikalla ollut nimi) kirjoitettiin erilaisina Geolanpopal-variaationa, joilla ilmeisesti tavoiteltiin etunimeä Eulampia (esim. U102:1060 (1885); U119:1234 (1890)). 

Vasta henkikirjassa 1891 leskeä kutsutaan selvemmin Eulampiaksi. Taloudessaan oli tuolloin Petter-poika, Elisabet (s. 1870), joka menisi naimisiin seuraavana vuonna, sekä yksi alaikäinen poika eli ilmeisesti Alexander (s. 1877), joka oli syntynyt isänsä kuoleman jälkeen. Eulampia Utkinilla oli myös yksi renki: Konstantin Stjukrin (s. 1865). 

Petter, Ivan (s. 1874) ja Alexander olivat seuraavina vuosikymmeninä henkikirjoissa ja osoitekalentereissa välillä töissä kodin ulkopuolella, välillä puutarharenkejä ja välillä puutarhamestareita. Halénin mukaan Petter eli Pjotr solmi 22.5.1895 avioliiton Maria Ivanovnan (s. 1871) kanssa. Ivan oli poikamies vielä vuoden 1905 henkikirjoituksessa, mutta meni pian tämän jälkeen naimisiin Jevdokia Pavlovnan (s. 11.10.1885) kanssa. 

Muistitietoa Fjälldalista juttuun "Gammalt och nytt kring Svenska arbetrinstitutet" (Hbl 8.2.1957) kirjannut Viktor E. Pettersson muisti nimenomaan Ivan Utkinin kaalin, sipulin ja vihannesten viljelijänä. Mutta kun kodin purun aika koitti keväällä 1911, äitinsä ilmoitettiin edelleen huvilan omistajaksi.

US 25.5.1911

Vuosina 1915 Itäisen Viertotien 25:ssä asui työmiehen leski Evlamnija Petrovna Utkin (s. 1849)(U343:5145 (1916), osoitekalenterit). Syntymävuosi oli aiemminkin heitellyt, joten kyseessä on puutarhurin leski, joka pääsi vanhoilla päivillään asumaan kivitaloon (As. oy Tasanko). Sen ilmoitti pari vutta osoitteekseen myös sotamiehen vaimo Evdokija Utkin ja konttoristi Ivan Utkin. Perheen perinteitä piti vielä vuonna 1917 yllä Alexander, joka ilmoitti osoitekalenteriin ammatikseen puutarhuri. Suomen itsenäistyttyä perheenjäsenistä ei löydy tietoja.