sunnuntai 3. elokuuta 2014

Museot ja valokuvaus (Taas)

Viikko sitten Riitta Vanhatalo laittoi Twitteriin kuvan Yli-Kirran museosta Punkalaitumella. Siitä syntyi minikeskustelu.
Minä en ymmärrä naurun aihetta. Onko jotenkin parempi, että museolla on kaupalliselle kuvanotolle hinnasto verkkosivuillaan ja kuvaajan pitää se itse osata etsiä? Tai että yksi kuvaa ilmaiseksi kun ei ota selvää säännöistä ja toinen joutuu maksamaan pelkästään siksi, että kysyy? SoMe onkin sitten toinen juttu...
Tarja Haikara on profiilinsa mukaan töissä Serlachius-museoilla. Sen valokuvaus-säännöt ovat ilmeisesti uuden osan avaamisen jälkeen eläneet.
Mutta olikohan niin, että sai kuvata "vain omaan käyttöön"? Omat vinkkini kävijän näkökulmasta museoille ovat
  1. Miettikää kuvauspolitiikkanne kertaalleen ja varmistakaa, että jokaisella kävijöiden kanssa tekemisissä olevalla on sama stoori.
  2. Jos politikka on "vain omaan käyttöön", niin älkää jättäkö kommunikaatiota näihin kolmeen sanaan. Tavallisille ihmisille (kuten minä) kuvan jakaminen verkossa on kuin vanhanaikaisen kuva-albumin esittely kahvikutsuilla. Sitä ei mielletä "julkaisemiseksi".
  3. Laittakaa kuvauspolitiikkanne verkkosivuille esille ja mielellään myös lipunmyyntipisteeseen. Kaikki eivät tule kysyneeksi ja olettavat, että jos kuvia saa ottaa, niillä voi myös tehdä mitä haluaa.
  4. Jos politikka on "vain omaan käyttöön",  niin älkää [ruma sana] hypätkö mukaan seuraavaan #museoselfie-tyyppiseen kampanjaan. Olette ensin sanoneet ettei museossa otettuja kuvia saa jakaa verkossa ja sitten yhtäakkiä erityisluvalla saakin. Tällaisesta menee niin henkilökunta kuin kävijätkin sekaisin.

7 kommenttia:

Mari J kirjoitti...

Kommentti (selitys) nyt ainoastaan tuohon omaan Twitter-kommenttiini @Ruokola. Se, mikä minua lähinnä nauratti oli ja on yhä siis se, että Yli-Kirran kotiseutumuseolla, ulkomuseoalueella oli noin 20 laminoitua kieltokylttiä kiinnitettynä vanhojen rakennusten ulkoseiniin. Samassa tulosteessa kiellettiin kaupallinen kuvaaminen ja tupakointi. Se valkoisten lappujen kiinnittäminen kaikkiin vanhoihin rakennuksiin, aitoihin jne. se nauratti. Kyse ei ollut taidemuseosta. Ja minä ainakin olen julkaissut Yli-Kirran rakennusten kuvia somessa. Se ei kuitenkaan kai ole kaupallista julkaisemista?

Ametsapuro kirjoitti...

Hyvä kun Kaisa otat tämän kuvauslupaviidakon esiin. Minä ajattelen että se on museon/ näyttelyn tehtävä selvittää ja selkeästi tehdä selväksi saako kuvata ja saako kuvia jakaa somessa (lasken siihen myös blogit). Jos se kielletään niin selkeästi lappu luukulle ettei kävijän tarvitse arvuutella. Minä kysyn vaan että saako kuvata. Jos saan niin käytän sitten kuvia niinkuin itse haluan, jos ei siis ole erikseen sanottu. Kyllä tultiin Saksassa sanomaan heti kun oli kuvauskielto, ei jäänyt epäselväksi....
Mietin vielä Yli-Kirran museota, jossa olen myös käynyt juhlimassa syntymäpäiviä. Jos otan kuvan puisesta vakasta siellä tai kirpputorilla ja lätkäsen sen tänne esimerkkinä mitä Kirralla näin, tällöinhän ei kellään ole nokan koputtamista. Taideteosten kuvaamisen rajoittamisen ymmärrän, mutta jotain tolkkua tälläisen tavallisen museonkävijän vierailuun toivoisin.

Elämän krestomatia kirjoitti...

Olin itse Mäntässä Serlachiuksen museoissa parisen viikkoa sitten. Viime kesänä kävin Gustafissa ja kuvasin mm. Paperiperkele-näyttelyä ja laitoin blogiini useita kuvia sieltä. Museonjohtaja kiitteli. Tällä kertaa kysyin Göstassa vielä erikseen saako valokuvata (ilman salamaa luonnollisesti) ja saako omia valokuvia julkaista blogissaan. Työntekijä oli sitä mieltä että saa, koska en myy kuvia. Museonjohtaja Pauli Sivonen vahvisti pari tuntia myöhemmin työntekijän antaman "blogijulkaisuluvan". Olen julkaissut kuvia kaikista näyttelyistä ja musoista, joissa saa kuvata ilman salamaa omaa käyttöön. Kukaan ei ole vielä haastanut minua oikeuteen. Ajattelen kuitenkin tästedes aina vielä varmistaa työntekijöiltä :).

Kari Hintsala kirjoitti...

Niin, "vain omaan käyttöön", mutta eihän kukaan enää liimaile kuvia kotialbumin pahvisivuille, vaan yhä enemmän kuvaaminen on samalla jakamista, monenlaisissa sosiaalisissa medioissa. Jos museo ei sitä halua, on kaiketi paras kieltää kuvaaminen kokonaan. Tällä en tarkoita sanoa ettei niin saisi mielestäni tehdä. Valinta on kunkin museon oma, mutta muistutan vain etteivät edes maailman suurimmat ja kuuluisimmat ja kävijöitä pullistelevimmat museot ole katsoneet voivansa sulkeutua somehypetyksen ulkopuolelle.

Kari Hintsala kirjoitti...

Tai ruvettaisiinko perimään kassalla kuvausmaksuja? Muistan maksaneeni sellaisen kolmessa paikassa: Tunisian Karthagossa, Tallinnan Pietarsi Suuren mökissä ja viimeksi Riian kaupunginmuseossa.

Elämän krestomatia kirjoitti...

Jos museo sallii kuvaamisen "omaan käyttöön" tarkoittaa se sitä, että se ei voi kontrolloida kuvien leviämistä somessa tai blogeissa. Eivätkä he sitä edes halua sen vuoksi, että some ja blogit mainostavat heitä.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni voimassa oleva lainsäädäntö antaa hyvät puitteet kuvaamiselle ja sen rajoittamiselle. Jos kuvataan taiteellisessa mielessä teosta, on siinä tekijänoikeudet lähtökohtana. Toisaalta rakennuksia ja julkisia paikkoja pitäisi saada muuten kuvailla melko vapaasti ja julkaista ottamiaan kuvia.