Tervaveneessä Oulunjärvellä 1889

Nimimerkki Esko vietti kahden toverinsa kanssa kesää Vaalassa (kartan vasen yläkulma). Ajankuluksi he päättivät lähteä Oulusta palaavien tervaveneiden kyydissä itään. Kokemuksesta kirjoittamassaan artikkelissa Tervaveneessä Vaalasta Suomussalmelle ja sieltä takaisin (Uusi Suometar 17.8. & 21.8.1889) Esko kuvaa matkantekoa ennen pysähtymistä Neuvosenniemen Kallion talossa (kartan oikeassa alakulmassa) muun muassa näin:

Kaivannossa kävimme maalla ja siellä hankittiin veneisin kiviä sekä puita ja syttyjä, sillä eihän tahdottu hyvässä purjetuulessa kuivin suin olla. Kun oltiin taas uudestaan vesillä, pantiin kolmen naapuritalon veneet rinnatusten kulkemaan, jolloin niitten purjeet näyttivät yhdeltä ainoalta isolta ja leveältä purjeelta. Sitten kunkin veneen keulaan otettujen kivien päälle tehtiin nuotio ja pantiin kahvepannut tulelle. Ilma oli jo melkoisen hyvä. Taivas oli kyllä pilvessä, mutta ei kuitenkaan enää satanut, ja tuuli oli isosti tau'onnut. Tasaisesti kiitivät aluksemme isoa Ärjänselkää pitkin ja me istuimme kaikki tyytyväisinä veneissämme rauhallisen iltayön vaaleassa hämärässä, katsellen kauniisti loimottavia nuotioita, puhellen ja pakinoiden. Kun kahve oli aikansa kiehua lirissyt ja valmiiksi joutunut, annettiin sitä meille juotavaksi niin hyvin vierusveneestämme kuin omalta väeltämme, ja hyvältäpä tuntui kahve maistuvan aavalla selällä. Kun kukin oli tätä suosittua juomaa saanut, tulivat he heti paremmalle puhetuulelle. Oli tosiaan hupaista kuunnella ylimaan rahvaan luonnollisia puheita ja vakaisia keskusteluja, nähdä heidän teeskentelemätöntä esiintymistään ja oppia tuntemaan heidän hyvää mielenlaatuaan. 

Hiukan totisemmaksi tuli mieli, kun sitten äkkiä kuuro kohosi ja alkoi puhallella vastaan, jotta oli pakko laskea purjeet alas ja ruveta soutamaan. Se kuuro meni kuitenkin pian ohitse ja sitten tyyntyi. Kävi vielä hyvän aikaa loikka selällä, vaan aallot pienenivät pienenemistään, kunnes lopulta niiden pauhaava ääni vaikeni ja maininki lakkasi. 

Nuori isäntämme istui veneen perässä huopaelemassa ja hänen vaimonsa ja veljensä istuivat rinnakkain etuteljolla soutajina. Viereisessä veneessä taas istui isäntä ja hänen rotevakasvuinen somavartaloinen tyttärensä soutajina ja nuori poikansa huopaajana. Toisinaan vaihetettiin kyllä sijoja, mutta yleensä ei suvaittu naisten kau'an perässä olla, sillä sanottiin, ett'eivät ne osaa laskea suoraan kuitenkaan, ja kyllä olivatkin miehet kärkkäät naisia muistuttamaan, jospa toisiaankin. Mekään emme aina joutilaina istuneet, vaan kävimme käsiksi airoihin mekin vuorostamme, jolloin vakituiset soutajamme saivat vähän huokaista.