Kesken ja allekirjoituksettomaksi jääneestä kirjoituksesta Mielijuohteita matkalta Saimaan vesillä, Kesäkuun keskipäivinä v. 1858 (Suometar 23.7. & 30.7.1858)
Mielinet ehkä tietää, mikä laitos tämä "Vellamo“ on, jonka kannella ja kuvussa Lauritsalasta pääsin Saimaan monilaulettuja rantoja näkemään ja aaltoja kiikkumaan! — Se on erinomainen laitos, joka ansaitsee tuttavuuttasi ei ainoastaan kertomukseni vaan myös oman kulkemisesi kautta. Olleena aikanaan joku tavallinen purjelaiva, on se nyt muutettu matkustajain kuletuslaivaksi, monilla alusruomilla, joissa on sänkypaikkoja erillään herroille ja erillään naisille, 30 vaiko 40 hengelle yhteensä. Laivan kannelle eli laitain päälle on rakettu iso ja erittäin valosa sekä kaunis sali matkustajille olopaikaksi, ja salin katolta on lavea silmäala ympäri kulkuseutuja.
Tätä laivaa kulettamaan edes-takasi Lauritsalan ja Taipaleen eli Varkauden kanaalin väliä on määrätty ruuvihöyry "Ahti" ja Taipaleen sekä Kuopion väliä taas höyry "Ilmarinen". Sekä "Vellamo" että sen kulettajat "Ahti“ ja "Ilmarinen" sanottiin olevan viipurilaisen mainion kauppahuoneen Hackmannin omaisuutta. "Ahti" on väkevä ja nopea kulkija, vaan Taipaleen ja Konnuksen sulkuin seinät ovat liian kaitaset sen niistä pääsemiseksi, jonkatähden vähemmän "Ilmarisen" täytyy Taipaleen yläpuolella olla "veden emännän“ kutsarina. Kuin kaikki hyvin käypi, kulkee "Vellamo" mainittuin höyryin turvissa puolessatoista vuorokaudessa rentonaan Lauritsalan ja Kuopion välin, joka tekee vesimatkaa 281 nykyistä eli suomen virstaa; on kuitenki viivytystä tiiman verran jokaisessa sulussa Taipaleen ja Konnuksen kanaalia kulkiessa, ja Savonlinnassa näytään joka kerran viivyttävän 4 à 5 tiimaa, joiden alla "Ahti" pujahtaa kulettamassa odottavia aluksia ylös tahi alas väkevää Kyrövirtaa, joka pesee Savonlinnan vanhoja muuria.
Ensi kerran eläissäni tein nyt matkaa laivalla höyryn perässä, ja minun täytyy sanoa, että näin tahtoisin aina kulkea, saaden samaa kyytiä kuin jos olisin höyryssä itsessään istunut, eikä minun kuitenkaan tarvinnut kärsiä höyry-uunin kuumuutta eikä savua eikä täryyttämistä, joka on kaikissa höyryissä välttämätöntä. "Vellamo" kulki höyrynsä perässä niin tasasesti ja tyvenesti matkansa, ett'ei tietänyt vesillä olevansakaan. Senlisäksi oli laivaväki kaikkia kohtaan ystävällisiä ja kohteliaita, ja erinäisellä kiitoksella täytyy mainita ruokarouvan Forss'in tointa makuupaikkain ja huoneiden raittiina ja puhtaana pitämisessä sekä hyvän ruuan antamisessa kohtuulliseen hintaan. Kuin myös matkakumppanit olivat iloisia ja sovullisia, ei kukaan ylen kovaksi onneksi ottanut, vaikka meidän tällä kertaa täytyi viipyä liki 3 vuorokautta matkalla Lauritsalan ja Kuopion välillä.
Asia oli nim. semmonen, että "Ahti" oli edellisellä kerrallansa saanut höyrypannunsa vuotavaksi, niin että meitä kulettamaan pääsi "Nyslott" (Savonlinna, entinen „Kuopio"-höyry), joka on vanha ja vaivainen. Valitusta matkustajissa kuitenki herätti, että huolimatta „Nyslottin" vähävoimaisuudesta se raiska oli pantu "Vellamo“-kuormansa yli vetämään perässänsä jauhoilla ja sokerilla täytettyä, Kuopioon menevää laivaa, joka luonnollisesti paljo viivytti matkantekoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti