tiistai 8. heinäkuuta 2025

Höyrylaivalla Raumalta Turkuun 1879

W. Leppä, joka kirjoitti Muutamia matkahavaannoita Länsi-Suomesta (*) oli ilmeisen fiksu, sillä hänen mielestään Kokemäki oli Huittisia uhkeampi ja että sen vertaista hyvinvoipaisuudessa lienee vaikea löytää". Pidempi lainaus matkakertomuksen lopusta:

Sivuten ja läpitse kulkien moniaita Eurajoen pitäjään kuuluvia köyhiä, alastomia kyliä joiden asukkaat ovat Vuojoen kartanon alustalaisia, eivätkä raskaitten verokuormien rasittamina jaksa edistyä varallisuudessa eikä sivistyksessä, ehdimme illaksi Raumalle. 

Tämä ikivanha ja vanhanaikaisuutensa kunnialla säilyttänyt kaupunki, on matalan merenlahden rannalle rakettu milt'ei kolmion muotoon. Vieraita kun harvoin nähdään, on vähäpätöisinki matkalainen täällä kaikkien katseltava katuja kävellessään ja kysellessään. Mitään merkillisempää nähtävää ei Raumalla ole, sen jo maantieteestäki tietää; rakennustapa vähän muistuttaa Porvoota. Satama, parin virstan päässä kaupungista kallioitten välissä, puutavarariittoineen, näyttää mistä eletään. Uuden, soman, korkealle vuoren rinteesen raketun ravintolan verandalla on näkö-ala kaupunkia kohti kaunis, mutta Pohjanlahden ulapalle verrattoman ylevä.

Viideltä aamulla annettiin satamasta ilmoituskuulalla kaupunkilaisille merkki, että Porista palaava höyrylaiva oli saapunut. Pian sen jälkeen tehtiin jo lähtöä ja tultiin muutaman tiiman väljää saaristoa kuljettua Uuteenkaupunkiin. Kauan ei viivytty yhdessäkään monista välillä-olevista pysäyspaikoista, ei Naantalissakaan, vaikka siellä aina kehutaan aikaa kyllä olevan, joten Ruissalon tammimetsät ja Turun tuomiokirkon jalo kultanuppinen torni pianki, matkan pituuteen verraten, tulivat näkyviin. Ennenkun tulemme perille, katsastakaamme muutamia matkakumppaneitamme, joihin tällä matkalla tutustuimme.

Enimmän kaikista katseltiin ja varsinki kuunneltiin laivassamme muudanta sokeata viuluniekkaa Lohtajan pitäjästä sekä hänen vaimoansa, joka tupakoitsi myötäänsä. Kotoseudullansa par'aikaa vallitsevan kurjuuden ja puutteen pakoituksesta olivat he lähteneet maata kiertämään ansaitakseen leipäänsä ukon soitolla. — Uudestakaupungista tuli mukaan pari nuorta Kronstadtiin matkaavaa merimiestä, useita naisihmisiä ja eräs mustiin puettu nuorukainen, mustalla hatulla ja sinisillä lasisilmillä, joka kaiken matkaa näkyi olevan ikäänkuin keskipisteenä, jonka ympäri nuo naiset paikallisessa ja henkisessä suhteessa pysytteleivät, kutsuen häntä maisteriksi ja pitäen häntä mestarina uskonnollisissa asioissa. Sain kuulla heidän mestarinsa olevan seminarin oppilaan, joka sekä yksityisissä seuroissa että kirkossa pitämistä saarnoistaan ja selityksistään oli tullut suureen maineesen. Rakas morsiamensa hänellä myös kuului olevan seurassaan, miten kaikilla lähetyssaarnaajilla. Turussa sanottiin hänen myös hyvin menestyneen. Haluaisin vast'edes joskus elämän matkalla kohdata tätä miestä ja varmasti tietää, onko sellaisella työllä mitään hyviä ja pysyviä hedelmiä.

(*) Ilmarinen 06.12.1879 no 97 (Punkalaidun - Kokemäenjoki), 10.12.1879 no 98 (Eräs kylämeijeri - Pori hyvin pintapuolisesti nähtynä), 13.12.1879 no 99 (Luvia - Rauman ja Uudenkaupungin kautta Turkuun. - "Maisteri")

Ei kommentteja: