Eräänä aamuna menin kaupungin torille, jossa kuulin puhuttavan varsin kummallista kieltä, jossa tuntui joku "prosentti" olevan Suomen kieltä, joku "prosentti" Ruotsin kieltä, vaan suurin osa vallan outoa. Sitä en ymmmärtänyt, enkä tietänyt edes sen mokoman kielen nimestä. Tähän panen näytteeksi jonkun sanan sitä. Torilla riiteli kaksi akkaa keskenään, toinen sanoi: "pirsuski" (pidä suusi kiini), vaan toinen sanoi: "pr'it" (pidä itse). Myös kuulin seuraavan kielinäytteen: "Käsk ny helvetules se Matsonsk' tul' ottama meilt krampsuns tai ma ajan ne uloos y. m. (käske nyt helvetin tulessa sen "Matsonskan" tulla ottamaan meiltä tavaransa, tai minä ajan ne ulos). Nämät ovat helpommat ymmärtää, vaan suurin osa oli sellaista, jota en ymmärtänyt ollenkaan, enkä ennättänyt sitä sen sukkelan lausunnon takia kuullakaan niin tarkkaan, että olisin sitä osannut edes kirjottaa. Vihdoin sain ymmärtäväisiltä kuulla, että sitä kieltä sanottiin Turun suomeksi. (Länsi-Suomi 17.5.1879)
Maalainen vei Turkuun myydäkseen metsänotuksia, jäneksiä ja lintuja. Ostajavaimo tuli jo kaupungin rajalla vastaan ja kysäsi: "Onks myyrä?" — "Ei, mutta jäneksiä ja lintuja on," oli vastaus. Lause: "Onko myydä (myytävätä)," kuuluu Turun murteella: "Onks myyrä?, Koska myyrä on pieni hiiren muotoinen eläin, hyrisi maalainen kummastellen: "syövätkö Turkulaiset hiiriäkin? No, kaikkia heille pitäisi tuoda, yksin hiiriäkin." (Tampereen Sanomat 3.12.1879)
Olimme jo, Porin maantietä kulkien tulleet lähelle Raision kirkkoa, kun saavutimme erään eukon, joka tyytyväisen näköisenä astui hiljalleen eteenpäin. Tervehdykseemme “Hyvää päivää," vastasi eukko, "Jumal' antak'!" — Mihinkä nyt matka?" — "Mene' kotti'; käven Turuss' ostamass' kaffe. Ei noitte' maakauppiotte" kaffe kelp' mihikkä? E mnä tier, mitä lai papeni heill' o. Se o yks kaikk' jos pane heijä kaffetas taikk' ohri pannu. Kyll' se nii' on ko Alastuva Mai sano"!" — "Kuka Alastuvan Maija?" kysyimme me. Luoden kummastuvan katseen meihin, ett'emme muka häntä tunteneet, vastasi eukko: "No se Juha vaima' mies, ko karas täält' merill', ko oil viis vuott' ol' naimisiss' ja jätt' vaimos' ja kaks last' niinko susi penikkas'. Mutt' kyll' Herr' rankas' hänt' sitt' kans! Ameriikas' hän kuol' sitt' kamalall' tavall'." (Aura 19.6.1883)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti