Nyt kun Kansalliskirjasto on digitoinut Pohjois-Amerikassa ilmestyneitä suomenkielisiä sanomalehtiä saamme lisätietoa siirtolaisten lisäksi heidän ajatuksistaan kotimaastaan. Tämä kävi ilmi, kun joku hakusanani osui Toverittaressa ilmestyneeseen Kusti Saaren jatkokertomukseen Minkälaiset olosuhteet kasvattavat luokkataistelijoita (13.03.1923 no 11, 20.03.1923 no 12, 27.03.1923 no 13, 03.04.1923 no 14, 10.04.1923 no 15, 17.04.1923 no 16, 24.04.1923 no 17, 01.05.1923 no 18, 08.05.1923 no 19, 15.05.1923 no 20, 22.05.1923 no 21, 29.05.1923 no 22, 05.06.1923 no 23, 12.06.1923 no 24, 19.06.1923 no 25, 26.06.1923 no 26)
![]() |
Työkansa 28.3.1913 |
Koska usein on helpointa kirjoittaa omista kokemuksista, vahvin johtolanka oikeaan Kusti Saareen on samalla nimellä B.C.:ssä allekirjoitettu ilmoitus, jossa kaivataan Alavuudelta kotoisin olevaa Albin Haurusta. Albinin harvinaisemman nimen ansiosta on selvää, että häntä oli aiemmin hakenut veljensä Matt Haurunen, joka asui vuonna 1918 Idahossa (Toveri 21.1.1918).
Veljesten äidin sisaruksilla on käytössä Kustin alkuperäinen sukunimi Saarijärvi. Kertomuksesta tuttuja etunimiä ovat Iisakki, jolla on vaimo Lovisa. Heille oli syntynyt Alavuudella 3.8.1889 Kustaa Kosntantin, joka kuoli Yhdysvalloissa. Kun jatkokertomus alkaa Iisakin elämällä A:n pitäjässä, oikea perhe on löytynyt ja kertomuksen yhteys todellisuuteen todennäköinen.
Kustin kertomuksen varhaisimmassa lapsuudenmuistossa on mukana kaksi vuotta vanhempi Lovisan tytär Hanna.
Mökissä ei ollut juuri mitään suuhun pantavaa, siksipä Lovisa valmistikin Hannaa ja Kostia kirkon-kylään kerjuulle, sillä lauantaina herrasväki oli anteliaampi. Kostille oli myöskin tällä ajalla syntynyt sisko ja veli, joka oli vielā aivan pieni, ainoastaan parin kuun ikäinen, joten äiti ei itse voinut päästä pyytelemään. Kosti meinasi aivan nääntyä sillä neljän kilometrin matkalla, joka oli heidän kotoaan kirkolle. Kirkon kylässä ihmiset ilvehtien kyselivät, etta kenenkäs tyttäriä ne nämä pojat ovat, johon lapset vastasivat rohkeasti, että he ovat sen puujalka-Iisakin tenavia. Silloin ihmiset tavallisesti alkoivat syytää parjaustulvaansa.
Kaikki p-leet ne menevätkin naimisiin, kuin sekin "keppijalka", joka ei voi elättää perhettään, vaan laittaa ne heti pienenä kerjuulle!
Lasten herkkään mieliin koskivat tällaiset syytökset kipeästi, niinkuin he olisivat tehneet suuren rikoksen syntyessään maailmaan. Hanna ohjasi veljiään menemään tri J:n asuntoon, sillä Hanna oli tottunut saamaan sielta aina jotakin, ja muutenkin olivat he sääliväisiä ihmisiä köyhien lapsia kohtaan. Koski tallusteli tohtorin asuntoon. Hänellä oli kovin rikkinäiset vaatteet päällään. Hanna ohjasi askeleensa kohti pappilaa. Kostin saavuttua tohtorin kyökkiin, tohtorinna silmäili Kostia sääliväisin katsein ja kyseli, mistä kaukaa noin pieni mies on, kun hän ei ole ennen häntä nähnyt? Kosti lasketti, kuin isämeitää koko sukukuntansa, jolloin tohtorinna hymyili pojan rohkeata esiintymistä.
Hän haki itse tohtorinkin katsomaan pikkumiestä. Heti olikin tohtori kyökissä, reipas ja hyväntahtoinen mies. Tohtori silitteli Kostin päätä ja kysyi, mitä hän haluaisi saada? Kosti kertoi rohkeasti, että heillä ei ole kotona mitään syötävää ja huomenna on sunnuntai ja että isä oli pitkällä matkalla eikä tiedä koska sieltä tulee rahaa. Tohtori ja tohtorinna puhelivat keskenään, että jos antaisimme hänelle poikansa Ilmarin vaatteet, kun ne olivat jo hänelle vähän pienenlaiset. Kosti näki tohtorinnan kuivaavan kyyneleitään. Miksi he noin säälivät häntä? Eihän kukaan ollut ennen noin syvästi heitä säälinyt. Tohtorinna käski Kostin tulla toiseen huonteseen koettamaan, jos Ilmarin vaatteet sopisi hänen päälleen. Kosti oli niin mielissään, pukiessaan melkein uuden puvun ylleen, joka sopi hänelle kuin tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti