Krimin sodan päättäneen rauhan johdosta järjestettävistä kiitosjumalanpalveluksista tiedotettiin seurakuntiin tuomiokapituleista 28.4.1856.[1] Muut tiedotusvälineet olivat jo nopeampia ja monissa kaupungeissa ehdittiin yhdistämään rauhan juhlinta keisarin syntymäpäivän viettoon 29.4.1856 . Helsingissä saatiin kuulla kenraalikuvernööriltä, että keisari oli antanut luvan "valtasanomalehden toimittamisen ja ulosantamisen suomen kielellä, hyödyllisten tietojen ja opin levittämiseksi". Puoli kolmelta 350 osallistujaa nautti rauhan ateria Seurahuoneen suuressa salissa
joka täksi juhlalliseksi tilaisuudeksi oli koristettu laakeripuilla ja Europan valtakuntain nimillä; ne olivat luettavat valkosella, jokaisen kansan värillä kantatulla vaatteella. Salin etuseinällä näkyi kultanen A, ympäröity laakerilla ja palmeilla. Sen alla seisoi: maaliskuun 30 päivä 1856 ja kaikkein niiden valtain liput, jotka rauhan kokouksessa Pariisissa olivat osalliset.[2]
Oulusn vastaavassa juhlasalissa
H. Majesteetinsä Keisarin nimipuustavi oli ylinnä valaistuna kauniilla loistavilla tulilla; sen yhdellä puolella oli: 30 p. maalisk., jolloin rauha päätettiin, ja toisella puolella 29 p. huhtik. samoin valastuina. Paitsi näitä oli rauhan-jumalattaren kuva seinällä ja sen alla laiva, sen työ- ja maanviljelyskaluja, jotka olivat merkkinä rauhallisten töitten jälleen olevan vapaina sodan esteistä.[3]
Myös Turussa pidettiin kyseisenä päivänä "huvitus".[4] Sanomalehdissä huomioitiin myös se, että "Rauhan-ilo ja sen tulosta herätetyt toivotukset owat useammassa kaupungissa saanut kauppasäätymme lahjoittamaan rahoja hyvien laitosten perustamiseksi ja avuksi".[5]
Rauhan tultua päästiin myös järjestämään Aleksateri II:n ja keisarinnansa kruunajaiset 7.9.1856. Turussa vietettiinKeis. Majesteetien korkiaa kruunausjuhlaa. Juhlalliset kirkonmenot pidettiin, juhlallinen puolipäivällinen nautittiin ja illalla oli kaupunki ilotulella valaistu. Illan kauneus ja hiljaisuus teki tämän aivan ihanaksi. Erinomattain ihastuivat katsojat yhdestä veneestä, joka Aurajoella kulki edestakaisin ja oli täpitäynnä ripustettu kaikenmuotoisilla lyhdyillä ja tulilla.[6]
Kaikki yleiset ja useammat yksityiset kartanot, seurahuone, kävelypuistot, kadut, Kaisaniemi, Töölö ja Veapori olivat välkkyvillä tulilla ja monenvärisillä valolaitoksilla koristetut ja valaistut. Soiton säveleitä kuului monesta paikasta ja tulinuolia kohosi taivahalle etenkin soreasti Veaporista, josta myöskin tykin pamaukset jumahtelivat juhlallisesti myöhään yöhön. Ilta oli selkeä, lämmin ja kaunis ja lukemattomia ihmisparvia oli yleensä liikkeellä tämän päivän paistavia ja juhlallisia koristuksia katsomassa. Myöskin köyhät saivat osan päivän juhlista: eräs kauppamies oli täksi tilaisuudeksi toimittanut noin 350 hengelle puolipäiväisen.[7]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti