"No, kyllähän tietysti piti tutkia ne, ajanjakson pukuja ja muita, ettei nyt aivan läpiä päähänsä kirjoittanut niissä. Mutta niin kuin mä tossa äsken selasin näitä historiasarjoja, mitä näitä on niin, näähän on milloin mikäkin on Venetsiassa tai Venäjällä tai muuta. Eli hyvin vapaastihan niissä sai käsitellä niitä maailmoja ja luoda niitä ihmisiä ja kaiken maailman palatseja ja linnoja. Että se oli omalla laillaan ihan hauskaa kunhan vaan muisti, että ne puhui vähän eri tavalla, kauniisti ja kohteliaasti ja teitittelivät nämä ihmiset toisiansa. Että puhekieltä ei voinut käyttää, että se oli oikeastaan semmoinen suurin ero näissä linnasarjoissa muihin.
Näissä historioissa sai semmoisia niinkuin aika jänniä - ajattele, että niin kuin miekkailukin kohtauksia ja tämmöistä tietynlaista romanttista menoa aikaan paremmin kuin nykypäivän näissä jutuissa. Koska silloin vanhaan aikaanhan ei ollut mitään... välimatkat oli pitkiä ja muuta tavattiin erilaisissa tilaisuuksissa, oli näitä suuria juhlia ja kaikkea mahdollista linnanherraa ja muuta. Niin siinä oli oma viehätyksensä kyllä siinä historiallisessa sarjassa.
Mutta eihän ne päivänvaloa kestä, jos niitä rupeaa tutkimaan, niinkuin ihan oikeassa mielessä, että onko tuo ollut mahdolista tuohon aikaan, tai muuta että en ole sen kaltainen historian kirjoittaja, joka olisi tehnyt mielettömiä tutkimuksia asioista."
Tuija Lehtinen Julkisessa sanassa 3.7.2013.
Aiheeseen liittyen julkaistaan huomenna Hesarin kirjaliite, jossa "pureudutaan historiaan. Mitkä romaanit ovat vääristäneet kuvaa Suomen historiasta? Täytyykö romaanien ylipäätään noudattaa todellisia tapahtumia? Voiko kirjailija ottaa niistä vapauksia?" Sitä odotellessa luettavaa teemasta:
- Hatavara, Mari: Mielikuvituksellinen historia. Zacharias Topeliuksen ja Fredrika Runebergin historialliset romaanit lajin suomalaisina aloittajina.
- Kaunisvesi, Maria: Feminismiä vai viihdekirjalisuutta? Kaari Utrion 1830-1840-lukuja käsittelevien historiallisten romaanien romanssijuonen ja historiallisuuden tarkastelua
- Bruun, Sanna: Perustuu tositapahtumiin. Fiktion ja ei-fiktion rajat tosielämän rikosten kuvauksissa.
- Karvinen, Eeva: Debytantti pidoissa ja pannassa. Kaari Utrion Eevan tyttäret -teoksen vastaanotto 1984 - 85 naishistorian tutkijoiden yhteisön ja jokapäiväisten historian kuvien maailmassa
- Lehtisalo, Anneli: Kuin elävinä edessämme. Suomalaiset elämäkertaelokuvat populaarina historiakulttuurina 1937-1955
- Erkkilä, Natasha: Rokokookauden ranskalaisen ylhäisömiehen epookkipuku
- Seppälä, Henna: Pukusuunnittelun merkitys elokuvassa
Ja finaaliksi, aiheesta pidemmälle eksyen ruotsalaista teatteripuvusta esittelevät videot: 1500-tal, 1600-tal, 1700-tal ja 1800-tal. Marginaalikuvituksena hattuja 1820-luvulta (Nordiska museet, Wikimedia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti