Vantaan näkymättömässä kulttuuriympäristössä (2/2)

Vantaankoskella ihailimme sekä näkyvää että näkymätöntä kulttuuriperintöä. Kuonan palaset maassa kertoivat 1800-luvun ruukista. Parkkipaikan kohdalla oli tehty kaivaus, jonka tulokset pyyhkiytyivät mielestäni, sillä sen jälkeen kerrottiin vähän kauempana Hommaksessa kivikauden lieden ympäristöstä tunnistetuista ihmisen luun kappaleista. Kannibalismia?!

Ohitimme Hommaksen matkallamme ruokailuun Övre Nybackassa (yllä), jonka vieressä sijaitseva Vantaan maatalousmuseohan oli yksi elämäni hienoimmista museokokemuksista.

Lounastauon jälkeen matka jatkui Kirkonkylän läpi. Emme pysähtyneet katsomaan Pappilan kaivauspaikkaa, mikä oli minulle pieni pettymys. Andreas Koivisto kertoi toki tuloksista pari sanaa bussissa.

Sitten ajoimme Tikkurilan läpi. Omatoimiretkeni ei ollut vielä unohtunut ja tunnistin paikkoja.
Lopulta pysähdyimme Jokiniemeen. Edellisellä käynnilläni muistan seisoneeni avoimemmalla kohdalla ja nyt olimmekin tämän kesäisellä kaivauspaikalla. Sen tulokset saivat hyvin julkisuutta, kuten äskettäin totesin.

Kuunteluni hieman herpaantui, joten kävin paikkaamassa maanantaina Tapulikaupungin kirjaston arkeologiaillassa, jossa Jokiniemen idolit löytänyt Kyllikki Rosenström kertoi perusteellisesti ja selkeästi kaivauksella toimimisesta ja sen löydöistä. Hän mainitsi myös kaivausten saaman julkisuuden myötä paljastetun löydön 80-luvulta. Jan Fast on kirjoittanut siitä blogissaan 28.8. ja 15.9. 

Viimeinen retkikohteemme oli Gubbackan keskiaikainen kylä. Sinne mennessä kävimme kääntymässä Westerkullan kartanon pihassa ja kun bussin ikkunasta sain näkyvästä kulttuuriperinnöstä otoksen, niin esiteltäköön tässä.

Gubbacka nimittäin ei ollut kovin kuvauksellinen. Metsän siimeksessä entisajan elämää oli varsin hankala hahmottaa vaikka pienen tien pinta vielä maastossa erottuikin. Näkymätöntä kulttuuriympäristöä piisaa.