Kova tykkien pauke säikähytti menneenä perjantaina puolenpäivän aikana kaikkia arkoja luontoja pääkaupungissa; nyt se sota alkoi meidänkin rannoilla, arveli moni, kiiruhtaen satamaan katsomaan. Mutta täälläpä oli yleensä koko satamassa Viaporin ympäristölle asti kaunis näkö: sotalaivat seisoivat tyyneellä veden pinnalla somasti koristettuina monella sadalla monenvärisellä vaateviirillä eli lakulla ja päivän kunniaksi ammuttiin niistä monta kymmentä pamausta perätysten, niin että ikkunan ruudut kaupungissa tärisivät: Viime-perjantai oli Keisarinnan nimipäivä. Tämä päivä oli myös ensimäinen kaunis kesäpäivä. Iltaisella oli Senaattitorin seutu tulilla valaistu ja kuu paistoi taivaalla kirkkaasti. Esplanaatissa pelasi kaksi venäjän sotajoukon soittokuntaa koko illan. Kansaa oli paljon koolla kävelemässä ja illan ihanuutta nauttimassa. — viime sunnuntai-iltana pelasi Esplanaatissa myös samat kaksi venäjän soittokuntaa ja kansaa oli paljon liikkeellä.[2]
Sodan johdosta ei määrätty toista kiitosjumalanpalvelusta, mutta sellainen järjestettiin perinteiseen tapaan Nikolai I:n kuoleman jälkeen. Tästä ja päivittäisestä kellonsoitosta 12-13 lähetettiin tuomiokapituleista ohjeistus 10.3.1855.[4] Kuukautta myöhemmin tiedotettiin, että kellonsoitto päättyisi yleisenä valituspäivänä 18.5.1855.[5] Artikkelissani Valtakunnalliset kuninkaallisten sanomakellot kirjoitin
Samoin kiersi vuoro Kullaalla päivittäin vuonna 1855, kun kellot soivat Nikolai I:lle. Helsingissä kiitosjumalanpalvelus pidettiin 11. maaliskuuta ja kellojen soitto alkoi seuraavana päivänä jatkuen yleiseen valituspäivään 16. toukokuuta. Kaikkialla ei kuitenkaan oltu samassa tahdissa, sillä Lappeenrannasta kirjoitettiin 27. maaliskuuta: “Surukelloja ei ole vielä keritty täällä ruveta soittamaan, mutta muissa elämän tavoissa näkyy suru ja kaipaus.”
Keisarin kuoleman johdosta määrättiin myös puolen vuoden suruaika, joka alkoi 2.3.1855. Tämä ei estänyt uuden keisarin syntymäpäivän huomiointia Helsingissä 29.4.1855:
Isoruhtinaamme H. M:ttinsa Venäjän Keisari Aleksanteri Toisen 37:nä syntymäpäivänä, kävivät täkäläiset virkakunnat ja porvariston vanhimmat ilmoittamassa onnen toivotuksiansa kenraalikuvernööri Bergille, niinkuin maamme ylhäisemmälle virkamiehelle. Huoli-ajan ulkonaiset merkit heitettiin täksi päiväksi pois. Kirkoissa soitettiin urkuja. Senaattitorilla pidettiin katselmusta sotajoukoista. Jälkeen puolen päivän myöhään iltaan kaikuivat Suomen meriväestön soiton säveleet kävelypuistossa. Illemmalla oli koko kaupunki loistavasti tulilla valaistu. Ylähältä Nikolain kirkon tornista, katolta ja rapuilta, Yliopiston ja Senaatin ikkunoista ja myöskin rapuilta paistoi tulen valo, niinkuin tähdet taivahalta. Yliopiston tähtikartano välkkyi vuorelta itseksensä, niinkuin kaunis tulilinna. Kävelypuistoissa paloi monenvärisiä lyhtiä puissa. Kansaa oli suurissa joukoissa liikkeellä ja kuu katsoi valkoisilla silmillänsä tätä ihmisten iloa ja valkeutta.[6]
Huolivaatetta piti kantaa vasemmassa käsivarressa 17.8.1855 asti.[7] Tästä huolimatta Helsingistä kerrottiin jo 3.8.1855, että
Huvituksia on näillä viikoilla ollut kesän varissa tarjona runnihuoneen puistossa ja Kaisaniemessä melkein joka päivä. Niissä saapi myös kuulla pari kertaa viikossa soittoakin. Eilen näytettiin leikkitulia Kaisaniemessä ja tämän päivän iltaisella on runnihuoneen puisto tulilla koristettu keisarinnan Maria Aleksandrovnan nimipäivän kunniaksi. — Mutta poispa se ajan ankaruus on ottanut huvituksilta entisen ma'un, eikä pääkaupunkilaiset niistä näytä sen iloisemmilta.[8]
Uuden keisarinnan syntymäpäivä oli vain viisi päivää myöhemmin. Oulussa vihittiin tuolloin keisarin Suomen jaetulle tarkk'ampujapataljoonalle lahjoittama sotalippu. "Puolisen jälkeen kokousi puutarhaan paljo muuta väkeä ja yhteinen ilo oli ylimmällään: laulut, pelinsoitot kaikkuivat siellä, ylhäiset että alhaiset kulkivat sevoin ja tanssasivat, jota huvitusta selkiän päivän lämmin ja kauneus lisäsi."[9] Sama päivä oli myös isoruhtinas Nikolai Nikolajewitsin syntymäpäivä ja Viipurissa vihittiin hänen mukaansa nimetty tykkivarustus.[10] Seuraavana päivänä alkoi Viaporin pommitus Helsingissä.
[1] ÅCB XI:371; BCB 210 (28.12.1853)
[3] Suometar 14.07.1854 no 28
[4] ÅCB XII:202; BCB 222 (10.3.1855)
[5] BCB 223 (14.4.1855)
[6] Suometar185504.05.1855 no 18
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti