Suunnilleen puolet digitoitujen kirjojen ilosta tulee minulle siitä, että näin tulee tarkasteltua täysin sekalaista kamaa. Joka herättää mitä moninaisimpia kysymyksiä. Esimerkkinä A B C Suomalainen ja Norjalainen aapis kirja, josta oheinen kuva.Miksi on ollut tarpeen vuonna 1864 julkaista Norjan "ylösvalistus-seuran" kustannuksella aapinen, jossa yhdistetään norjan ja suomenkieli?
Tekstit rukouksia ja muuta uskonnollista. Lopussa sivulla 27 (painotukset minun): "Tähdeksemme rakahille lapsille vähää huvitusta ja iloa panetaan tämän pienen aapis- ja oppi-kirjan loppuun muttamia kuvia ynnä Suomen ja Norjan kielin sanan selityksen kanssa. ... jumalata pelkäävä, gudfrygtig; jumalan lapset, Guds Børn; kuolema, Død; ijankaikkinen elämä, evigt Liv; autuus, Salighed."
Jään ihmettelemään sekä kiittämään kasvatusopin ja uskonnonvapauden kehitystä viimeisen 150 vuoden aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti