Petkuttaja Stenfelt

Huittisten miehen varoitus julkaistiin sanomalehdessä Sanomia Turusta 24.2.1860:

Huittisten seuduilla on näinä päivinä 11 p. tammikuuta liikkunut yksi olonsa ja menonsa puolesta suuresti ihmeteltävä herrasmainen mies, joka on sanonut nimensä olevan Stenfelt ja kotosin Oulusta. Tämä mies on eriskummaisella rohkeudella, nöyryyden muodolla ja valheen sikiänä onnistunut paljon almua itsellensä kokoomaan. Mutta omat toinen toistansa vastaan sotivat todistuksensa itsestänsä eriseuduilla kuin myös muu menetyksensä on vihdoin vahvistanut useata siitä, että tämä mies on maankulkuri ja yleisölle epäilemättä vahinkoa ja pahuutta levittävä, jonkatähden aikomukseni tämän kautta on saantoni ja tietoni mukaan Sanomissa julkaista osan hänen sankari retkistänsä. 

Noin likeltä vuosi sitten tavattiin hän Uudessa kaupungissa, josta hän miesvoimissa pois-ajettiin. Keväillä oleskeli hän Raumalla ja Eurajoella, kussa oli hyvin voinut; kuljeskelipa häippänä hupaasti kyytihevosella aina Tampereelle, palaisi taas sieltä Turkua kohden ja ymmärsi kaikissa kohden niin viekkaasti kieltänsä käyttää, ettei häneltä ruoka eikä juoma puuttunut eikä liian rahakaan viinaa janoessa. 

Toisinaan sanoo hän itsensä kielenkääntäjäksi, toisinaan paroniksi ja tutentiksi ja valittaa onnettomuutensa syyksi milloin yhtä, milloin toista vahingon eli varkauden tapausta pitkällä matkallansa. Ja jos hänen kunnon miehuudestansa joku tohtii epäillä, on hän ihan häpeällinen puheistansa ja tunkee liki kuin nälkäinen susi, jos ei hänen rahapyyntöönsä mieluisesti suostuta. 

Rohkenipa hävytöin pari viikkoa sitten Sunnuntaina Kokemäen kirkkoon mennä ja sieltä papistolta ja muilta herrasmiehiltä kiristää ulos 6 ruplaa, jotka rahat totuttua tapaa pian viinan myrkylliseen juomaan muuttuivat ja kurkusta alas luikahtivat; sillä kyyti-rahaakaan ei miehellä ole ollut maksaa, vaan siihen ensiksi tavallisesti on kerjännyt. 

— Ryysyistänsä on tämä mies helposti tunnettava: yllänsa on mustan viheriäinen präketti jonkun läänin virka-knapeilla varustettu, sen päällä vaalean harmaa Upseerin palttoo tutenti knapeilla; ijästänsa on hän noin 20—25 vuosien välillä, ruskealla tukalla ja huuliviikseilla (knääveleillä) ja hopia-hankaisilla nenälaseilla ja ajoittain myös kokaartti lakissa. Tämän kaltaista veitikkaa pitäisi kovimmilla kourilla kouria, kaikki karttaa, syntinsä tuntoon saattaa ja parannukseen johdattaa. 

Hämäläisessä 2.3.1860 todettiin, että "Sama mies oli viimis talvena Hämeenlinnassakin ja sanotaan usialta täällä raha viekoitellen." Puoli vuotta myöhemmin Helsingfors Tidningar 25.10.1860 julkaisi varoituksen silmälaseja käyttävästä narraajasta, joka käytti m.m. nimiä Stenfelt, Bonsdorff ja Odenwall. Suometar julkaisi 2.11.1860 kirjeen Tuusulasta.

Täällä matkusteli joku aika takasin nuori mies, joka oli oivallinen petturi. Hänellä oli monta nimeä: välistä ylioppilas Hierppe, kielenkääntäjä Stenfelt, herassyörinki Kivinen ja välistä joku muu virka ja nimi. Paikoin sanoi olevansa Pohjanmaalta, paikoin Viipurin läänistä. Heinolan kautta, tultuansa Helsingistä, ojensi hän Hämeenlinnaan. Vietteli ihmisiltä rahoja lainaksi, sanoen kukkaronsa kadonneen. Lasit oli hänellä silmillä, harmaja päällys nuhtu, josta toinen hija hukkui erään kestikievarin pihalle, mutta kaikeksi onneksi kyytimies löysi ja selkänsä pelasti. Hänellä oli sarka frakki, kuin meni parempiin paikoihin ihmisiä viettelemään. Kestikievarin kirjoihin hän pani sellaista kirjoitusta, ettei kukaan osannut lukea. Suomalaiset kestikievarit arvelivat tuon venäjätä olevan. 

Elo-syyskuun vaihteessa 1861 Stenfelt oli Uumajassa ja esitteli itsensä nimellä von Kothen (Umeåbladet 16.11.1861). Hän esiintyi poliittisena pakolaisena Suomesta ja samaa tarinaa hän käytti marraskuun alussa Uppsalassa. Siellä hänen metkunsa huomattiin ja tekosistaan raportoitiin 8.11.1861 sanomalehdessä Upsala. Mies oli ehtinyt yrittää onneaan Tukholmassakin. Sieltä sähkeitse saatu vangitsemiskäsky tuli Uppsalaan päivää liian myöhään. Stenfelt oli jatkanut matkaansa.

Ruotsalainen Aftonbladet 11.11.1861 julkaisi lukijakirjeen Västeråsista, jonne 7.11.1861 oli ilmaantunut helsinkiläiseksi oikeustieteen opiskelijaksi itsensä esitellyt Stenfelt, joka keräsi rahaa matkustaakseen Göteborgin kautta Amerikkaan. Aftonbladetissa 14.11.1861 koottiin palat yhteen ja kerrottiin, että Stenfelt oli vangittu Västeråsissa ja kuljetettu sitten Tukholmaan. Kuulusteluissa hän kertoi syntyneensä Siikajoella vuonna 1835, opiskelleensa Helsingin yliopistossa, työskennelleensä Vaasan maaherran kansliassa ja palvelleensa viimeisimmässä (eli Krimin?) sodassa aliupseerina. Muiden nimien käytön hän selitti pilailuksi.

Repustaan löytyi Siikajoen papin J. Laguksen todistus nimellä "Abraham Givinity eller Stenfelt", josta näkyi aiemmat tuomiot humaltumisesta, sapatinrikkomisesta, ikkunan rikkomisesta ja Siikajoen hautausmaan ristien rikkomisesta. Kun kukaan Ruotsissa Stenfeltille rahaa antanut ei halunnut nostaa oikeusjuttua, hänet lähetettiin Tukholmasta höyrylaivalla Suomeen. (Post- och Inrikes Tidningar 21.11.1861 ja Umeåbladet 23.11.1861 kertoivat vielä, että Stenfelt oli vieraillut myös Enköpingissä.)

Stenfelt saatiin Suomeen, mutta uutiset asiansa käsittelystä eivät tarttuneet hakuihini. Melko pian hän oli uudelleen vapaana ja esiintyi seuraavaksi poliittisena pakolaisena Norjassa (FAT 11.9.1862, ÅU 20.9.1862, Aftonbladet 24.9.1862). Mies oli saanut niin paljon julkisuutta, että sanomalehden Barometern toimittaja osasi julkaista 31.1.1863 varoituksen heti kun mies oli tullut kaupunkiin. Hämäläisessä koottiin 11.9.1863 Ruotsin tapahtumat vuodelta 1863. Stenfelt oli ehtinyt saada ja kärsiä tuomion, mutta yksi oikeuskäsittely oli kesken.

Oliko hän sitten oikeasti Abraham Kiviniitty Siikajoelta? Tuskin olisi pitänyt mukanaan varastettua tai väärennettyä papintodistusta, jossa oli rikosmerkintöjä. Siikajoella syntyi 21.1.1835 Abraham isänään Ephraim Kiviniitty. Rippikirjassa 1836-1849 s. 91 isällään on merkintä humalatuomiosta. Seuraavassa (1851-64 s. 28) Abraham ei ole enää perheensä kanssa.

Kuva ruotsalaisilta markkinoilta syksyllä 1865 Fritz von Dardellin piirtämä. Kuvaa on käsitelty. (Nordiska museet, Wikimedia)