En kyllä ymmärrä miten tämä sodasta 70/75/100v -fiilistely enää kiinnostaa ketään. Samat asiat käydään läpi 5v välein. #sota39
— Ilmar Metsalo (@IlmarMetsalo) December 2, 2014
Aivan. Talvisotaa tulee nyt joka kanavalla ja Kasper Strömmanin kanssa kysyn Milloin talvisota loppuu? Muitakin ajatuksia rummutuksesta on herännyt.
Miksei sosiaalihistoriaa muistella samalla innolla kuin sotahistoriaa? "45 v. Pohjois-Karjala-projektin synnystä - eloonjääneet kertovat!"
— Heikki Isotalo (@HeikkiIsotalo) December 2, 2014
Miksi emme juhlineet vuotta 2009,kun Suomen suuriruhtinaanmaan perustamisesta oli kulunut 200v?Suomalainen identiteetti alkoi muotoutua
— Jyrki Kasvi (@jyrkikasvi) December 5, 2014
Hmmm...Merkkivuoden 1809 sivusto on edelleen käytettävissä. Vuoden aikana oli puhetta monenlaisesta, mutta yläkulman perusteella iskulauseena oli "Kansakuntaa rakentamaan". Ei ollut mieleen painuva teema? Neljän vuoden kuluttua uusiksi?
3 kommenttia:
Niin, jos Talvisodasta ym. ei rummuteta ei suomalaisilla kohta ole enää yhteisiä kollektiivisia muistoja eikä kohta suomalaista identiteettiä (onko se hyvä vai huono asia, siitä voidaan tietysti olla montaa mieltä :) ). Vielä on ihmisiä elossa, jotka omakohtaisesti muistavat tapahtumia, mutta sodan traumat siirtyvät myös seuraaville sukupolville. Minä en ymmärtäisi itseäni läheskään yhtä hyvin jos en tietäisi mitä isovanhempieni ja vanhempieni kokemukset noissa sodissa olivat. Myös Suuriruhtinaskunnan muotoutuminen on keskeinen episodi. Historia on. Tärkeä.
Minä yritin lukion projektityötä varten saada mummostani irti talvisodan muistoja, mutta se ei ollut hedelmällinen haastattelu. Suhteeni kyseiseen sotaan on siis tästäkin syystä ja yleisen lähihistorian vierastamisen vuoksi jäänyt varsin olemattomaksi. Kuten moneen muuhunkin yhtenäiskulttuuriin luettuun asiaan (sauna, luterilainen kirkko, tanssilavat), mutta identiteettini on silti vahvasti suomalainen. Ainakin paljon enemmän kuin "eurooppalainen".
Eihän kaikilla tietysti ole omakohtaista muistoa tai tietoa oman perheensä kokemuksista, paljon miehiä kaatui sodassa eikä heistä ollut kertomaan edes omille lapsilleen. Oma isoisäni vaikeni myös, häneltä oli sotajuttuja turha kaivaa, mutta hänen toinen vaimonsa kertoi sitäkin enemmän, toimi sairaanhoitajana rintamalla. Tällä kohtaa astuu kuitenkin kuvaan tuo tiettyjen aiheiden "rummutus", sekä kouluissa että mediassa jne., missä jaetaan "materiaalia" suomalaisten kollektiiviselle muistille. Se voi tuntua turhalta ja merkityksettömältä, mutta se on juuri kaikkea muuta. Eurooppalainen identiteetti on aika harvalla "ensimmäisellä" sijalla.
Lähetä kommentti