Taloushistoriaa yms

Perjantaina jaksoin olla 1800-luvun tutkimuksen päivillä aamusta viinitarjoiluun, joten toivottavasti tammikuun taudit on nyt selätetty. Mutta raportissa vain otteita päivän annista.

Aamun aloitti Jari Elorannan hieno esitys Suomen taloushistoriasta. Erilaisin mittarein Suomi löysi enemmän verrokkeja Itä-Euroopasta kuin lännestä. Talouden kasvun laantuminen 1800-luvulla on selvää, mutta sen syyt eivät. Eloranta tunnisti muitakin tutkimusta vaativia teemoja ja mainitsi, että työn alla on BKT arviot ajassa taaksepäin 1500-luvulle asti.

Seuraavassa sessiossa Matti La Melan esitys jokamiehenoikeudesta ja puolukoista oli monella tavalla valaiseva. Ensinnäkin jokamiehenoikeuden ikiaikaisuus ja pohjoismaisuus ei ole selvää vaan tutkittavaa riittää. Puolukat auttavat asiaa, sillä valtiopäivien keskustelussa 1889 päätettiin jättää marjojen poiminta kaikille vapaaksi, mikä ei ollut tuolloin itsestään selvyys. Puolukkakauppa Saksaan oli alkamassa eli marjoilla oli uutta vientitaloudellista merkitystä. Mutta ne saatiin halvimmin kerättyä jättämällä ne joutavalle väelle noukittavaksi.

Miksi Saksassa innostuttiin 1870-luvulla pohjoisen (eli Ruotsin ja sittemmin Suomen) puolukoista oli La Melalla vielä selvittämättä.

Kati Mikkola sanoi esityksensä alussa suoraan, että on tutkijoidenkin syytä, että myytti menneisyyden yhtenäiskulttuurista elää. Mutta hän huomautti myös, että sekä yhtenäisyys- että moninaisuuspuheella on poliittisia ulottuvuuksia.

Pentti Paavolainen esitteli August Blanchen huvinäytelmää 1846 och 1946. Yksityiskohta kerrallaan se kuullosti yhä tutummalta ja kotiin päästyäni vahvistin esitelleeni samaisen näytelmän mukaelman suomeksi blogissa iät ja ajat sitten. Tuolloin löytämäni versio oli 10 vuotta varhaisempi kuin Paavolaisen tuntema. Jätän vertailun hänelle. Mutta oli hauska havaita, että Paavolainenkin oli huvittunut muinaistutkijan esityksestä näytelmän tekstissä. Kovin täysijärkisenä kun häntä ei esitetty, kuten kuvastakin huomaa.