maanantai 7. huhtikuuta 2025

Tanskan esihistoriasta ja sen esittämisestä

Viime viikolla kuvattujen Lundin päivien jälkeen siirryin Kööpenhaminaan, jossa sain kulumaan kaksi päivää paikallisessa kansallismuseossa ja ehdin lisäksi vain hätäiseen käväisyyn kaupunginmuseossa. Koska Lundissa esihistorian ymmärrys oli jäänyt saavuttamatta, yritin tosissani keskittyä kansallismuseon esitykseen ja vertailla sitä muististani löytyneeseen tietoon.

Jääkauden jälkeisen metsästykseen ja kalastukseen perustuneen asutuksen synty vaikutti tutulta. Jonkinlainen animoitu kartta rannoista olisi kyllä ollut tarpeen, sillä asiaa ajattelematta olettaa Tanskan aina olleen saman mallinen. Jos olisin pysähtynyt hetkeksi, olisin muistanut, että paikalliset arkeologit löytävän kivikautta veden alta. Mutta olisinko tajunnut, että Britannian mantereeseen yhdistänyt maa-alue ulottui Tanskaan asti?

Sattumalta Lundisssa junan lähtöä odottaessani olin katsellut yliopiston mainosikkunaa, jossa selostettiin tuoretta DNA-tutkimusta, jonka mukaan Tanskan väestö on vaihtunut kahteen kertaan "kokonaan". Tämä tuli museossa mieleen ja onnistuin googlaamaan vastaavan helmikuulta 2024: 100 ancient skeletons reveal dramatic turnover of Denmark’s population. Verratessani artikkelia seinäteksteihin, huomasin, että jälkimmäiset eivät ottaneet mitään kantaa tapaan, jolla maanviljelys oli tullut alueelle 4000 eaa. Niistä löytyi kuitenkin sama tuhannen vuoden "viive", joka mainitaan artikkelissa. Metsästäjä-kalastaja-kerääjät pistivät hanttiin tai varhaiset maanviljelijät eivät olleet kiinnostuneita.

Nationalmuseet
Wikimedia

Seinäteksteissä Tanskaan tuli 4500-4000 eaa vasarakiveskulttuuri, jonka väkivallan jäljet näkyvät paikallisessa maassa säilyneissä luissa. Jäljellä on myös järviin uhrattua vaurautta, kuten yhdessä astiassa uhratut 1720 merpihkahelmeä, sekä hautakumpuja ajoituksella 3800-3300 eaa. Vuosina 3200-2800 eaa, jolloin tuoreen tutkimuksen mukaan Jamnakulttuurin porukka täytti Tanskan, tehtiin Jyllannissa kulttitaloja ja käytävähautoja eli Tanska oli osa eurooppalaista megaliittikulttuuria. 

Tanskan varhaisimmat säilyneet kultaesineet ovat kivikauden lopusta. Paikallinen pronssikausi alkoi 2000 eaa. Yksi sen tyypillinen esine oli piitikari, joiden esiintymäkartassa oli pisteitä niin Tanskan eteläpuolella kuin Upplannissa asti, mutta ei Suomessa. Muut esineet kertovat yhteyksistä Kreikkaan asti. 

Tanskan maaperässä on säilynyt pronssikaudelta tammiarkuissa haudattuja vainajia sekä heidän vaatteitaan vuoden 1350 eaa. tienoilta. Eikä vain tilkkuja, mutta nämä olivat tietenkin esillä niin hämärässä, ettei ottamastani valokuvasta saa mitään tolkkua, Tunnetuin vainajista on Egvedtin tyttö, josta tehdyt analyysit kertoivat runsaasta liikkumisesta. Seinäteksteistä opin, että tuloksista on erimielisyyttä ja että dna-analyysi ei ollut onnistunut.

Egvedtin tytön vyötäisillä oli pyöreä pronssilevy, joita on löytynyt muistakin haudoista. Miesten statusesine oli puolestaan miekka. Muutakin näyttävää oli: kultaesineitä ja eksoottisia kypäriä.

Rautakauden alettua 500 eaa vauraus ei olennaisesti vähentynyt, vaikka yhteyksiä eteläisimpään Eurooppaan ei enää ollut. Uhrattavaksi oli ajanlaskun alun aikaan esimerkiksi rautakoristeiset vaunut.

Ilmeisesti siis lähes jatkuvasti veteen uhrattiin tavaraa ja vuosina 800 eaa - 200 myös ihmisiä. 

Hieman yli 2000 vuotta sitten Tanskassa oli tai siellä kudottiin kaunista ruudullista kangasta. Tarkistin tekstiiliarkeologiaan perehtyneeltä tuttavaltani: Suomesta ei tunneta edes raitoja ennen keskiaikaa. (En kuvannut esinekylttiä, mutta todennäköisesti samaan löytöön perustuu tuore video I Hand-wove a Shawl Using 2000-Year-Old Techniques 🐑 From Sheep to Shawl.)

Ajanlaskun alun aikaan tanskalaiset saivat kontaktin Rooman valtakuntaan ja paikallisen yhteiskunnan hierarkkisuus lisääntyi entisestään. Seinätekstien perusteella kansainvaellusaika ei vaikuttanut Tanskassa mitenkään, vaikka lähistölle saapui ainakin slaaveja. 

Valtionmuodostusta ei esitetty esihistorian näyttelyssä ja se piti kaivamalla kaivaa esille viime vuonna avatusta viikinkinäyttelystäkin. Viikinkiajan esityksen keskiöön oli asetettu ennustajatar (Vala, völva tai völa) ja puolet näyttelytilasta oli uhrattu elämykselle, josta en nauttinut enkä saanut mitään irti. Keskiajan esitys keskittyi kulttuurihistoriaan enkä huomannut yhtään mainintaa esimerkiksi kuningatar Margaretasta tai Kalmarin unionista. Maantieteellisten rajojen piirtäminen alkoi vasta vuodesta 1660.

Ei kommentteja: