Arpajaisvoittona talo

Museovirasto. CC BY 4.0

Finna-selailussa tuli vastaan Museoviraston digitoimana molemmat puolet arvasta, jolla tavoiteltiin vuonna 1847 Elefantti-korttelin tonttia 3 komeine kivirakennuksineen. Reaktioni oli "täh-mitä-häh".

Museovirasto. CC BY 4.0

Selityksen löysin E. G. Palménin kirjan Helsinki 1800-1900. Rakennustoiminta ja tonttiarvo (1907) sivulta 91. Helsingissä 1840-luvun puoliväliin vallinnut "jonkunmoisen "gründer-ajan"" päätyttyä jotkut rakennuttajat joutuivat talousvaikeuksiin. "Ja jopa on joskus ryhdytty niin epätoivoiseen keinoon, kuin että kivitalo Helsingissä tarjotaan kaupaksi arpajaisvoittona! Tällöin luvataan kyllä joku osa voitosta yleishyödylliseen tarkoitukseen, mutta ilmeisesti oli pääasia päästä epäonnistuneen spekulatsioonin seurauksista." Alaviitteessä Palmén antaa yksityiskohtaisempaa tietoa.

Kaksi esimerkkiä talonarpajaisista mainittakoon. Vuonna 1847 ilmoitti everstiluutnantti G. F. Tigerstedt, että kivitalo ja tontti n:o 3 Katariinankadun varrella (Aleksanterinkatu 18) asianomaisella luvalla myytäisiin arpajaisilla: arpoja oli 12,000, 3:n ruplan hintoihin; voittoja oli 6, joista 5 rahaa. Säästöstä aijottiin käyttää 5,000 ruplaa stipendirahastoksi ylioppilaita varten. Kaupungin arkistossa ei löydy täydellisiä tätä tonttia koskevia asiakirjoja, mutta arpajaiset jäivät kesken...

Palménin vaikeuksia tiedon löytymisessä voi selittää se, että hän on yhdistänyt arpajaisiin väärän (ja nykyisin Sederholmin talon tunnetulle rakennukselle kuuluvan) osoitteen Elefantti-korttelissa. Tigerstedt omisti korttelin tontin 3, joka on juuri se, johon liittyvä arpa on Museovirastolla. Helsingin kaupunginarkiston kiinteistökortiston mukaan Tigerstedt myi talon Louis Kleinehille keväällä 1850.

Toiset huomaamamme arpajaiset koskivat silloista Palmqvist'in taloa (nyt Seidenschnurin, Pohjois-Esplanadikatu 23); tämä tarjottiin, samoin asianomaisten luvalla, arpajaisilla kaupaksi vuonna 1850; talo oli uusi ja komea, mutta rahat eivät riittäneet sen valmistamiseen. Ilmoituksessa huomautetaan, että yritys oli silloin "oli ainoa kaikkeinkorkeimmalla suostumuksella toimeenpantu kaupungintalon arpominen". Arvan hinta oli 5 hopearuplaa; voitosta luvattiin antaa 8,000 ruplaa yleishyödylliseen tarkoitukseen, Helsingissä käytettäväksi. Tämäkin yritys raukesi; arvat eivät menneet kaupaksi.