Hämmentelen vanhoja muistiinpanopinoja testatakseni mikä projekti olisi parhaimmissa lähtökuopissa. Kuvittelin, että Procopaeus-sukua koskeva juttu oli vain (!) kirjoittamista vajaa, mutta luettuani vanhat artikkelit huomasin, ettei vanhoja verotietoja oltu ollenkaan hyödynnetty.
Pöh, otetaan SAY esille... Uskelasta ei ole SAY:tä ennen vuotta 1634! Apua! Millä otsikolla lähetin tutulle tutkijalle viestin käyttämättä montaakaan minuuttia mietintään.
Rauhoituttuani hieman lähdin tarkastelemaan tilannetta internet-ajan keinoin. (Palaan suositeltavampaan tapaan seuraavassa kappaleessa.) Digitaaliarkiston materiaalista (1875 maakirja) sai selville, että Halikko oli hyvä nimi muistaa ja samasta paikasta löytyi Halikon voutikunnasta 1600-luvun alkupuolelta erinäisiä tilejä. Haparoin niiden parissa muutaman hetken ja löysinkin Hämmäisen ja jopa oikean nimisen esi-isän. Jee! Pakitettu vuoteen 1600 avaamatta arkiston ovea. Mutta koska digitoidussa aineistossa oli 1500-luvun loppu tekemättä, tartuin seuraavalla Kansallisarkiston käynnillä vouditilien luetteloon ja aloin poimia sieltä lupaavan näköisiä yksikköjä mikrofilmeiltä kelattaviksi.
Ja tässä vaiheessa alkoi hahmottua tapa, jolla olisi voinut aloittaa tai jolla pitäisi ainakin jatkaa. Eli ensin joku sopiva kirja kauniiseen käteen ja opiskellaan perusasiat asiakirjoista, joita ollaan tutkimassa. Ovatko maakirjat parempia, vai mahdollisesti kymmenyslistat? Sitten, ellei välttämättä halua rullata esiin joka ainoaa merkintää, niin voisi katsoa Halikon SAY:stä (joka on olemassa myös aiemmilta vuosilta) miltä vuosilta on (erityisen hyviä) tietoja. Mahdollisesti jopa tarkistaa asiakirjojen värikoodit SAY:n oppaasta. Ja palata sitten voudintilien luettelon kautta mikrofilmikoneelle tai digitaaliarkistoon.
(Varsinais-Suomen hopeaverotilien toimittaja (joka lienee jo kuollut, sillä kirja julkaistu vuonna 1892) ei saa minulta kovin lämmintä arviota. Koko kylän maksamat verot läntätty yhdelle riville. Todella havainnollista.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti