Viitasaaren kastettujen kirjan mukaan Haapaniemen torpassa syntyi 2.1.1800 Matts Liimataiselle ja Ester Niskaselle Henrik-poika. Seurakunnan lukkari Konstantin Sarlin kirjoitti elämästään 54 vuotta myöhemmin näin:
Kolmekymmentä vuotta sitte läksi Heikki vähäisenä poikaisena kerjäämään. Tätinsä teki hänelle pikkuisen pussin selkään, johon Heikki keräsi tähteet almu-muruistaan, jotka hän sitte möi ja ennen pitkää palasi muutama rossa lakkarissa maailmalta isänsä luokse, joka oli vanha köyhä sotamies ja asui Rasila-nimisessä torpassaan. Muutaman vuoden perästä kuoli ukko ja Heikki alkoi piirtää syviä ojia kankaille ja korpihin, pani koko joukon metsää sarkoihin ja ennen puoltakymmentä vuotta lisääntyi Rasilan sangen vähäiset pellot ja niityt monenkertaisesti. Navetta pantiin seka-sonnalle ja raavaita hankittiin koko karja. Näin tavoin voimistui pellot aivan äkkiä, semminkin kuin Liimatainen pitää 10:nen sylen levyiset sarat ja 6:den vieläpä 7:täkin korttelia syvät sarka-ojat.
Niittyjä on vielä viime-vuosiin asti lisätty, joita nyt jo on 20 lato- ja 6 haasia-alaa. Rasilasta virsta matkaa, on Kivisuo-niminen neva, joka, erinomattainkin tulvan aikana, on melkein veden varassa. Tästä nevasta on Liimatainen lukemattomien ojain, polvien, sulkuin ja piirrosten kautta johdattanut veden torppansa peltoin ympärillä oleville hiekka-kankaille ja louhuahoille. Likinnä nevaa on korpi-maita vähän verran, joita Liimatainen ensin viljeli ja poltteli, laski sitten veden näihen poltettuin suomaiden ylitse juoksemaan mainituille kankaille ja ahoille, jotka kaikki ovat syvillä ojilla varustetut, sillä tavalla, että veto-ojat ovat niittymaan laidoilla ja sarka-ojat poikki niityn. Näin tavoin on helppo vettä sulkea ja päästää, niinkuin tarvis vaatii. Kuin esim. keväillä, lumen jotenkin sulattua, pannaan vetoojain yläpäät joka saran kohdalta kiini, niin nousee vesi saroille ja sulattaa sekä lopun lumen että roudan maasta, joka sangen suuresti auttaa nurmen kohoamista. Talvella on ojat arvattavasti kaikki auki, muutoin ylänne kasvais ja turmelis heinän juuren. Kuin nyt palovesi muutaman ajan seisoi näillä kovaluontoisilla mailla, alkoi ne tasoittua ja nurmi juurtua, ja ovatkin nyt paraita nurmi-niittyjä. Poutakesinä kuivaa mainittu kivisuo niin, ett'ei vettä saadakkaan kuin sangen vähä, josta syystä ne alimaiset niityt eivät kasva kuin puolen tavallisuudesta. Ja onki ne alimaiset niityt eli noin 5 lato-alaa senkaltaista kangasmaata, jonka hongista Rasilan nykyinen kartano on enimmäksi osaksi rakettu.
Viimeisinä vuosina on Liimatainen johdattanut veden niittyinsä läpi niin pitkälle, että yksi syvä oja kulkee kartanoon, navetan alaitse ja saunan editse pihapellon niskoille. Tästä piha-ojasta juo lehmät ja kylpee väki. Lehmille ei hän anna kuin kylmää vettä, hiukan olkia, vaan runsaasti nurmi-heiniä ja suurusta. Navetta on, kuin jo sanottiin, sekasonnalla, irtonaisilla soimilla varustettu ja niin aidattu, että joka lehmä pääsee parrestaan vesiojalle. Lehmiä ei pidetä kiini kytkyessä, vaan ne sopuisimmat keskenänsä ovat aina eri-kujassaan. Navetta on sangen suuri. Pellavia ja liinoja ei hän kasvata eikä liioin pyydä kaloja, ehkä järvi on aivan pellon alla. Kaikki vaateaineet ostetaan ja valmistetaan sitten kotona. Samate ostetaan myös suola-kala. Renkiä ja piikaa ei hän suvaitse, vaan kaikki työt kuin vieras väki tekee, tapahtuu summa- eli urakkakaupalla. Suo-mutaa ajattaa hän sangen paljon joka vuosi. Voita on Liimatainen vuodessa myönyt noin 30 ja 40 leiviskää, vaan viimeisinä poutakesinä vähemmän, 10:nestä ja 12:ta lypsävästä lehmästä.
Näin on tämä Heikki Liimatainen köyhästä kerjäläisestä, oman toimensa ja ahkeruutensa kautta, Jumalan suomasta, keltään neuvoa kysymättä, joutunut varakkaaksi. Hänellä on myöskin jo 6 lasta, joista vanhimmat alkavat auttaa työkomennossa.
Olis suotava että monet maamiehistämme, joilla sattuisi olemaan tämän kalttaiset maanpaikat ja luonnon etuudet, koettaisivat Liimataisen keinoa vaurastumiseksensa.
Toivottava olis myöskin, että Liimatainen toimensa ja uutteruutensa vuoksi, jolla hän on monta muutakin pitäjämme asujamista hyödyttänyt, semminkin niittymaiden saattamisessa parempaan kasvuun päällys-veden ja oja-sulkuin kautta, muistettaisiin jollakulla kehoituksella Keisarilliselta Huoneenhallitus-Seuralta Suomessa. (Suometar 10.3.1854)
Viitasaarella on useampi Rasila-nimisiä torppia. Heikin Rasila oli Haapaniemen kylässä (RK 1846-1855, 428).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti