Akateemisesta kirjakaupasta tarttui mukaan (kassan kautta) Margaret Macmillanin kirja The uses and abuses of history. Tuli luettua lähes heti, teksti kulki ja liikkui yleistajuisella tasolla.
Yksi Macmillanin luvuista käsitteli historian käyttöä lohdutuksena. Kiitos historioitsijoiden työn menneisyys näyttää silmissämme järjestetyltä ja yksiselitteiseltä. Tämä yksinkertaisuus vaikuttaa paljon mukavammalta kuin oman aikamme epävarmuus ja monimuotoisuus. Historiaan voi paeta nykyisyyttä. Historiasta löytyy selviä sankareita, joita oma aikamme ei tunnu tarjoavan. Uskonnon sijaan historia näyttää mikä on hyvää ja pahaa, hyveitä ja paheita.
Tällaista näkemystä historiasta voivat politiikot käyttää hyväkseen. Voimme palata historiaan, jos vain... Kristillisdemokraattien vaalikampanja hyppää mieleen. Macmillan esittelee myös monia esimerkkejä siitä, miten historiasta on haettu tukea päätöksenteolle. Oikean vertailukohdan valinta on kriittistä ja vaikeaa.
Macmillan kirjoittaa tietenkin myös historian käyttämisestä identiteetin ja kansallistunteen muodostamisessa. Ja siitä miten historialla syyllistetään toisia. Miten kiistellään siitä kuka saa kirjoittaa historian, kenen ymmärrys on oikein.
Hyviä pointteja, joten kirja mahdutetaan kirjahyllyyn divarikassin sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti