Tavallisten liikkuvien ihmisten katoaminen kirkonkirjojen väliin on tavanomainen ilmiö, mutta yhteiskunnan yläkerroksissa harvinaisempaa. Yksi tällainen poikkeus on Johan Magnus Ållongren (s. 1.3.1745 Heinola). Hänestä kertoo "Arthur Ramsayn" vuonna 1859 kirjoittamat muistiinpanot, jotka perustuvat äitinsä ja äidinisänsä kertomuksiin. Käsikirjoituksen nykysijainnista ei ole tietoa, nojaudun Borgåbladetissa 12. & 14.2.1946 julkaistuun versioon, jonka toimittaja H. J. W. ei ole vaivautunut avaamaan aatelin sukutauluja. Kertomuksessa "kirjoittajan äiti ja tämän sisar" ovat 1789 epidemian aikaan Heinolan Paasossa (Heinola RK 1790-1794, 57). Jos oletetaan äidin avioituneen Ramsay-sukuun, kyseessä olisi Viveka Vendla Vilhelmina von Essen (1786-1812), mutta tämä kuoli ainoan poikansa synnytyksessä ja isänsä oli kuollut jo vuonna 1809 eli hän ei kertonut lapsenlapsilleen kai mitään. Sekä kirjoittajan että sukulaistensa henkilöllisyys jää siis epäselväksi.
"Kirjoittajan äiti" oli Paasossa myös vuodenvaihteessa 1799-1800 samoin kuin Johan Magnuksen isoveli Otto Fredrik Ållongren (s. 25.1.1739). Norrköpingissä järjestettäviin valtiopäiviin oli käynyt kutsu ja jostain syystä Johan Magnus halusi niille osallistua, vaikka hänellä ei tiettävästi ollut rahaa matkustamiseen eikä säädynmukaiseen oleskeluun paikan päällä. Kirjoittajan äiti oli veljesten kohtaamisessa läsnä ja kuuli sekä muisti vanhemman veljen todenneen "Jag har vänt mig håg från världen och bryr mig varken om riksdagar eller om dem, som låter narra sig till det förbannade Sodom i Stockholm." Nuorempi vastasi: "Tiden skall utvisa ven av oss som är den största narren. Jag reser i alla fall, och kommer du dit, så råkas vi där."
Johan Magnus tosiaan lähti matkaan. Muistitiedon kirjoittaja sijoittaa matkanteon Ahvenanmeren yli maaliskuuhun 1800 ja korostaa kovaa kylmyyttä, joka mahdollisti reen käytön. Posttidningarissa 27.2.1800 kuitenkin kerrotaan, että kun "Lieutenant Ållongren" matkalla Suomesta Ruotsin puolelle, meri oli sula Suomen ja Ahvenanmaan välillä ja itätuuli vei jäälauttoja kohti Ruotsia. "Lieutenant Ållongren" pääsi perille Norrköpingiin (Norrköpings Tidningar 6. & 10. 1800). Häntä ei mainita aatelisäädyn painetuissa pöytäkirjoissa, joten ehkä muistitieto puuttuvan valtakirjan estämästä pääsystä pitää paikkansa.
Muistitiedon mukaan Johan Magnus sai Norrköpingissä säätyläisiltään komean uuden asun, jossa hän esiintyi Heinolan ympäristössä. Eli hän tuli takaisin Suomeen, mutta kohtalostaan vuoden 1800 jälkeen ei ole tietoa.
Asiakirjat eivät kerro erityisen tarkasti aiemmastakaan elämästään. Digihakemistoon tehtyjen nimipoimintojen avulla löytyi vaivattomasti Hollolan tuomiokunnan renovoitu tuomiokirja, jossa Kärkölän talvikäräjillä helmikuussa 1793 valitettiin Johan Magnus Ollengrenin ja hushållerskansa Eva Maria Frimanin oleskelleen Kärkölässä ilman vaadittua papintodistusta (§77, s. 221-222). Samaan aikaan hän oli kirkonkirjoissa Asikkalan Urajärvellä, josta otti vuonna 1794 todistuksen Tammelaan. (Asikkala RK 1790-1797, 161). Leski Eva Maria Friman (s. 1755) kävi vuonna 1794 ehtoollisella Jokioisissa eli Tammelan lähellä (Jokioinen RK "1786", 7).
Digihakemiston avulla löytyi myös vaivattomasti huhtikuussa 1806 tehty Otto Fredrikin perukirja, jota kirjoitettaessa veljen olemassaoloa tai mahdollisesti tunnettua kuolemaa ei ollut syytä mainita ja sama ratkaisu tehtiin vuotta myöhemmin kun kuolinpesästä erotettiin lesken osuus. (Turun hovioikeus. Ecm:1 Aatelin perukirjat)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti