Gustaf Enwald (1861-1946) Kuopion ala-alkeiskoulun muistelman pätkä
Uskontoa opetti apulaisopettaja, ylioppilas Edvard Olsoni. Hän oli hyvänluontoinen ja laski leikkiä oppilaitten kanssa. Joten opetus monesti unhoitettiin. Hän oli tavattoman lihava, minkä vuoksi häntä yleisesti kutsuttiin liikanimeltä "mamma Olsoni". Opettaja Olsoni syntyi 18/3 1835, ylioppilas 1857, Kuopion tuomiokapitulin edessä hyväksytty opettajavirkoihin ala-alkeiskouluissa 1867, saanut saarnaluvan tuomiokapitulilta 1878, kansakoulu-opettaja Kuopiossa 1873-1878, opettaja Kuopion ala-alkeiskonlussa 1870—75, opettaja Kivijärven Kinnulan kansakoulussa ja saarnaaja sen rukoushuoneessa 1878. (Savo 29.3.1936)
auttoi ajoittamaan nimimerkki Civiksen lyseomuistelman samasta kaupungista 1870-luvun alkuun.
Ala-alkeiskoulussa oli hyvin väljäsuinen opettaja, joka oli tuttu kaikkien kaupunkilaisten kanssa, olivatpa he sitten ylhäisiä tai alhaisia, toriämmästä kuvernööriin asti. Kaikkia hän puhutteli ja kaikille hänellä oli juuri sellaista sanottavaa, joka puhuteltavaa huvitti. Tästä puheliaisuudesta ja opettajan täyteläisestä ulkomuodosta lieneekin johtunut, että häntä yleensä kaupunkilaisten kesken nimitettiin mammaksi. Kukaan ei käyttänyt hänen nimeään muuten kuin panemalla mammatittelin eteen tai myöskin käyttäen mammaa yksinään.
Mamma asui äitineen ja palvelustyttöineen Pumpputorin varrella pienessä matalassa rakennuksessa, joka kokonaan oli hänen huostassaan.
Jossakin oli Mamma puhellut jotain lukiolaisten arvoa alentavaa sekä maininnut muutamia nimiäkin. Sattui sitten eräänä sunnuntai-aamuna hankiaisen aikaan, että varhaiset hankiaiselle menijät seisattuivat katselemaan Mamman asunnon seinää. Ja katseltavaa siinä olikin, sillä katon rajasta kivijalkaan asti oli seinä ja ikkunatkin peitetty ammattikilvillä. Oli siinä suutaria, räätäliä, leipuria ja jos jotakin. Toiset kilvet olivat ripustetut seinään kiinni ja toiset riippuivat tangoistaan kauempana. Ihmisjoukko Mamman asunnon kohdalla taajeni ja jo alkaa saapua kilven omistajiakin koluamaan seinämällä sekä herättelemään asukasta. Mamma lähettää palwelustyttönsä katsomaan, mikä melu ulkona on, alkaen itse pukeutua. Ulkoa alkaa kuulua puheita, että joko nyt juorut ovat loppuneet kaupungista, kun on pitänyt kerätä ihmisten kilvet talonsa seinälle. Pukeuduttua koettaa Mamma ikkunastaan päästä selville kansan touhusta, mutta ikkunapa ei valaisekaan, vaikka kaihin on vedetty syrjään. Kilvet peittävät edelleenkin ikkuna-aukkoja. Oli siinä sitten markkinat koko aamupuolen, kun asianomaiset hakivat pois kilpiään ja syyttelivät Mammaa niiden anastamisesta. Kukaan ei kuitenkaan ollut asiasta niin vihoissaan, että olisi edes ilmoittanut poliisille oikean syyllisen selville saamiseksi. Kukin haki omansa pois ja ripusti paikoilleen huomattuaan, ettei kilpeä siirtäessä oltu millään tavalla rikottu eikä vahingoitettu.
Minkäänlaista tutkintoa siitä, kuka kilvet oli Mamman seinään ripustanut, ei liene koskaan pidetty. Ainakaan ei lukiolaisilta yleisesti tiedusteltu, olivatko he sen tehneet. Mamma taisi kyllä aavistaa, että teossa on lukiolaisia ehkä ollut johtajina ja mahdollisesti muuta kaupungin nuorisoa apulaisina. Kuitentäm2 :laiataatall .1 v. kaan ei tämä kilwistysjuttu ollut lukiotaatan minadsinta taitaanuitaila laisten wirakkisia toimenpiteitä.(Tampereen Sanomat 7.12.1910)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti