Kappalaisen tyttärten yritteliäisyys

Lapinlahden kappalaisen Samuel Kiljanderin (1802-1850) lesken arvovuodet päättyivät vuonna 1853. Vanhin poika Adolf Israel pärjäsi omillaan, joten Antoinette Margareta Calonius (s. 17.1.1805) otti lapsuusmaisemiinsa Kuopioon mukaansa vain nuorimmat lapset eli Edithin (s. 31.3.1842), Emilian (s. 7.9.1846) ja Georg Johanin (s. 24.8.1848). Samaan aikaan kaupunkiin muuttivat kaksi sisartaan Maalahdesta. (Kuopio muuttaneet 30.8.1853; RK 1848-58, 172, 45, 257; 1859-68, 246). 

Ennestään Kuopiossa asui Antoinetten isosisko Bona, joka on saanut Wikipedia-sivun. Kansallisbiografiaa mukaillen se kertoo, että "peri miehensä August Kellgrenin laivanvarustamon ja kauppahuoneen Kuopiossa vuonna 1850 ja kehitti sitä yhdeksi suurimmista suomalaisista yrityksistä".

Papin tyttärille oli siis tarjolla malli yritteliäisyydestä. Koulutuksen saaminen oli hankalampaa. Vasta 1850-luvun lopussa Kuopiossa oli tyttökouluja, joten ainakin Edith lähetettiin Maaningalle Anette Sofia Jackin vuosien 1852-1853 paikkeilla pitämään sisäoppilaitokseen. Mahdollisesti hän sai muutakin oppia, ennen kuin syksyllä 1863 avasi oman koulunsa Kuopioon. Lukemista ja kirjoittamista sekä käsitöitä sai oppia 20 markan lukukausimaksulla (Tapio 12.12.1863). Vuosikymmen myöhemmin koulusta kirjoitettiin:

Ryökkinä Edith Kiljander’in koulu: 15 oppilasta 6-10 vuoden i'ässä. Kaikki kotoisin Kuopion kaupungista. Äidinkielenä on ruotsi kaikilla muilla paitsi kolmella, jotka puhuvat suomea. Koulussa, joka on ollut vaikutuksessa 10 vuotta, on valmistettu oppilaita alkeisopiston 1:een luokkaan ja myös naiskouluun. Koulun johdattajatar on ryökkinä Edith Kiljander; toinen opettajatar sisarensa, ryökkinä Mimmi Kiljander. (Tapio 7.12.1872)

Kaksi vuotta myöhemmin lukukausimaksu oli 25 mk. (Tapio 22.8.1874) Sisarusten yhteiset vuositulot koulunpidosta olivat siis noin 450 markkaa, nykyrahassa 2300 euroa. Edithin muistokirjoituksen mukaan koulua pidettiin 22 vuotta. Sama teksti kertoo, että "Samoihin aikoihin kuin koulunsa aloitti, ryhtyi K. innokkaasti harrastamaan myös kukkien viljelystä ja myyntiä" (US 22.11.1923)

Astra 2/1928

Kukkien myynti vaati ilmoittelua viimeistään 1870-luvun puolivälissä, jolloin Edith Kiljader kauppasi muunmuassa ruukkukasveja (Tapio 5.9.1874), georgiineja eli daalioita (Tapio 15.5.1875), ruusuja, neilikoita ja kultalakkaa (Tapio 8.5.1878), viherkasveja (Tapio 4.9.1878) sekä "Kukkais-kimppuja tilauksen mukaan" (Savo 18.4.1879). 

Bona-tädin mies oli aloittanut uransa mesimarjajalosteita. Ehkä tämä innosti Kiljanderit hilloamiseen. Mesimarjahilloa myytiin ensin Edithin äidin nimissä (esim. Tapio 24.7.1875), mutta syksystä 1878 ilmoitukset ovat Edithin nimissä. Hän myös laajensi tuotevalikoimaa ja esimerkiksi syksyllä 1880 kauppasi Kuopiossa suomeksi ja ruotsiksi kirsikka-, lakka-, mansikka-, vadelma- ja karviaishilloa syksyllä 1880 (Tapio 8.9.1880).

Edithin yrittäjyys sai formaalin muodon vuonna 1881, kun hän perusti serkkunsa Fanny Kellgrenin kanssa toiminimen Kiljander & Kellgren, joka jatkoi J. F. Malmbergin kangaskauppaa (Kauppalehti 25.5.1910). Fannykään ei voinut levätä salin sohvalla, sillä veljensä oli vuonna 1872 menettänyt vanhempiensa yrittämisellä kokoaman omaisuuden pelivelkoihinsa. 

Emilian toiminta jää ainakin sanomalehdissä sisarensa varjoon. Kahdesti hän ilmoitti halukkuudestaan antaa voimistelutunteja, mutta näiden toteutumisesta ei ole tietoa.(Tapio 16.8.1873 & 3.9.1879) Muistokirjoituksen mukaan "Nuoruusvuosinaan neiti Kiljander toimi m.m. voimistelun opettajana täällä toimineessa yksityisessä ruotsalaisessa tyttökoulussa." (Savo 19.10.1929)

Hänen 80-vuotisjutussaan todetaan, että Emilia oli "joku aika takaperin lopettanut kaupungissamme hyvin tunnetun käsityö- ja kukkakauppaliikkeensä, mutta siitä huolimatta jatkaa hän vieläkin kautta maamme laadultaan mitä parhaimmaksi tunnettua marjasäilykkeiden valmistamista."(Pohjois-Savo 7.9.1926) Pari vuotta myöhemmin muistokirjoituksessa: "Myöhemmin hän yhdessä sisarensa kanssa perusti tänne koruompeluliikkeen, jossa valmistettiin erinäisiä korutöitä sekä myytiin ulkolaisia tuotteita. Myöskin oli heillä kukkakauppa."(Savo 19.10.1929)