Suomettareen 17.12.1864 kirjoittanut antaa tarkoituksellisen nurjan kuvan, mutta eiköhän tässä ole totuudenkin siementä.
...seuraamaan minua ensin Suomen isompain kaupunkein torikauppaa tarkastamaan, kuinka hullutuksellinen laatu siellä näyttää olevan hyvän ja hyvän, kelvollisen ja kelvollisen tavaran hinnalla eli oikeastansa sanoen arvolla.
Ottakaamme esim. tarkataksemme kahta tavaralajia voita ja heiniä; jos hyvään aikaan osaamme torille ehkä saamme tavata seuraavan tapaista kauppaliikettä: yhdellä on myytävänä voita jonka kiittää olevan hyvää eikä alhaisen tapaiset ostajat tee erityistä vasta muistutusta, ainoastansa etevämmän näköiset antoivat ruokavoin nimen, kauppa kulkee 15 kop. hinnalla naulasta.
Mennäämpäs toisen voinmyyjän tykö se kiittää voinsa olevan hyvää nuoresta kuoresta kirnuttua, seulotuilla hienoilla ja pestyillä suoloilla suolattua, jonka ostajat tavaran näöstä ja mausta huomaa toden olevan, ja kauppa käy vähemmissä ja isommissakin osissa 18 kop. hinnalla naulasta.
Mennäämpäs kolmannen voinmyyjän tykö, jolla on joku osa voita kauniissa lehtipuista tehdyissä vähäisissä tynnyreissä, ulkoa merkitty Meijerin nimimerkillä, joku osa voita pieninä palaisina kaavassa likistettyjä, joissa myös on joka palassa Meijerin nimimerkki, kumpaisissakin vielä erinäinen merkki mikä osottaa jos on suolattua tai suolatointa; myyjä kehuu että heillä ruokitaan karjaa niin ja niin hyvin, joten lypsävät voimallista maitoa, lypsyn edellä pestään lehmän utareet, sekä kehlot joihin maito pannaan kuortumaan on semmoisella maalilla maalattu joka ei likoo, kehlot pestään harjain kanssa kolmella vedellä peräkkään ja vielä sitte harjalla kuivataan, lämmin pidetään Meijerissä lämpö-mittarin jälkeen, jottei maito josta voi tehdään saa millään tapaa pahaa eikä kitkerää makua, annetaan vaan olla kuortumassa niin ja niin monta tuntia ja voi valmistetaan yhtä ruokollisesti ja varuisasti loppuun asti ja mikä osa suolataan, suolataan Lyneburgin puhdistetulla suolalla, jotta siinä (voissa) on erinomaisen hieno hajukin ja maku ikään kuin Kiinan keisarihuoneen paraassa teessä, sekä pysyy hyvänä ja nuoren makuisena suolattu voi toistakymmentä ja suolatoin kuusi seitsemän kuukautta, jos on vaan raikkaassa upposuolavedessä, ja että heidän voista saadaan Pietarissa läpi vuoden 12 ruplaa puudasta ja sinne on voi vietykin ja olisi etusampi ollut viedä tämäki hinnan vuoksi kuin tänne tuoda kaupalle, mutta tuotiin tännekkin maistimiksi ja totuttamiseksi hyvän voin syöntiin, ja pyytää hintaa isommassa osassa 21 ja vähemmissä 25 kop. naulasta. Eräs ostaja sanoo olevansa Pietarin voinkaupan kanssa tuttu ja kyllä totta olevan mitä myyjä puhuu, mutta se on Pietarissa, johonka on äjä matkaa; kauppa kävi kuitenkin myyjän pyydetyn hinnan jälkeen.
Mennäämpäs heinänkauppaa tarkastamaan. Yhdellä myyjällä on puhtaita hyväntekoisia korte- suo- ja luhtasekaisia heiniä, myyjä kiittää heinät olevan hyviä ja haisevanki niinkuin maltaat, joka onkin tosi sillä kortteet haisee imelälle, myyjä ja ostajat hieroo kauppaa ja kauppa päättyy 10 kop. hinnalla leiviskästä. Mennäämpäs toisen heinänmyyjän tykö, se kiittää olevan heinänsä nuorena niitettyjä hyviä nurminiitun heiniä, kauppa käyvi 13 kop. hinnalla leiviskästä. Mennäämpäs vielä kolmannen heinänmyyjän tykö, sillä on hyviä timoteen ja apilan sekaisia heiniä, myyjä kehuu heinänsä olevan sonnitetussa pellossa kasvanneita, nuoren kasvoisena tehtyjä, niin hyviä ettei luontokappale kaipaa jyvänväkeä kuin saapi semmoisia heiniä syödä, kauppa käypi 16 kop. hinnalla leiviskästä. Kaikilla kumpaisenki tavaralain myyjillä oli hyvää ja kelvollista tavaraa, mutta hinnalla oli kuitenkin iso ero.
Ja kaikissa paikoissa ei edes ollut toria: Kaupunkien ruokakauppa 1800-luvun puolivälissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti