Toki, vino pino, jota aioin tähän ensin kerätä, mutta kyllästyin tuttuihin nimiin, jotka lähes kaikki olivat löydettävissä Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista. Merkittävimmät poikkeukset (ennen kuin lopetin läpikäyntini kesken) olivat kaksi "Ruotsiin" muuttanutta miestä. Molemmat apteekkialalla, joten herää epäilys jonkun ruotsalaisen apteekkimatrikkelin päätymisestä Oettingerin lähdeaineistoksi. Jollainhan sivut oli täytettävä.
Vänersborgissa asunut ja kuollut farmaseutti Johan Jakob Forshaell on verkon sukupuussa. Kaste on Lohjan kirjoissa, vanhempansa pedagogi Jacob Forshall ja Christina Reilin.
Johan Jakobin veli Henrik on ylioppilasmatrikkelissa. Juha Vuorela on blogissaan esitellyt Henrikin kirjoittaman arkkiveisun. (Johan Jakobin poika kirjoitti farmasian oppikirjan Lärobok i pharmacien : organisk pharmaci (1836), joka pullahti eilen EOD-digitoinneista! Ilmeisesti joku työstää apteekkihistoriaa, sillä tuore digitointi on myös Det svenska apotheket, eller Svensk öfversättning af den, utaf kongl. collegio medico senast utgifne Pharmacopoea svecica (1780).)
Toinen matrikkelilöytö on Moses Söderström muutti Hans Göta Skoglundin kirjoittaman historiikin Amiralitetsapoteket Göta Lejon i Karlskrona 275 år - en återblick mukaan "Ruotsiin" vuonna 1793. Sekä historiikin että Karlskronan talonsa esittelysivun mukaan Mosesin alkuperäinen nimi oli Södöö. Kruunupyyn kastettujen listan perusteella tämä näyttää olevan väärinkäsitys, sillä siellä Moseksen isä on pitäjänsuutari Michel Söderström.
Söderström kääni ja muokkasi farmasiaan liittyvää kirjallisuutta, mutta niitä ei tätä kirjoittaessa ole digitioitu. Rötter-sivuston Emigrant-forum on luokitellut Söderströmin "maahanmuuttajaksi" ja jakaa hänen lyhyen elämänkertansa.
Ai niin, onkin pitänyt sanoa pari sanaa kirjastosta lainassa olevasta Anders Johnsonin kirjasta Garpar, gipskatter och svartskallar. Invandrarna som byggde Sverige. Kirja käsittelee alaotsikkonsa mukaisesti niitä maahanmuuttajia, joilla oli "merkitystä", eikä pyri kokonaiskuvaan. Kronologisina jaksoina käydään läpi tulleet kansallisuudet ja eräät niiden edustajat. Suomi jää siinä hieman pimentoon, kun yhteisen aikamme osalta Suomen puolelle ulkomailta tulleita ei mahdu montaa (yhtään?) mukaan ja teidemme eroamisen jälkeistä aikaa on vähemmän ja siirtolaisia enemmän. Mutta kirjasta voisi olla iloa taustoittavana kontekstina 1600-luvun ja 1700-luvun Suomeen tulijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti