Hernekeitoista ja kaltaisistaan

Hernevelli, hernepuuro, hernerokka ja ja hernekeitto esiintyvät 1800-luvun sanomalehdissä usein. Muun muassa siksi, että tuolloisille lukijoille Eesaun esikoisoikeuden myynti oli kelpo vertauskuva monissa yhteyksissä. Mitä muuta selviää?

Isänmaan ystävä kertoi 7.5.1897, että

Muinoin köyhä kansa erittäin talviaikana itseänsä elätti herneillä ja heillä oli niin suuri luottamus tähän ravintoaineesen, ettei heiltä koskaan saanut tätä puuttua toisten ravintoaineitten vaihetuksena. Yleisenä käsityksenä oli: "Kun on perunoita, leipää ja herneitä, niin saattaa muu ravinto olla laihempaakin, sillä, näillä ihminen pysyy terveenä ja voimallisena kovimpaakin työtä tekemään".

Hernekeitto yhdistyi arkeen myös 1700-luvun lopulla kirjoitetussa Ilmajoen pitäjänkuvauksessa, jossa rahvas söi  iltayhdeksältä kaalivelliä tai hernerokkaa (Ahti 11.10.1879). Vuosisata myöhemmin mallikelpoisen talonpojan pöydässä oli "Selvää leipää ja siististi laitettua voita, kalaa, lihaa, kaksi kivi-astiaa hyvällä ja voimallisella hernevellillä, kaikki puhtaalla valkealla pöytä-vaatteella, siihen lisäksi kolpakko hyvää tohisevaa olutta" (Pohjois-Suomi 21.7.1877). "Hernerokkaa keitetään herneistä ja sianlihasta, samaten papurokkaa Karjalassa, mutta Pohjoissuomessa on tämä herkku tuntematonta" (Koti ja yhteiskunta 10/1898)

Toisin paikoin taas hernekeitto kuuluu juhlaan. Henrik Wegeliuksen mukaan Vöyrillä 1820-luvulla suurima- tai hernekeitto lihan tai silavan kera oli parempaa ruokaa, jota syötiin sunnuntaisin. Suurimapuuro kuului juhlapäiviin. (Koti ja yhteiskunta 6-7/1894)  Vuosisadan lopulla Koivulahdella: "Tavallinen juhlaruoka täälläpäin on: tuores liha tahi silakat perunain kanssa, hernekeitto ja puuro. Varakkaimmilla kuuluu vielä olevan oivallinen pannukakku viimeiseksi." (Suomalainen 21.10.1895) 

Laskiaisena "sian sorkat sotketahan, possun posket poimitahan, makkaratkin mitatahan, pannu-kakot paistetahan, hernevellit vellotahan, voileivät voidellahan" (Vaasan lehti 14.1.1885). Toisen listan mukaan laskiaiseen kuului "keitetty maito ja leipä, läski ja hernekeitto" (Päijänne 12.3.1878) Kärkölästä todettiin, että "nyt laiskemmankin eukon pitää laittaa hernerokkaa, ja siihen nyt pannaan syksystä asti säilytetyt sian sorkat" (Uusi Suometar 12.3.1879) Maalahden pitäjässä "Laskiaispäivänä syödään hernerokkaa ja sianlihaa" (J. R. Aspelin, Kertomus Maalahden pitäjästä, Suomi 6/1877).  Kuten moniin muihinkin laskiaistapoihin, hernekeitoon liittyi uskomuksia.

"Jos kysymme vaimoilta, mitä päivälliseksi keitetään, niin varmaan meille vastaavat; "Hernerokkaa siansorkista". Tämä, näet, ei ole samallaista, kuin tavallinen rokka, vaan käytetään sitä keittäessä vuoden kuluessa kootut siansorkat, lihan siassa, jotka aina täksi säästetään. Tällaista rokkaa syödessänsä on jokaisen tarkka vaari pitäminen niistä pienistä luista, joita yhdessä ainoassa sorkassa löytyy toistakymmentä. Ne kaikki sittemmin kootaan metsään vietäväksi, samoin kuin lakasematki. Tarkoitus kuitenki lienee toinen, vaan sitä en tunne. Kukaties luullaan sikojen siten paremmin menestyvän." (Waasan lehti 10.3.1881)

"Joka talossa emäntä keitti papueli hernerokkaa, johon isännät toivat aitan ylisiltä sian sorkat maustimeksi. Jos rokan keittäminen laimin lyötiin ja jotakin muuta syötiin, sen pavut ja herneet kasvoivat ensi kesänä niin kovia, ettei keittämällä eikä kiehumalla tullut pehmeäksi. Niitä nimitettiin kivipavuiksi ja kiviherneiksi." (Kymi 25.1.1893)

Hernekeitto esiintyy myös monessa sotaväestä kertovassa tekstissä. Reserviläisille oli tarjolla "Leipää, silahkaa ja hernekeittoa oli tarjona" (Oulun lehti 18.7.1883). Ehkä oheinen resepti oli tuolloin käytössä. 

US 15.8.1885

 

Seuraavalta vuosikymmenellä mainitaan usein säilykkeiden käyttö."Päivällinen valmistettiin konserveista (hernekeittoa ja perunahöystettä)"... "Päivällinen valmistettiin konserveistä niinkuin edellisenäkin päivänä: osa miehistöstä ei kuitenkaan voinut syödä hernekeittoa, syystä että se oli väkevää ja ne jotka söivät antoivat sen heti ylön, sitä vastoin olivat kaikki tyytyväisiä perunahöysteeseen." (Lukemisia Suomen sotamiehille 5/1895) 

Ja tietenkin hernekeittoa syötiin erityisesti torstaisin?  Sekä Kasvitarha että Koti ja Yhteiskunta -lehden 1890-luvun ruokajärjestyksissä hernekeitto on usein torstain kohdalla, mutta kyse ei ole itsestään selvyydestä. Esimerkiksi Työtilastollinen aikauslehti 1/1908 sijoittaa hernekeiton perjantaille ja Kaikuja Kajaanista jakoi 9.1.1908 kansakoulun ruokalistan, jossa hernekeittoa tarjottiin sekä keskiviikkona että perjantaina, mutta ei torstaina. Vuonna 1908 Jokamiehen ja joka naisen viikkolehti sijoitti hernekeiton torstaille samoin kuin seuraajansa Jokamiehen viikkolehti vuonna 1909. Kansakoulu saattoi kuitnkin vuonna 1915 tarjota hernekeiton maanantaina (Opettajain lehti 14/1915). Helsingissä lapsille jaettiin Amerikasta saatua avustusruokaa ja hernekeitto osui keskiviikolle (Riihimäen Sanomat 12.7.1919). Tamperelainen kunnan keittiö tarjosi hernekeiton maanantaina ja perjantaina, torstaina kalakeittoa (Aamulehti 30.5.1920). Varhaisin paikka, jossa hernekeitto näyttää vakiintuneen torstaille oli Helsingin elintarvetoimiston keskuskeittola. Problematiikkaan pitänee palata vielä myöhemmin. 

osumat "hernekeitto torstai"~10