Sisämaan kaupungittomuudesta

Georg Ståhlberg kirjassaan An history of the late revolution in Sweden, Which happened on the 19th of August, 1772. Containing, in three parts, the abuses, and the banishment of liberty, in that kingdom. Written by a gentleman who was a Swede argumentoi sisäman tarvitsevaan kaupunkeja.

Sillä markkinamatkat yli 180 mailin (270 kilometrin) päähän tuotteidensa myymiseksi olivat huomattava rasitus. Yhtä rekeä kohden oli yksi hevonen ja matka paksussa hangessa saattoi kestää kahdeksankin viikkoa tai enemmän.

Koska kuljetettavana oli myös hevoselle tarvittu heinä jäi hyötykuormalle vähän tilaa ja Ståhlbergin silmissä matka oli hädin tuskin vaivan arvoinen.

Tämän jakson keskellä Ståhlberg toteaa, että lumiaurat on keksitty. Äskettäin? Mutta niitä ei käytetä Hämeessä, Savossa ja Karjalassa, sillä uutuus on vastoin vanhoja tapoja ja lunta paljon. Mutta mahdollisesti käytettiin Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Pohjanmaalla?

Myöhemmin Ståhlberg palaa kaupungittomuuden teemaan ja toteaa sen vaikutuksesta kaupankäyntiin, että heti järvien ja soiden jäädyttyä maaseudulta lähti kaupunkeihin edustajia merenrannan kaupunkeihin tiedustelemaan talvella kuljetettavien tavaroiden hintoja.

Samalla lainataan jo niitä vastaan rahaa. Varsinaista maksua saattoikin joutua odottamaan kunnes kauppias oli itse myynyt tavaran eteenpäin Tukholmassa.