"Kaksi vuotta jälkeen syntymäni — jolloin vielä makasin kehdossa kapalolasna kuoli äitini!" Näin alkaa J. Krumbergin kirjoitus Pieniä muistelmia lapsuuteni ajoilta [1]. Jacob Krumberg oli syntynyt Oulujoella 4.1.1866 isänään torppari Nathaniel Pehrsson Krumberg (s. 25.3.1835 Muhos) ja äitinään Kaisa Gretha Henriksdotter Jäger (s. 29.1.1833), jotka olivat menneet naimisiin 19.5.1861. Heidän esikoispoikansa Pehr oli syntynyt 17.2.1862 ja kuollut 12.2.1863. Kaisa Grethan kuollessa 2.8.1867 äidittömäksi jäi Jacobin lisäksi Gretha Sofia s. 14.12.1863.[2] Muistelman mukaan
Äitini oli kuollut, vaan isäni vielä eli. Isästä ei kuitenkaan suurta apua ollut, sillä hän oli — paha sanoa, vaan paha sanomattakin olla — vaipunut syvälle juoppouden kauheaan orjuuteen! Milloin hän vaan jonkun rahapennin sai pani hän sen aina viinaan, huolimatta siitä olisiko ruokaa itselleen ja perheelleen vai ei. [...]
Kuin asiani olivat kerran joutuneet sille kannalle, oli siitä se seuraus että jouduin vaivaishoidon huostaan — huutolaiseksi. Huutotalokseni tuli eräs syntymäkylässäni oleva raatarin mökki, joka oli jotenkin lähellä vanhaa kotimökkiäni, jonka isäni heti vaimonsa kuoltua möi.[...]
Kertomuksen jatkosta selviää, että Jacobin oman käsityksen mukaan hän oli ollut huutolainen jo kaksivuotiaana. Olo lapsettoman räätälipariskunnan luona oli lapsuuden parasta aikaa.
Lukemisestani pitivät he hyvän huolen ja tuskin olin täyttänyt viidennen ikävuoteni kuin osasin jo selvästi kokosanalta lukea. Ensialusta olikin luku minusta hyvin mieluista, vaikka se monestakin lapsesta tahtoo tuntua vastahakoiselta.
Kuin olin joutunut kymmenen vuoden vanhaksi aukesi eteeni toisenlaiset ajat, jolloin sain tulla tuntemaan minkälaista on olo vieraissa ihmisissä, sillä raatarin ei enään käynyt minua sijoilleen ottaminen siitä syystä kuin hoidostani maksettiin liian vähän. Huutotalokseni tuli nyt eräs Erkkilä niminen talo, joka oli noin penikulman matkan päässä raatarin mökistä.
Matka uuteen kulki Oulun kaupungin läpi ja
Kaupungin läpi ajettuamme ajaa pitkin erästä leviää ja jyrkkätörmäistä jokea ja sitä noin neljänneksen verran ajettuamme olimme erään ison keltaiseksi maalatun kohdalla. Kysyin kyytimieheltäni talon nimeä, johon sain vastaukseksi: "Erkkilä". Nyt huomasin että tähän taloonhan se tarkoitus olikin.
Jo tuli väkikin syömästä ja mekin saimme käskyn mennä köökkiin. Sinne päästyimme käski emäntäpiika meidät syömään. Ruokanamme, joka oli laitettu tuolille, oli väeltä jäänyttä keiton tähettä, isossa puukupissa, muuan palanen leipää ja silakka. Minusta näytti, että tuonlaisia ruuan-annoksia olisin syönyt — ainakin puolikymmentä, jos ruokahaluni olisi ollut tavallisessa reilassaan! mutta kaikeksi onneksi ei niin ollut. Juusolla sitä vastoin näytti ruokalysti olevan erittäin hyvä ja ikäänkuin ahmimalla söi hän kaikki mitä ehdolla oli!
Erkkilässä olo jäi vuoteen ja seuraavassa huutokaupassa Jacobista teki parhaan tarjouksen pappilan piika. Nuoren pojan silmissä ja myöhemmissä muistoissa "Pastori oli jo vanha: naimaton mies". Todennäköisimmin hän on kuvannut Oulun maaseurakunnan kappalaista August Wilhelm Bergman (s. 1835). Tämän tai muun papin muutettua kaupunkiin ja laitettua puustellinsa vuokralle, Jacob siirtyi mökkiin, joka "oli rakennettu metsän keskelle, erään suuren suon laitaan, ei kovin kauan kylästä". Täältä hän karkasi lapsuudensa kotiin: "Koko kesän olin sitten raatarilla ja syyspuoleen pääsin karjan paimeneksi erääseen taloon, jossa sitten olin talveen asti."
[1] J. Krumberg. Pieniä muistelmia lapsuuteni ajoilta. Kaiku 24.9.1887 no 76, 28.9.1887 no 77, 1.10.1887 no 78, 5.10.1887 no 79, 8.10.1887 no 80, 12.10.1887 no 81
[2] RK Oulu 1851-1857, 80; 1858-1867 III, 38; RK Oulujoki 1858-1867, 130; 1871-1880, 117
[3] RK Oulujoki 1871-1880, 29
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti