Se ihana Ulla ja muutamia sanoja lannasta

Toiveenani on varhaisten sanomalehtien jatkokertomusten joukosta löytää haastaja Aleksis Kivelle. Sanomalehdessä Pohjan-tähti syksyllä 1866 (*) julkaistu jatkokertomus Se ihana Ulla ei sitä ole. Hirnuin lukiessani naurusta useaan otteeseen, mikä tuskin oli kirjoittajan toivoma tunnereaktio.

Jatkokertomus julkaistiin kirjana vuonna 1884 nimellä Se ihana Ulla ja hänen sulhonsa : kaunis kertomus kansalle vuosien 1808-9 sota-ajoilta Oulusta ja vuonna 1822 tapahtuneesta Oulun kaupungin palosta. Tämä teos Hannes Gebhardin mukaan "on asettaunut aivan arkkiveisua kannalle eikä siis ansainne sen enempää arvostelua" (Valvoja 2/1889).

Kirjan tekijäksi on merkitty "A. W:nen", jolla nimellä ilmestyi samana vuonna myös kirja Sormus : rakkaus koetuksen tulessa eli kuvaus elämästä : tosi tapaus. Otsikosta päätellen kyse on edellisen jälkeen (**) Pohjan-tähdessä julkaistusta jatkotarinasta, joka silmäilyn perusteella on vielä ihanaa Ullaakin hullumpi. Muhokselta päädyttiin Yhdysvaltoihin ja sieltä vielä takaisin Suomeen.

"A. W:nen" avataan vuonna 1887 julkaistussa bibliografiassa Abel Vartiaiseksi. Sattumalta (?) nimi löytyy Sormus-tarinan kanssa samoilta sivuilta Oulun läänin kyntöopettajan A. Vartiaisen matkakertomuksen allekirjoituksena. Oletan, että kyse on samasta miehestä.

Samalla yhdistämismentaliteetilla eteenpäin. Kiuruvedellä syntyi 3.2.1836 Abel-poika talonpoika Johan Vartiaiselle. Talontytär Kiuruvedeltä kirjoitti elokuun lopulla 1859, että paikkakunnalta oli muuttanut pois Abel Vartiainen, joka aiemmin oli kuulumisia sanomalehteen lähettänyt (Oulun Wiikko-Sanomia 1.10.1859).

Kiuruvedellä Abel ei ollut käynyt mitään koulua, vaan oli "omintakeinsa opetellut kirjoittelemaan ja ruotsinki kieltä". Tällä pohjalla hän aloitti maatalousopinnot vuonna 1859 Mustialassa, jossa häntä kolme vuotta myöhemmin "kiitettiin erinomaisesta opinhalusta sekä erittäin hyvästä edistymisestä taidossa ja toimeliaisuudessa. Hän oli myös suomentanut kahta kirjaista, laiminlyömättä yhtäkään velvollisuuksistansa." (Suomen Julkisia Sanomia 15.7.1861, 25.7.1861, Suometar 23.8.1861)

Suomennetut kirjat olivat

• Muutamia sanoja lannasta, sen oikeasta hoidosta ja käyttämisestä. Mukailemalla suomentanut A. Vartiainen. 1861 [Kirjastotietokannoissa Wartiainen, A. ja Wartiainen, U.]
• Nevain ja soiden viljelemisestä C. G. Indebetou'lta. Mukailemalla suomentanut A. Vartiainen. 1861 [Kirjastotietokannoissa Wartiainen, Antti]

Mustialan oppeja Vartiainen pääsi soveltamaan ensimmäisenä Muhoksessa Koivikon maanviljelyskoulun inspehtorina (Suometar 17.1.1862). Sitten hänet nimitettiin kynnönopettajaksi (Oulun Wiikko-Sanomia 12.5.1866). Kirjallisia töitä hän ei jättänyt, vaan vielä ilmestyi ainakin yksi suomennos.

• Maanviljelyn ja karjanhoidon oppikirja alhaisemmille maanviljelyskouluille. Ruotsinkielelle toimittanut Hjalmar Kylberg. Suomentanut A. Vartiainen. 1867 [Kirjastotietokannoissa Wartiainen, Antti, Wartiainen, U., tai mainitsematon]

34-vuotiaana Aapeli Vartiainen nimitettiin Jokisaaren maanviljelyskoulun johtajaksi ja tässä toimessa ollessaan hän kuoli 2.1.1873 (Oulun Wiikko-Sanomia 1.10.1870, 11.1.1873). Kuumetauditta olisi varmasti tehnyt vielä paljon sekä kirjallisen sivistyksen että maanviljelyksen hyväksi.

Ikävää, että nykyisyys ei ole edes vaivautunut kirjaamaan aikaansaannoksiaan oikealle nimelle niin, että esimerkiksi Finnasta saisi tuotantonsa yksinkertaisesti esille.

(*) Pohjan-Tähti 8.8., 15.8., 22.8., 29.8., 5.9., 12.9., 3.10., 10.10., 24.10., 31.10., 14.11.1866 

(**) Pohjan-Tähti 12.12., 19.12., 27.12.1866, 9.1., 23.1., 30.1., 6.2., 13.2., 20.2., 27.2., 9.3., 13.3., 20.3.1867

P. S. Heti Ullan ja Sormuksen jälkeen Pohjan-Tähdessä julkaistiin tarina otsikolla Äidin hyvyys. Tositapauksia, jonka olen kirjoittanut puhtaaksi vuosia sitten. Sekin Vartiaisen?